Jaahas ja sitten patja-asiaa.Patja on puolison haavapainaumia varten ja se tuotiin eilen.Mutta,mutta patjan päällinen on lyhyempi kuin patja eli patja on liian pitkä.Tappelin asian kanssa eilen ihan uuvuksiin asti ja sitten luovutin.Vika ei taatusti ole minussa.Tänään soitin apuvälineyksikköön,jossa nyt mietitään,mitä tehdään.Minä en aio tehdä mitään.
Kun sain eilen patjan ujutettua kireästä muovipussista irti,pullahti se kuin korkki samppanjapullosta,eikä enää takaisin mene.Painaakin kuin synti.Mitä synti sitten lieneekään painoltaan? Kaiketi paljon,kun ajattelee.Ja mitä on synti? Tätäkin joskus olen miettinyt. Ihmiset tietämättäänkin tekevät syntiä jollain tapaa päivittäin,kun oikein ankarasti mietimme.Minäkin äsken suivaannuin vahvistaen asiaa miedohkoilla ärräpäillä,kun jouduin puhelimessa kuuntelemaan ystävällisen automaattisen naisäänen pyyntöä odottamaan.Ja sama monella kielellä.Odotin yli puoli tuntia apuvälineyksikön vastaamista.Suljin,soitin uudestaan myöhemmin,suljin ja soitin uudestaan.Se oli syntiä,kun proput paloivat päässäni ja ajattelin yksiköstä ilkeästi.Hyvin ilkeästi.
Pesijähoitaja ei tänään tullutkaan.Siirtyy huomiseen.Kotiavussa on kuulemma "katastrofaalinen tilanne". Vein puolison suihkuun,vaihdoin painehaavan siteen,ajoin parran ja panin kuuntelemaan äänikirjaa.Fysioterapeuttipuolellakin jotain ehkä myös katastrofaalista,koska meille vaihtuu terapeutti.Uusi tulee ensi viikolla.Ihan sama,kunhan saataisiin ukko kävelemään.
Patjaan palatakseni.Se tullaan vaihtamaan ja epäkurantti viedään pois.Mutta koska,se taas on toinen asia.Ehkä heillä ei ollut oikean mittaista ja tuumailivat,ettei muori huomaa.Huomasi.Ylempi pää minussa vielä pelaa,vaikka ihan vähän hengästynkin juostessani ratikan perässä.Se taas johtuu ylipainosta.Eikä tarvitse ratikkaakaan.Eilen hengästyin myös,kun työnsin juosten pyörätuolia.Puoliso keikkui kuin pallo tuolissa,jota pomppimista vielä auttoi jalkakäytävän nupukiveys.Hyvä kun mies pysyi istumassa.Keräsimme katseita.
No ja tästä tulikin mieleeni kumma kyllä,että lukiessani puolisolle ääneen sairaalassa,palasin ajassa taaksepäin ja Hakasalmen huvilan alkuaikoihin. Aikaan,jolloin salaneuvos C.J.Walleen rakennutti huvilan Helsingin ulkopuolelle maantien varteen paikkaan,jonka nimi oli Majatalon haka.Nykyisin alue kuuluu kiinteästi kaupungin keskustaan Kiasman,Finlandia-talon,Musiikkitalon ja Kansallismuseon lähelle Mannerheimintiellä.Walleenin kuoltua hänen tytärpuolensa Aurora Karamzin sai huvilan haltuunsa.Karamzinin erottua tästä elämästä vuonna 1902 Italian renessanssiarkkitehtuurinen kaunis huvila siirtyi kaupungille ja on nyt kaupunginmuseona.
Huvilan kahvilan mainoskyltistä kirjoittaa Dessu lämminhenkisessä blogissaan Töölöntorin reunalta Mummonmarkat-tekstissään.Minäkin nähnyt tämän ihastuttavan markka-ajan mainoksen ohikulkiessani ja ollutkin joskus kahvilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti