Nyt sitten tiedetään, mitä kukin isokenkäinen, ja vähän pienempikin, saa tuloja ja veronpalautuksia. Niitä on hehkutettu lehdissä ja netissä. Mitä me oikeasti näillä tiedoilla teemme? Ennen muinoin ilmestyi semmoinen nide kuin Verokalenteri. Ihmiset ostivat hullun lailla. Uteliaisuutta? Kateutta? Ihan totta: miksi ihmeessä? Minua ei ainakaan pätkääkään hetkauta kenenkään ansio- tai pääomatulot. Ja fiksuna ihmisenä arvaan tiettyjen kansalaisten saavan tuloina paljon. Mitä sitten? Minä saan vähemmän. Mitä sitten?
Kävin tuuraajapäivänä Herkussa. Kurpitsoja oli myynnissä ja niitä ostettiin. Siitä vaan sitten kovertamaan ja ulkopuolelle naamaa rakentamaan. Kynttilä sisälle palamaan ja hänen irvistyksensä on valmis. Tämä halloween-touhu ei kaikkinensa ole meille oikein rantautunut, vaikka rekvisiittaa on ja joitakin lapsia näkyy noitahatut päässä.Amerikassa halloween 31.10.on joulun jälkeen juhlista suurin. ja sieltä tapa on meille ujuttautunut. Pitkä historia on ja varsinkin anglosaksisissa maissa sitä vietetään oikein olan takaa. On minullakin joskus palanut kurpitsalyhty parvekkeella, mutta ei enää vuosiin. Satsaan enemmän jouluun.
Tänään on marttyyrien, vainajien ja pyhimysten päivä. Omaiset vaeltavat hautausmaille siellä lepäävien läheisten luo. Minulla ei sitäkään tapaa ole ollut. Isäni vielä eläessä ja hänen niin tahtoessaan, kävimme Hietaniemessä sukuhaudalla. Nyt siellä on isänikin. Minulla ei ole tarvetta haudoilla käydä. Toki ymmärrän ihmisiä, joilla tämä tarve on. Ja onhan hautausmaa kaunis pimeinä iltoina, kun kynttilämeri valaisee tienoon ja on käsin kosketeltava rauha kaikkialla. Minä saatan sytyttää kotona kynttilöitä poismenneitten sukulaisten ja ystävien muistoksi. Ajattelen heitä muutenkin. Joskus mietin, tunnistaisiko äitini minut vielä, jos näkisi? Olenhan huomattavasti iäkkäämpi nyt. Peilin edessä seison ja etsin itsestäni äitini piirteitä. Suun seutu saattaa muistuttaa isää. Kumpikin on jo kauan ollut poissa. Isä eli vielä kuusi vuotta vaimonsa jälkeen. Heilastelikin. Eikä minulla ollut sitä mitään vastaan. Miksi pitäisi olla yksin? Ei hän taatustikaan vaimoaan silti unohtanut.
Elämää tämä vain on. Mutta harhaa, sanotaan jossain Aasiassa, jossa tietty ihmisryhmä paneutuu elämää suurempiin kysymyksiin. Tässä kohdin sitten tämän harha-ajatuksen myötä sopii miettiä, mitä elämä sitten on ja onko sitä ylipäätään? Kuvittelemmeko koko maailmankaikkeuden vain? Näistä asioista juuri hiljattain keskustelin erään henkilön kanssa, joka tähän "harhaan" uskoo. Minua ei saanut siltä istumalta hetikään siihen yhtymään, mutta hiukan pökerryksiin menin kyllä. Tanskan prinssi Hamletin klassinen kysymys "Ollako vai eikö olla?" onkin syvällisempi kuin luulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti