Uusi sateinen huomen auennut. Yö unen kannalta rauhallinen meillä molemmilla. Aamupuuhat veivät aikaa, onnistuimme kuitenkin juomaan kahvitkin. Nyt ovat ikkunat levällään auki raikkaan ilman saamiseksi ennen pesuhoitajien tuloa. Saavat kyörätä miehen suihkuun, vaikka en pesusientä olekaan hankkinut, kuten viimeviikoiset pesijät vaativat. Mikä ihmeen pesusienivimma näillä ihmisillä oikein on? Olen yhä sitä mieltä, että kotiin, johon tullaan, siellä ollaan talon tavoilla mitään siihen lisäämättä,pois ottamatta tai huomauttamatta. Ymmärrän näiden pesijöiden virkaintoisuuden, sillä ovat varmaankin tottuneet useimmissa huusholleissa olemaan määräävinä, kun hoidettava on passiivinen, omaista ei ole tai ei uskalla vastustaa tomerien tätien toimia. Painotan jälleen olevani aivan täyspäinen ja ymmärtäväinen omainen/omaishoitaja, jota tulisi kuunnella ja toiveita noudattaa. Tämä onkin asia, jonka aion ottaa esille, kunhan olen palaverissa kotihoidon esimiehen ja sosiaalitoimiston ohjaajan kanssa. Muiden kokemieni asioiden ohella.
C soitti eilen, eikä osannut juuri muuta kuin voivotella kohtaloani "voi sua raukkaa". Nousen näistä sanoista aina takajaloilleni. En ole raukka, eikä ole puolisokaan. En pidä itseäni raukkana, jonka synonyymejä Yrjö Kivimiehen mukaan ovat mm. pelkuri, parka, raiska, riepu ja kurja. Mikään näistä ei sovellu minuun. En tiedä, mistä C on keksinyt pitää minua jonain näistä. Se on suorastaan loukkaavaa. Pystypäin tässä omaishoitajan duunia teen, en pelkää yhtään, enkä kurjaksi itseäni tunne. Jos joskus tunnen väsymystä ja kaulaan asti kyllästymistä, ovat nämä kai sallittuja inhimillisyyden tuntoja näin fyysistä ja henkistä voimaa vaativan työn takia. Nämä tunteet ovat ohimeneviä ja luulen niitä tulevan jokaiselle ihmiselle joskus, on työ minkälaista tahansa.
Tässä kutvahti tovi aikaa pesijäihmisiä odotellessa. Eivät tulleetkaan, mutta tuli ulkomaalaistaustainen nuori herrahenkilö, joka tahtoi lämmittää puolisolle ruuan (?). Etsi myös ovenpielistä jonkunlaista pidikettä, johon voi ripustaa matkapuhelimensa. Ei meillä ole. Eikä ollut lämmitettävää ruokaakaan, kun en ollut vielä ollut lounaan valmistuspuuhissa. Äkkäsin, että on tullut iso erehdys kunnan puolelta, joka vahvistui, kun poika selitteli, että meillä on aina tiistaisin pesupäivä. Ei sitten ole, vaan on aina ollut maanantaisin. Ei meillä liioin käy kunnallista ruuanlämmittäjää. Kunnallisen juomanlaskijan hyväksyisin. No, soitto pojan esimiehelle selvitti tilanteen, vaikka poika tuntui luottavan enemmän puhelimestaan räpläämäänsä tietoon, kuin siihen, että hänet on väärin lähetetty.. Kun viime viikko meni omahoitotarvikeosaston kanssa "tappeluksi" ja tämä viikko alkoi näissä merkeissä, olin kiukkuinen kuin ampiainen. Enkä edes välittänyt olla sitä osoittamatta, jota nyt häpeän. Poikaparka! Vikahan ei suinkaan ollut hänessä, vaan hänet lähettäneellä taholla, joka oli ollut huolimaton ja ammatillisesti kehno. Huomenna siis poikkeuksellisesti pestään ja toivon, ettei kunnallinen ruuanlämmittäjä ole mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti