Säätiedotus tiesi eilen ilman muuttuvan talvisemmaksi alkavalla viikolla myös Helsingin seudulla.Ensilumikin saattaa sadella.Kunhan ensin olemme läpikäyneet tänä iltana alkavaksi povatun myrskyn.Tuulen ujellusta on kyllä mukavaa kuunnella,kun se kourii talojen seiniä iskeytyessään kapeaan katuumme suoraan mereltä.Katulamput heiluvat ja puut taipuvat nöyrinä,suuret koivutkin pihalla.Vaahtopäät lyövät ryskeellä rantakiviin heitellen vettä korkealle ilmaan.Onhan se komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Vuosikaudet olen ostanut perunani tietyltä kauppiaalta Kauppatorilla.Nyt selvisi Katajanokan Kaiku-lehdestä,että mies on katajanokkalainen ja myös torimyynnin ohella muusikko.Olen hänen kanssaan vuosien varrella vaihtanut sanan jos kaksikin,vaan eipä ole milloinkaan juttu luistanut asuinpaikan puolelle.Melkein naapureita siis olemme.Perunakauppias Havukainen on aina ystävällinen ja iloinen mies.Panee usein pari perunaa ylimääräistä pussiin.Vain kovimmat talven pakkaset pitävät Havukaisen poissa torilta ja niin,pitäähän kauppias joskus oikein lomaakin.Talvi onkin torikauppiaan loma-aikaa.Luppoillaan ja kerätään voimia taas sesongin pitkiä työpäiviä varten.
Katajanokka saa Välimeren herkkuja myyvän liikkeen,kertoo Katajanokan Kaiku.Muistan jo hamoista ajoista lähtien sikarikauppa Signoran nimen Satamakadun talon seinässä.Sitten siitä tuli kukkakauppa ja nyt senkin olemassaolo on päättynyt ja tilalle odotetaan eteläisten herkkujen myymälää.Ruokakauppojahan Nokalla on niukasti entisiin aikoihin verrattuna.Pankki ja posti niin ikään lähteneet kävelemään.Mutta kotisiivousfirma on ja siihen aion ottaa arjen tullen yhteyttä.Jos joku tulisi pesemään ikkunat.Nippanappa enää näkyy ulos lasien läpi.Ikkunoiden pesu on aina tuottanut minulle suunnattomia vaikeuksia.Mökillä menetteli,kun kaikki oli matalampaa.
Jyrki Koulumies kertoo Katajanokan Kaiussa,mitenkä 1930-luvulla funkkiksen ihailijat pitivät huonona ratkaisuna jugend-talojen olemista Katajanokalla.Sitten paljon myöhemmin riideltiin,sopiiko moderni Enson talo ollenkaan näiden kauniiden jugend-rakennusten läheisyyteen.Puhumattakaan siitä,että iki-ihana ja selvänä kuin pläkki paikkaansa sopiva Norrmenin talo pantiin Alvar Aallon suunnitteleman "Sokeripalan" tieltä matalaksi.Tätä asiaa ei vieläkään ole sulatettu,vaikka aikaa kulunut vuosikymmeniä.Jos Koulumiehen ja monen täällä asuvan mielestä Skatta on mukava kaupunginosa asua ja elää,niin on se minunkin mielestäni.
Ei läpikulkuliikennettä,joka rajaa liikenteen vain laivoista tulijoiden autoihin kuin myös asioille tai koteihinsa kiiruhtavien ihmisten ajeluihin.Pensaiden ja puiden reunustamat kävelytiet houkuttelevat jalkaisin kulkemaan vaikka koko Katajanokan ympäri. Merituulet kesällä viilentävät,lokit kirkuvat ja ruusupensaat tuoksuvat.Jäänmurtajat kesälaitureissaan antavat lisävahvistusta kaupunginosan merelliselle olemukselle.Mattolaiturilla pestään ja pidetään sosiaalista toimintaa yllä.Mehiläiset surisevat ja villieläimet leijonista karhuihin ovat lähinaapureina Korkeasaaressa.Vikingin punakylkiset laivat kuljettavat väkeä kesät talvet.Risteilyalukset kaijassaan töräyttävät lähtönsä merkiksi,kääntävät ahterinsa Helsingille suunnaten keulansa kohti ulappaa ja uusia kaupunkeja.
Muinainen Kalastajamäki on muuttanut ilmettään.Se alkoi jo silloin,kun kalastajien talorähjät saivat väistyä kivirakennusten tieltä.Uspenskin katedraali valmistui ja Suurkadulta alkoivat katseet kääntyä tämän kaukaisen niemen puoleen.Ja tähän on tultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti