23. huhtikuuta 2014

FLÄKKI PAIDASSA VAAN EI SYDÄMESSÄ

Että puoliso oli sotkenut ruokansa ympäriämpäri vuodettaan. Paidassakin iso fläkki. Puin
uuden paidan ja peiton, pyyhin kostealla kasvot ja sitten oli niiden jokapäiväisten vuoro. Yllättäen sanoi puoliso: sä oot tehny paljon. Voiko tuota ihanampaa kiitosta ja huomionosoitusta saada? Keskustelin lääkärin kanssa. Keuhkokuva otetaan ja lääkitys päivitetään. Sitten katsotaan, joko kotiin tai vähäksi aikaa Laaksoon. Ajelin muuten mennen tullen ratikalla. No, hiukan lonkka vaikeroi, mutta kyllä se siitä asettui.

Europarlamenttivaalien ilmoitus äänioikeudesta tipahti luukusta. Sen tiedän, ettei puoliso äänestä. Minä sitten joko tai en. Toisaalta, on Kaupungintalon puitteet niin hienot, että voisi mennä piirtämään tahtonsa ennakkoon. Nyt kun keppeilenkin niin keveästi. Tietäis vaan kenet sinne haluan.

Nyt kun Kappelin patsasasia tuli niin selväksi kuin tulla voi, niin minulla ei ole mitään projektia. Peruutin sosiaaliviraston ja kotihoidon visiitin, kun hoidokki ei ole edes kotona. Pelkkä minun katsastaminen ei ole tarpeeksi tämmöisen tarkastuksen puitteissa. Niin että aikomani suullinen reklamaatio kotihoidosta jää toiseen kertaan. Söin sitten itse kaikki macaronit, jotka olin virkamiehille varannut.

Minä tiedän, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa paaaljon rahaa. Kysyisin isännöitsijältä lupaa saada panna piha uusiksi istutusten puitteissa. Pansaat ja puut toki jättäisin paikoilleen, mutta kaikki muu jäisi puutarhureille ja pihasta tulisi Katajanokan kaunein. Tänään oikein katselin tyhjiä puisia kukkalaatikoita, joista repsottaa viimevuotisia rikkaruohoja tupakantumppien keskellä. Sama retuperä meidän rapun kummallakin puolella. Oikein pahaa teki. Mutta en minä enää istuta mitään. Jo viime kesänä päätin jättää sikseen. Niin huonon vastaanoton vaivannäköni on vuosien mittaan saanut. Lapset repivät kukkia juurineen ylös, jopa aikuiset taittelivat maljakkoon kuin myös edelleen tupakantumpit heitettiin kukkien sekaan. Polkupyörät paiskattiin päälle, niin että kukat rutisten taittuivat. Ei helmiä sioille, ei. Mutta rahalla saa myös hoitajat, etten muuta tekisi kuin katselisin ja maksaisin. No, en minä lotossa voita kuin parikymppiä silloin tällöin. Joku oli laskenut, mitä olisi tienannut, jos olisi pannut vuosien ajan lapsilisät syrjään. Minullakin mahtava potti, jos lottoon pannut markat ja eurot olisivat nyt kiltisti pankkitilillä. Ei olisi liioin tämmöisiä päiväunia, mitä tekisin voittorahoilla, jos... Sitä paitsi, minulla ei ole muita paheita kuin lottopahe.

Ai niin, vihreää luonnossa! Ratikan ikkunasta näkee paremmin kuin taksin. Siis silmät auki!






2 kommenttia:

  1. Vai menit syömään virkamiesten macaronit!! No, sinunhan ne olivat! Oikein kiva, että pääset liikkumaan jo muutenkin kuin vain taksilla ovelta ovelle. Se antaa vapauden ja oman valinnan tunnetta.
    Kappelin patsaan arvoitus on nyt siis selvinnyt ja varmaankin saamasi vastaus on ihan uskottava. Täytyykin katsoa patsasta seuraavalla Helsingin käynnillä ihan uusin silmin. Ja mitä tulee taloyhtiöiden yhteisiin pihaistutuksiin, ihmisten välinpitämättömyys on joskus ihan käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  2. Juu,Marjatta,vapaus on autuaallisen ihanaa.En muistanutkaan, mitenkä kivoja ratikkamatkat ovat.

    Nämä vuosien aikana istuttamani kesäkukat ovat olleet omiani ja itse olen ne kustantanut. Siksi pänni niin maan perusteellisesti toisten ajattelemattomuus niiden suhteen. Kukkia kun oli ihan oikeasti paljon! Ei mitään yhtä tupsua siellä ja täällä, vaan rönsyilevää runsautta metrikaupalla monessa laatikossa.

    VastaaPoista