9. lokakuuta 2012

VALINTOJA AAMUSTA ILTAAN

Ihmisen elämä on täynnä valintoja ja päätöksen tekoja.Alkaa jo lapsuudessa.Otanko tänään ulos Sinikka-nuken tai Nallen? Vanilja- tai suklaajäätelöä Valion baarissa? Ostanko Herkusta vadelma- tai mansikkamehutiivistettä? Juicet eivät sovi hampaille.Tämän luin tänään. Ostanko puolisolle v-aukkoisen tai pyöreäaukkoisen aluspaidan? Ostin kaksi pyöreää.Olenko tänään ystävällinen kaikille tai valikoinko kohteen? Pidänkö suuni kiinni,vaikka inva-autonkuljettaja ajoikin Katajanokalta Aleksille Kruunuhaan kautta? Pidin melkein kiinni.Ostanko huomenna silakkamarkkinoilta myrkkyjä täynnä olevia silakoita tai jätänkö ostamatta? Taidan ostaa.Olen jo myrkyillä kyllästetty tässä iässä,että lisä ei liene pahitteeksi.Emmekä ole mitään intohimoisia silakansyöjiä,että taitaa jäädä näin markkina-aikaan yhteen kertaan koko vuodessa.Viimeisin oikea silakan paistoni on tapahtunut vuosia sitten.Enkä ole muikkuihinkaan kajonnut.Mutta ne ovatkin lohikaloja eli kala-aatelia.Meillä syödään kuhaa nykyisin.Ostan valmiita fileitä.Ei ruotoja,helppoja syötäviä,eivätkä paistaessa haise.Huomenna kuitenkin kala on silakka,kun ollaan silakkamarkkinoillakin.Ja kuten kaikki tietävät,silakka on silli.

Haluanko lähipäivinä osallistua taloyhtiön tyytyväisyyskyselyyn ja saada mahdollisuuden arvonnassa voittaa tablettitietokoneen? Digikameraakin on tarjolla sekä kirjalahjakortteja.En vielä tiedä,haluanko.Pitää päättää.Itse kysely on peestä.Olenko kokonaisesti tyytyväinen taloon? Porraskäytävään? Asuinympäristöön? Jätehuoltoon? Ja olenko huomannut muutoksia talossa vuoden aikana? Tunnenko olevani tärkeä asukas? Mikä on ikäni? Tämä on yksinkertaisen selvä asia.Se on 25v.Aina. Mutta en edelleenkään tiedä,vastaanko ja olenko tyytyväinen? Kun ei se tablettivehjekään kiinnosta ja valokuvaamisen jätin jo vuosia sitten möyrittyäni puskissa hyönteisten perässä ja etsiessäni muita kiinnostavia kohteita luonnosta.Olin ottanut hiipimisessä oppia leijonista ja kehityinkin aika hyväksi.

Maailmanmatkaajaystäväni ovat palautuneet Pariisista.Vive la France! Olivat nauttineet kesälämmöstä Ranskan pääkaupungissa ja tulleet jälleen kerran siihen tulokseen,että Pariisi on aina Pariisi,kaupunkien kaupunki.Napoleonin krenatöörin huudahduksin "Kauan eläköön Ranska!".Isänmaallinen soturi huutaa tämän armeijan museossa Les Invalides-rakennuksessa,jossa kirkossa lepää myös Napoleon Bonaparte,vaikka olikin haudattuna kuoltuaan 1821 St.Helena-saaressa ja siirrettiin Ranskaan 1840. Napoleonin sarkofagin punaista kiveä ei saatu muualta kuin Aunuksen Karjalasta.Tämänhän tiedämme kaikki.Katsokaamme asianmukaisella kiinnostuksella,kun käymme Invalidikirkossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti