Töölöntorin laidalta-blogin kirjoittaja Dessu kertoo kirjoittavansa joulukortteja iäkkään sukulaisensa kanssa ja sijasta,kun sukulaisella käsi vapisee.Niitä kortteja oli paljon.Minulle tuli mieleen Kaino-täti.Hän kirjoitti itse korttinsa,jotka kotiapu oli kaupasta ostanut.Kortteja ei suuremmin valittu saajansa mukaan,mutta täti piti punatulkuista ja niitä oli useissa korteissa kuvapuolella.Pelkkä kortti ei riittänyt ja tässä kohdin minä astuin kuvaan.Kortit olivat aina kaksipuolisia ja väliin pantiin kaukaisille sukulaisille Savonmaassa ja muuallakin tuhatlappusia.Se oli markka-aikaa.Jokaisena vuotena ehdotin korttien kirjaamista,mutta täti sanoi "kun on ennenkin mennyt,menee nytkin ja jos häviää,pannaan uudet." Milloinkaan ei hävinnyt.Minä panin rahat korttien väliin ja nuolin kuoret ja postimerkit kiinni.Täti katseli tarkkaavaisena,että kaikki menee oikein.Sitten lähtiessäni otin korttiläjän ja tehtäväni oli se postittaa.Tiesin summan,minkä postin laatikkoon tipautin ja sydäntä kylmäsi.
Jokaisen joulun jälkeen tivasin Kaino-tädiltä,ovatko kiittäneet? Eivät yleensä olleet.Oliko matkan varrelle ilmaantunut epärehellisiä ihmisiä? Kyselin niin kauan,että täti alkoi soitella korttien saajille kauaksi Savoon ja muuallekin ja kun olivat saaneet,huokasin minä helpotuksesta. Kaino-täti ei ollut moksiskaan moisesta huolimattomuudesta.Oli vain iloinen,kun jälleen voi luottaa postin kulkuun tässä maassa.
Kaino-täti katseli elämää kokenein silmin,suopeasti ja ymmärtäen.Hän ei koskaan ketään moittinut,ei arvostellut eikä ivannut.Kertoi joskus työstään metsähallituksessa ja työtoveristaan Veikko Huovisesta,joka oli noihin aikoihin vastavalmistunut metsänhoitaja.Hän myös usein mainitsi hymyillen tunteneensa minut "jo ennen syntymääni" ja tämä piti paikkansa.Hän oli äitini luokkatoveri ja elämänikuinen ystävä kansakoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien.Kaino-täti kuoli yli yhdeksänkymppisenä.Lähti rauhallisesti tapaamaan 30 vuotta aiemmin kuollutta puolisoaan,Ema-setää.Kaino-tädin poismenosta on jo moniaita vuosia kulunut.Minulla on häntä yhä ikävä.
"Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne,täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa." (Aleksis Kivi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti