12. huhtikuuta 2014

UNETON KATAJANOKALLA

Ei pitäisi valittaa, mutta jo toinen uneton yö takana meillä kummallakin. Puolisolla ihmeellistä pulinaa, josta tuskin selvää saa, levottomuutta, vuoteessa pyörimistä ja vielä hänen loputtomien kääntyilyjensä takia ilmapatja natisee kuin vanha puulattia. Olen kyllä päättänyt olla levollinen ja tyyni tämmöisissäkin tilanteissa, mutta yöllä hiukan ryöstäytyi käsistä ja minusta tuli kiukkuinen. Koetin saada hänet ymmärtämään yöunien merkityksen, hiljaisuuden öiseen aikaan jne. Tuloksetta. Niin meni sekin yö. Aamu oli kiduttavan matkan päässä, mutta lopulta valkeni. Kiskoin hänet pesulle ja aamupalalle. Nyt takaisin vuoteessa ja jonkunlainen uni tuli. Kuinkahan kauan tätä levotonta menoa jatkuu?

Lidl nyt sitten porskuttaa hyvin myyntituloksin jättäen muut halvaksi mainitut päivittäistavarapuodit taakseen. En ole ollut mikään Lidl-fani, mutta se johtunut siitä, että semmoista ei ole kovin lähellä. Lähin lienee Kampissa.Muutaman kerran olen Lidlissä ollut. Ensimmäinen kosketukseni oli Marbellassa ja pidin sitä outona kokemuksena. Oli ikään kuin varasto, mutta siitä erikoinen, että siellä oli myös viiniä. Sitten Lidl-kauppoja alkoi tulla Suomeenkin ja vähitellen kansa ne hyväksyi ulkomaalaisesta taustasta huolimatta. Nykyisin ostoksia suorittamassa asiakkaita kaikista yhteiskuntaluokista, enkä ihmettele. Osa tuotteista hämmästyttävän halpaa. Pitää vain olla hintatietoinen saadakseen hyödyn. Tässä asiassa minä olen erittäin huono. Kummityttö puolestaan kuin kävelevä hintatiedosto. Perinyt taidon äidiltään, joka on samanlainen.

Suomalaiset todellakin vierastivat aluksi Lidl-kauppoja. Ovathan nuo saksalaisia. Vaikka rakastankin Suomea, en ole mikään fanaattinen  suomalaisuuden kannattaja jokaisessa asiassa. Liha ei välttämättä tarvitse olla kotimaista, ei liioin suklaa Fazerin tai kinkku Pajuniemen. Ostan mielihalujen, uteliaisuuden ja erilaisuuden mukaan. Vihannekset, juurekset, maito ja rasvat kuitenkin mieluiten kotimaisia.Kauppojen valikoima nykyisin niin valtava, pitkin maailmaa tuotettua, että saa tarkasti tuoteselostukset lukea saadakseen kotimaista.

Mamman (äidin äiti) silmät pyöristyisivät nyt Stockmannilla. Hänen käydessään jo Senaatintorin varren Stockmannilla Kiseleffin talossa, siellä ei ollut ruokapuolta. Herkun edeltäjä tuli vasta 1930 valmistuneeseen tavarataloon Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kulmaan joskus 1950-luvun hujakoilla. Tosin aiemminkin oli myynnissä joitakin siirtomaatavaratuotteita. No, mamma tuskin olisi Stockmannilta ruokaa ostanut, hän oli vannoutunut Elannon asiakas kuin myös jäsen. Onneksi Elanto oli hänen asuintalonsa kulmassa Töölön silloisella Meilahdenkadulla. Nykyisin Eino Leinon katu. Mammalla oli aina tuoretta Elannon polakkaa ja maistui se minullekin siellä käydessäni. Polakka taitanee olla nykyisin jo historiaa. Ainakin Elannon polakka.








2 kommenttia:

  1. Aina kiva lukea hyvin kirjoitettua blogiasi. Olen 5-kymppinen perheen äiti. Oletan meidän olevan eri sukupolvea, mutta tunnen jonkinlaista sielujen sympatiaa kanssasi. Varsinkin kaunis kirjoitus tyyli ja hyvä kieli viehättää. Rauhaisaa ja seesteistä pääsiäisen aikaa teille molemmille.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia anonyymina lähettäneelle kauniista kommentistasi. Aleksis Kiven sanoin "pieni noste,viaton huimaus aivoissamme on mielellemme terveellinen tuulenpuuska...". Tämmöisen "nosteen" minulle sanoillasi aiheutit.

    Samoin Sinullekin oikein Hyvää Pääsiäistä ja kiitos käynnistäsi blogissani.

    VastaaPoista