Tässä taas istun ja kirjailen. Puoliso aamusuoritettu ja on jälleen vuoteessa. Aamutoimet saatiin hyvästi tehtyä, siirto vuoteesta pyörätuoliin sujui ja siitä edelleen pesutilaan ja sitten keittiöön aamupalalle. Nämä ovat joka-aamuisia rutiinihommia, kuten kaikki seuraavatkin päivän tapahtumat. Yö meni edellisen tapaan rauhallisesti nukkuen. Minunkin silmänaluspussini häviämässä.
Pesunaiset tulivat ja olivat ammattimaisia. Tarvitsin puolison siirrossa apua ja sitä pyydettyäni sain. He katsoivat tarpeelliseksi ottaa pyörätuolista toisen käsinojan irti, jota minä en ole milloinkaan tehnyt. Mies kuulemma helpommin liikuteltavissa. Aikoivat jättää paikoilleen panemisen minun kontolleni ja lähteä. Pyysin panemaan paikoilleen, joka taas ei sujunutkaan. Siinä meni pitkästi aikaa, kunnes onnistuivat. Ikinä käsinojaa ei enää irroteta! Miksi se piti irrottaa, kun ei kymmeneen vuoteen ole tarvinnut? Vaativat muuten minua hankkimaan pesusienen miestä varten. Pelkkä suihkutus tuotti jälleen kerran ihmettelyä: millä sitten hangataan? Taas sitä iänikuista hankaamista. Vaikka toisissa huusholleissa hangataan, ei meillä, jukopliut. Vaadin, että sana "hangata" poistetaan suomenkielestä.
Nyt on homosekasuaalisuus tapetilla. Eilen monelta kanavalta tätä asiaa. Kaapista poistuneita haastateltiin, suudelmia näytettiin, vihkiäisissä oltiin, kulkueita, gayravintoloita, ilakointia ilman rajoja. Ymmärrän toki, että homoseksuaaleilla on vastustusta yhdenvertaisuuden kanssa heteroihin nähden. Moni asia kaipaa korjaamista. Tämmöisellä suurisuuntaisella Helsinki Pride 2014 tietysti juuri halutaan tuoda epäkohtia esille kuin myös saada ymmärrystä ja kehittää luonnollista suhtautumista erilaisuuteen. On ihmisiä, jotka eivät hyväksy, on ihmisiä, jotka suhtautuvat skeptisesti, on ihmisiä, jotka eivät koskaan tule ymmärtämään. On myös ihmisiä, jotka elävät ja antavat toistenkin elää.
Homoseksuaalisuutta on ollut aina koko eläinkunnassa ja tulee olemaan. Sitä ei poista sen enempää tiukkapipoiset, raamatun lukijat kuin muutkaan vastustajat. Isäni asettui poikkiteloin henkeen ja vereen. Hänen otsansa rypistyi, kun naapuriovi aukeni ja homomies astui rappuun. Isä vastasi tervehdykseen, herrasmies kun oli. Minä taas isän silmän välttäessä juttelin naapurin kanssa ja usein oli varsin rattoisaa keskusteltaessa. Ja kas, hän onkin ihan tavallinen ihminen, aivan kuin minäkin. Ei sarvia päässä, eikä muutakaan kummallista. Samanlainen jeppe kuin muutkin miehet.
Ehkä tämä Helsinki Pride 2014 on hyväksikin. Minusta kuitenkin liikaa meuhkaamista tv-kanavilla. Mutta jos sillä saadaan aikaan hyväksyntää ja ymmärrystä, ajaa asiansa. Vastustajia tulee olemaan aina. Ihmisluonteeseen kuuluu arkailla ja pelätäkin erilaisuutta, olla suvaitsematta, koettaa muuttaa tai ummistaa silmänsä. Elämään kuuluu erilaisuus kaikilla tavoilla ja tahoilla. Tahdomme tai emme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti