Meillä on vatsatautia.Siis puolisolla.Alkoi lievänä joitakin päiviä sitten ja viime yönä puhkesi täydessä mitassaan.Emme ole nukkuneet.Se on ihan ehtaa ripulia,jos käytän oikeaa nimitystä.Nyt kun kuulumme kotisairaanhoitopiiriin,otin ja soitin hoitoneuvoja ja sain ehdotuksen käydä apteekissa.No,ja miten minä sinne? Ei onnistu.Puolisoa ei voi olosuhteita ajatellen ottaa mukaan,yksin ei voi jättää (ei ole koskaan voinut),eikä ole tuuraajaakaan.Puhelimen toisessa päässä oleva hoitaja lupasi käydä apteekissa,ostaa lääkkeen,tuoda meille ja saa saman tien rahat ostoksestaan.Kyynelehdin ihan vähän silkasta kiitollisuudesta.Mutta yhtä helvettiä tämä on ollut ja on.Se uskoo,ken on aikuisen kohdalla ollut tämän jokseenkin epämiellyttävän asian kanssa tekemisissä.Roskiksessa olen käynyt yön aikana kuusi kertaa.Onneksi ei ole talvipakkanen.Takki vain yöpaidan päällä olen pihalla kirmannut.Kukaan ei tullut vastaan.Hissiä en kehdannut käyttää,etteivät naapurit häiriinny ja ovetkin panin avaimen avulla kiinni,ettei kolahda. Peruutin aamulla fysioterapeutin tulon.No,vaikka napisenkin,kyllä tämä tästä.
Pimareta-Cee kirjoitti niin kauniisti.Vaikutuin ja tässä kiitän.Olen iloinen Mörrin puolesta,että se sai hyvän ja rakastavan emännän,lämpimän kodin.Risto Rasa sanoo Tuhat purjetta-teoksessaan (Kust.Oy Otava,1992) "Kissaa ei mikään puheenaihe kiinnosta niin kuin se itse". Asia lienee näin.Pimareta-Cee tietää.
Aale Tynni puolestaan sanoo Syksyn juhla-runossaan tähän vuodenaikaan sopivasti
"Syys valtaa sydämen
kuin juhla ankaran jalo.
Läpi luomien
miten välkkyy valo!
Miten hauraana punertaa
väri ritvoissa koivun paljaan!
Suvi uppoaa
noin uhrimaljaan..."
(WSOY Suomen Suvi,1944,kaksi ensimmäistä säkeistöä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti