Emme aikoneetkaan hyödyntään alennusmyyntejä eilen kaupungilla,vaan olimme etupäässä Stockmannin Herkussa täydentämässä jääkaapin ruokapuolta.Sinnekin riitti ostajia.Ensin menimme vaihtamaan Pentikin osastolle kynttilätelineen pienempään ja sinne mennessä sai jälleen tuta hassunkurista hissikulttuuria.Mennään ensin hissiin sisään ja sitten ulos.Hirmuinen sekamelska ovessa.Seistään ulkopuolella aivan hissin oven edessä sitä odottamassa ja sitten alkaa ankara siirtyminen,että me esimerkiksi pääsisimme pyörätuolin kanssa ulos.Ei katsella hissien ulkopuolella olevaa nuolta,onko hissi menossa alas vai ylös.Alasmenevässä hississä painellaan nappuloita yläkerroksiin epätoivon vimmalla ja sehän ei tuota tulosta.Minulle sanoi eräs mies,että olin "muuttanut hissin suunnan painamalla alaspäin,kun hissin pitäisi mennä ylös".No,saattaahan olla monelle ensimmäinen hissiajelu elämässä.Tai ainakin erilaista kuin kotihississä.Erehdysten kautta me opimme.Ehkä seuraavalla Stockmann-vierailulla sujuu paremmin.
C soitti.Seuraava tunti meni hänen olkapäänään.Rouvaa oli kohdeltu kaltoin ja oli pahoittanut mielensä.Ehkä suku on sittenkin pahin.Minulla kun sitä on niin vähän,niin ei pääse syntymään konflikteja.Kuunteleminen C:tä auttoi,koska uhkasi alkaa katsella tv:n sarjaohjelmia.Minäkin syvennyin Emmerdaleen,joka yhä ja aina vaan minua viehättää.
Tuli lupalaput presidentin valintaan.Ja kyllähän me.Ei aivan ole yhdentekevää,kuka Mäntyniemessä asuu.Alusta asti on ollut selvää,kenen numeron paperiin piirrän.Sitä ei muuta sekään,onko suosio laskenut tai noussut.Hän on minun henkilöni! Ja sama puolisolla.Kuten sitä nykyisin sanotaan olen "satavarma",että hänestä meille presidentti tulee.Jos ei kuitenkaan,niin en nyt pelihousujani aio ruveta repimään.En suunnittele maasta muuttoa liioin.Tyydyn siihen mitä kansa on puhunut.
Sonerasta hain eilen niinikään uuden kanavapaketin.Talo vaihtaa Welhon Soneraan tammikuun alussa.Oli luovuttava Animal Planetista,kun se ei sopinut minkään kanssa yhteen,mikä minua kiinnosti.No,ehkä olen nähnyt jo leijonia tarpeeksi.Afrikka-friikkiyteni on hieman laskenut siitä mitä se oli vielä kymmenisen vuotta sitten.Suunnittelimmehan vakavasti kunnon matkaa,missä olisimme olleet safareilla päivät pitkät,katselleet laskevaa aurinkoa savannin taakse ja kuunnelleet Afrikan öitten ääniä.Skotlantilainen kirjailija Robert Louis Stevenson (1850-1894) asui Tyynenmeren Samoalla,mutta seuraava hänen sitaattinsa sopii minusta myös minun Afrikkaani: "Give me a life I love, bed in the bush with stars to see."
Luin aikoinani kaiken mahdollisen Karen Blixenistä (1885-1962) tuoreimpiin teoksiin.Kenia oli maa,joka eniten viehätti.Katselin kartasta paikat,missä jonkun matkakirjan tekijä oli ollut.Kirjoittelin muistiin suahelinkielisiä lauseita: Iko simba uko nafuata hio mutoto ya faru (=tuolla on leijona seuraamassa sarvikuonon poikasta).Vuosien aikana Kenian maantiekartta nuhraantui hyppysissäni.Paikkasin teipillä ja tein uudestaan ja uudestaan mielikuvitusmatkoja kartan teillä.Olin varma,että joskus menen sinne.Yhä on sydämessäni sija "oikealle" Afrikalle.Ehkä pääsen sinne seuraavassa elämässäni.
Siihen asti elän elämääni puolisoa hoitaen ja nauttien siitä,mitä meillä on nykyisissä olosuhteissa.Ja meillähän on vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti