Yhä olen löytöretkillä kirjahyllyssäni.Pehmeäkantisia ja repaleisia kirjoja alahyllyllä,joihin harvoin olen kajonnut.Nyt vaan tukevasti kimppuun.Viimeisin käteen tarttunut on vuodelta 1917 V.A.Koskenniemen kokoama Runosuomennoksia Lyyra ja paimenhuilu.Baudelairea,Carduccia,Verlainea,Ibseniä,Villonia ja Goethea.
Joskus hyvin kauan sitten olin vanhempieni kanssa näytillä silloisen poikaystäväni Horstin kotona Frankfurt am Mainissa.Vietimme muutaman päivän kaupungissa ja Horst esitteli minulle synnyinkaupunkiaan. Muun muassa kävimme Goethe-Hausissa,jossa Johann Wolfgang von Goethe syntyi ja jossa kirjoitti kuolemattomiksi jääneitä teoksiaan.Tepastelin suurta kunnioitusta tuntien museoksi muutetun kodin lattioilla.Samoilla,joilla Goethekin oli astellut.
Lyyra ja paimenhuilu-kirjasesta löysin Goethen (1749-1832) mietelmiä ja pikkurunoja.Tässä yksi:
"Minä kuljen maita manteria
ja etsin sanoja sukkelia.
Pahat päivät minulle iloa suovat:
sanat sattuvimmat ne suuhuni tuovat."
Jatkan kirjahyllyni kaivelemista ja kuka tietää,mitä vielä löytyy.
Ulkona tuulee pirteästi,etten sanoisi voimakkaasti.Ja sanonkin.Aloitti toimeliaisuutensa jo illalla.Puhalsi mereltä päin pitkin kotikatua ujeltaen talojen seinissä,paukuttaen jotain,jonka alkulähteestä en selville päässyt.Koivut taivuttavat latvansa nöyrästi kohti maata.Ikkunoissa loistavat Tapaninpäivän valot.Näkymät pihalla kaikkialla yleisharmaat.Vesipisarat ikkunoissa kiiltelevät sateen jälkeen.Roskiksen ovi kolahtaa läpi tuulen.Joku vie aattoillan lahjakääreitä entisten jatkoksi.Varsinainen joulu alkaa olla lopuillaan.Seuraavaksi juhlimme uutta vuotta tulevaksi.Ja sehän on jo ovella.
Vanhempani kutsuivat usein ystäviään ottamaan vastaan seuraavaa vuotta.Muistan lapsuudesta,mitenkä tuntui jännittävältä ensinnäkin saada valvoa ja sitten vastaanottaa uusi vuosi.Kaikki nousivat seisomaan kellon lähetessä kahtatoista yöllä ja laskettiin ääneen sekunnit.Sitten kaikkia halattiin ja toivotettiin onnea.Siinä vaiheessa yleensä alkoi minua armottomasti nukuttaa ja kun kaikki vaikutti samanlaiselta kuin muutamaa minuuttia aikaisemmin vanhan vuoden aikaan,lähdin nukkumaan.Äiti peitteli ja meni sitten jatkamaan yötä vieraidensa pariin.Aamullakin kaikki oli samanlaista kuin edellisen vuoden aamuina.Isä sytytti kuuseen sähkökynttilät ja ryhdyimme syömään aamiaista.Ei siinäkään muutoksia.Yhden suuremman muutoksen tiesin.Minä olen tänä uutena vuotena keväällä vuotta vanhempi.Siis jo melkein iso tyttö.
En ole enää vuosiin iloinnut mokomasta.Päinvastoin.Täytettyäni 25v lopetin olemasta vuoden kuluttua vuotta vanhempi.Nykyisin en tykkää yhtään,kun joku onnittelee siitä,kun taas olen saanut lisää ikää.Osanottokortti pitäisi lähettää,kuten ystäväni Ilona sanoo.No,yhtäkaikki kevät 2012 kartuttaa ikääni kaikesta huolimatta.Tahdoin tai en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti