Päivällä katselin ohjelmaa,en muista kanavaa,en nimeä,dokumenttia ihmisen ulkonäön tärkeydestä.Pitää olla kaunis,virheetön ja symmetrinen.Tämän sanoi mies,jonka kasvot on tauti turmellut.Ohjelmassa oli myös nainen,kaunotar,ilman virheitä ja varmasti symmetrinen.He kulkivat viikon yhdessä tutustuen toistensa elämään,kahteen erilaiseen maailmaan.Mies oli tottunut lapsuudestaan lähtien kiusottelijoihin,tuijottelijoihin,vähättelyyn ja haukkumisiin.Kuitenkin hän oli yhtä lailla ihminen ihmisten joukossa kuten kaunotarkin. Mutta me emme halua nähdä rujoutta,emme rumuutta,sairautta,erilaisuutta.Me arvostamme toisiamme ulkonäön perusteella.Kauneus on valttia,virheettömyys ja se symmetria.
Ehkä mies oli kuitenkin,ja olikin,sinut paremmin itsensä kanssa kuin kaunotar.Hän kun pakeni itseään ja elämääkin meikin alle.Aamuisin meni julkisivun laitteluun kaksikin tuntia.Ei vienyt edes roskapussia pihalle ennen kuin mielestään maailmalle valmiina.Pitkät tekoripset häilyivät rajattujen silmien luomissa.Tekorusketusta,värejä purkeista ja purtiloista.Keinotekoista kaikki.Kaiken alla oli kuitenkin viehättävä ihminen,mutta huonon itsetunnon omaava.Mies vakuutti kaunottarelle tämän olevan kaunis ilman meikkiäkin.Eräänä päivänä kaunotar puhdisti kaiken pois ja kas,hän oli kaunis yhä! He kumpikin oppivat toisiltaan,ettei elämässä ulkonäkö ole se tärkein tekijä.Pitää kunnioittaa itseään semmoisena kuin on.Ei vetää rajaa kauneuden ja rumuuden välille.Kun tätä miestä katseli,ei enää huomannutkaan hänen erilaisuuttaan.Näki sivistyneen miehen,jolla oli vankka itsetunto ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin oli.Kaunotarkin oppi hyväksymään itsensä ilman meikkiä.Uskalsi ulos maailmaan sellaisena kuin oli,kauniina ja symmetrisenä.
Dokumentti ei kertonut,jatkuiko ystävyys näiden kahden ihmisen välillä ohjelman teon jälkeenkin.Miksipä ei?
Meillä on kotona pitänyt kiirusta.Eilen lähihoitaja.Tänään pesijähoitaja.Huomenna tuuraajapäivä ja perjantai pyhitetty fysioterapeutille.En arvannutkaan kotisairaanhoidon olevan näin elämän täyttävää,kun Haartmanin henkilökunta kokemuksen syvällä rintaäänellä otti puheeksi "ikänne huomioon ottaen".Minä otin yhteiskunnan suoman avun vastaan ainakin kokeeksi.No,se maksaa,ettei kukaan ajattele yhteiskunnan olevan niin anteliaan.Väkeä siis lappaa.Mehiläisen lääkärikin ihmetteli,että koska meillä on nyt aikaa omalle elämälle.Sa se.Mutta näinhän se menee,kun iän ottaa huomioon.
Huomenna kuitenkin nuorekkaasti kirmaan vapaatunneilleni.Ostan valkoisen kaulaliinan,jonka voin huolettomasti heittää toisen olan yli.En käytä tätä uudempaa pujotussysteemiä,jonkalainen olisi muodikasta.Ajelen aina näissä tyylihommissa hiukan jälkijunassa.Kun pujottaminen on muilla out,saatan minä ottaa sen käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti