19. lokakuuta 2012

KEPEÄSTI TÄTÄ PÄIVÄÄ

H:lla ja minulla treffit kellon alla ja sitten oli seuraavaksi tuulahdus ylellisyyttä.Istuimme valkoisissa nojatuoleissa pienen pöydän ääressä ja nautimme samppanjasta,pienistä tyylikkäistä lohi- ja katkarapu-sekä kanavoileivistä.Vielä neljä macaronia ja lisää samppanjaa.Aika kului rattoisasti ja hiukan haikeissakin merkeissä,sillä H lähtee parin viikon päästä Turkkiin puoleksi vuodeksi.Halasimme kuten vanhoilla ystävillä tapana on ja erosimme.Minä hyppäsin neloseen ja ajoin sairaalaan.

Puoliso nukkui ja minä herätin.Ajoin parran,annoin hedelmäsalaatin ja luin ääneen.Tuloksia ei vieläkään kokeista.Kukaan ei marissut puolison hoidosta,jonka tänäänkin hyvillä mielin merkille panin.Itse potilas oli unelias,mutta hyväntuulinen ja hajuton.Lienemmekö jo pääsemäisillämme ripulitaudista eroon? Ja sehän tietää kotiin tuloa.

Tämän sairaalareissun aikana olen ollut vähemmän huolestunut kuin edellisellä kerralla.Olen jopa hetkittäin nauttinut yksinolostani.Ei öisiä puuhasteluja puhdistamisen merkeissä,ei konepyykkiä kolmekin kertaa päivässä,ei valpasta olemista kaikki aistit levällään.Vaan uneliasta loikoilemista sohvalla iltasella,Herkun valmista ruokaa. Äänikirjaa vuoteessa kuunnellessa ei ole tarvinnut pitää korvanappeja.

Olen vajonnut Mozartin pianosonaatteihin,Beethovenin sinfonioihin ja Bachin kantaatteihin silmät ummessa musiikille antautuen.Olen mennyt ajoissa nukkumaan,herännyt säälliseen aikaan,imuroinut ja pyyhkinyt pölyt muualta paitsi korkeitten kaappien päältä (vaatii tikapuut) ja maljakkohyllyistä (vaatii viitseliäisyyttä).Ostin Chanelin tuotteita lahjaksi itselleni ja torilta kimpullisen kukkia.Kuuntelen häpeämättömästi puhelinkeskusteluja nelossa (mitäs puhuvat julkisessa kulkuvälineessä) ja muistan aina kurkata Nordenskiöldinkatua ylittäessämme Mannerheimintiellä ylös loivaa mäkeä kohti sitä taloa Messeniuksenkadulla,jossa olen ison osan elämääni viettänyt.Kuulen ilonpidon,kun leikimme kirkonrottaa,näen asfaltissa parbidaruudut ja ison kaltsin suuret puut.Nyt on vain pelkkä katu ja kaltsin paikalla KELA,ei lapsiakaan enää mekastamassa.Ratikka jatkaa matkaa.Minä katselen sen ikkunasta Töölöä.Pian olemme Tukholmankadulla.Astun vaunusta ulos.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti