Joku vienyt vuoteensa seinää vasten pihalle.Siinä se kökötti kestäen urhoollisesti sateet ja tuulet monen päivän ajan.Ei mikään likainen rähjä,vaan kelpo vuode.Eräänä aamuna sitä ei enää ollut.Ei liioin roskistuvassa,eikä muualla pihalla.Jäljet kertoivat sen poistuneen jonkun raahaamana pihapiiristä.Kuivuttuaan palvelee jotakuta.Vuoteella elämä jatkuu.
Fysioterapeutti kävi.Sain kotiläksyksi aamuisin panna puoliso työskentelemään jalkojensa kanssa ihan vaan vuoteessa.Katselin tarkasti liikkeet,joita hänen on suoritettava.Enköhän osaa.Puoliso pantiin myös kävelemään rollaattorin tukemana.Kovin oli vaappuvaa meno ja minä pyörätuolin kanssa kantapäillä,jos keikahtaa.Terapeutti näki kyllä asiassa positiivisuutta ja minulla syttyi toivon kipinä.Ensi perjantaina jatkuu.Ilmapatjan saamista makuuhaavoja varten pohditaan niin ikään ensi viikolla.Kaiketi tarvitaan lääkärinlausunto haavapainaumien kunnosta vielä niiden kahden asiantuntijan lisäksi,jotka tulevat meille asiaa tutkailemaan.
Parveke on aika viehättävän näköinen iltaisin,kun tuikkuja paksummat lämpökynttilät palavat lyhdyissä.Kahdeksan tuntia paloaikaa,kertoo tuoteselostus.Mistähän se johtuu,että jo lapsesta asti olen pitänyt kynttilöiden liekistä,yleensäkin tulesta? Takan ääressä olen voinut vaikka kuinka pitkään tulen hehkua katsella ja "tuijotin tulehen kauvan" Eino Leinon sanoin. "...Hiilet hehkui,kuvat kulki/ajat armahat samosi/liiteli suviset linnut/keikkuivat kesäiset päivät..." Nyt on tyytyminen kynttilän liekkeihin.Joskus vien roskat pimeällä vain nähdäkseni partsin valot.Vaikuttavat entistäkin somemmilta,jos syysmyrsky pauhaa ja sade lyö ikkunaan.Eilen saimme tuta tämän näytelmän.Istuinkin parvekkeella nauttimassa.No,tänään on uusi päivä ja aurinko paistaa terhakkaasti koivujen kellastuneisiin lehtiin,joita eilistä leppeämpi tuuli viskoo mielin määrin jo maahan.Sadepilvet eivät himmennä taivaan sinisyyttä,vaan taivas kaartuu kirkkaana Helsingin yllä.Luvattiin epävakaisuutta viikonlopuksi kuitenkin.Pääsevätkö Kauppatorin silakkamarkkinat huomenna poutasäässä alkuun? Mekin aiomme sinne ensi viikolla.Mutta Stockmannin Hullut Päivät 10-14.10.jätän väliin.
Touko Siltalan toimittamaa kirjaa Veikko Huovisen novelleista,pakinoista ja lyhyistä erikoisista sen sijaan en jätä.Tänä vuonna ilmestynyt postuumisti koottu Huovisen tuotannosta vuodesta 1950 alkaen.Aiemmin julkaisematontakin tekstiä.Kuuntelen hymy huulilla äänikirjaa,eikä uni malta tulla.Panu Rajala myös ansiokkaasti tarttui aiheeseen Veikko Huovinen kirjalla "Hirmuinen humoristi,Veikko Huovisen satiirit ja savotat" WSOY 2012. Me kaikki tunnemme tavalla tai toisella korpifilosofi Konsta Pylkkäsen,josta kertoi Huovinen lämmöllä vuonna 1952 Havukka-ahon ajattelijassa. Minulla on ollut onni ja ilo tavata Veikko Huovinen kerran.Vaatimaton kaveri ja jotain mukana Konstaakin.Huovista ei enää ole,mutta Havukka-ahon filosofi elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti