Eiliset hoitajat sairaalassa poissa.Tämänpäiväiset aivan ihania.Kun tulivat jälleen kerran puolison puhdistamaan,kysyivät lähtiessään,tarvitsenko jotain.En tarvinnut ja mitähän se olisi ollut? Puoliso sen sijaan äkäinen kuin ampiainen,mutta rauhoittui.Hedelmätkin kelpasivat samoin ääneen lukemiseni Helsingin historiasta.Ääni meni.
Kampaajallakin kävin ja esittelin ylpeänä itse nirhaisemaani otsatukkaa.Eipä tuo saanut ammatti-ihmisen hyväksyntää.Piti isona haasteena sen saamista siihen kuntoon,että kehtaa näyttää.Sulloin uuden tukkani baskerin alle ja lähdin sateeseen.Onneksi oli suoja mukana.Ratikka aivan täynnä sateelle tuoksuvia märkiä ihmisiä.Lapset ja nuoriso istui,aikuiset ja vaivaiset seisoivat.Ei tämmöistä ollut,kun minä olin lapsi ja nuori.Eikä tällä kerralla olut semmoista setääkään,joka olisi komentanut jonkun teinin antamaan paikkansa vanhemmalle henkilölle.Muutaman kerran on ollut tämmöinen hyvien tapojen ekspertti matkassa. Sai kuin saikin muutaman pojankoltiaisen nousemaan.Tämmöisiä setiä tarvitsemme kipeästi enemmän.Miksi ei myös tätejä.
Huomenna tapaan H:n.Menemme Stockmannin samppanjabaariin ja nautimme toistemme seurasta ja kuplivaisesta pienten suolaisten kanssa.Ylellistä.
Olen ostanut taskulampun.Vanha sanoutui yhteistyöstämme irti ja tämä on pieni ja ledvaloinen kapistus.Jouduin tietysti kamppailemaan pattereiden kanssa.Mikä pannaan pluspuoli alaspäin ja mikä taas miinukselle.Että oli vaikeaa.Mutta yritysten ja monen erehdyksen kautta onnistuin.Illalla panin pimeäksi ja leikin fikkarini kanssa.Vanhan panin roskikseen hyvin palvelleena ja isäni ostamana.Isokin oli,kuin halko.Tämä on kevyt ja näppärä,naiselle niin sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti