Piti menemämme tänään markkinoille,mutta minuun iski isokokoinen laiskamato.Ja jos ihan tarkasti taivaalle tihruan,niin näen sadepilviä.Jossainhan niitä aivan varmasti on.Se on sama juttu,kun yleensä pidetään Suomessa keskipäivää semmoisena sivistyneenä ajankohtana,jonka jälkeen voi sipaista maaruunsa lasillisen.Itsekin sorrun ennen tätä aikaa siihen,että tuumin kellon jossain päin maailmaa olevan jo yli sallitun ajan.Näinhän se on.Ja ei kun nieluun.
Huomennakaan emme voi lähteä mihinkään.Rapussa on lappu,jossa kielletään lattianhoidollisista syistä kulku.Muuten ei piitattaisi,mutta kemikaleja kulkeutuu huoneistoon,eikä niitä jälkiä saa lattiasta ikinä pois.On yritetty. Markkinat jäävät seuraavaan päivään.Siihen keikkaan on ympättävä myös hallireissu.On tämä nyt yhdenlaista organisoimista,kun päästiin kotihoidon piiriin.Kolmena päivänä viikosta kotikäymisiä,eikä auta olla kuin kiitollinen yhteiskunnalle.Ja olenhan minä.Lisääntyneestä rajoittuneisuudesta huolimatta.
En ole tiennyt,että auttavan autonkuljettajan porrasaskelmissa on maksimiluku.Meillä on kaksi kappaletta ja niistä laskeutuminen sekä nousu kuuluu työn toimenkuvaan veloituksetta.Jos olisi kolme,pitäisi hankkia maksullinen apumies tai peräti motorisoitu nostaja pyörätuoliin.Nämä ovat laaditut kuulemma oikein pykäliin ja kysymyksessähän on sekä pyörätuolissa istujan kuin kuljettajankin turvallisuus.Tosin eräs kuljettaja naureskeli hyväntahtoisesti juteltuani asiasta ja sanoi ainakin omalla kohdallaan olevan selvää,että auttaa vaikka viidestäkin askelmasta.Ymmärrettävää on tietysti,että jos joku tahtoo neljänteen kerrokseen,eikä ole hissiä,niin silloin ei edes hyvä tahto ja inhimillisyys tule kysymykseen.Olemme onnenpekkoja,että meillä on ulos vain kaksi porrasaskelmaa,eivätkä nekään kovin korkeita.Yksin en kuitenkaan näillä voimilla pyörätuolia matkustajineen saa,vaikka olenkin kuullut,että se ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji.Me pääsemme tästä pälkähästä,kun saadaan puoliso taas jaloilleen.
Schjerfbeck-näyttely meiltä jää näkemättä.Eikä minultakaan yksin liikene tuuraajapäivästä aikaa Ateneumiin piipahtamiseen.C,A ja P olivat ja kuulemma nauttivat koko sydämellään näkemästään.Soitin A:lle ja kyselin tuntoja.C:n ajatukset jo tiesin.Heitäkin oli hiukan häirinnyt taiteilijan myöhäistuotanto,jossa omissakuvissa on voimakkaasti esillä pääkallomainen tunnelma.Schjerfbeck (1862-1946) on ikään kuin jo lähtökuopissaan elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti