Terveisiä Stockmannin Herkusta,jossa oli voita myytävänä! Kävelin kaikessa rauhassa kärryn kanssa maito-osaston läpi ja ihmettelin ihmisruuhkaa rasvahyllyjen luona.Voita! Vanhoja tuttuja Valion puolenkilon voipaketteja.Ihmiset kahmivat voita toisiaan tuuppien ilosta huudahdellen.Hertsileijaa,minäkin ostin yhden paketin.Ihan vaan yleiseen hurmokseen sulautuen.Kerroin kotiin tultuani tuuraajalle voin saapumisesta markkinoille.Hän kertoi puolestaan lukeneensa lehdestä,että joillakin ihmisillä on pakastimissaan satakin kiloa voita hamstrattuna.Minä taas olen lukenut,että nyt annetaan voita joululahjaksi oikein kauniiseen paperiin käärittynä.Olemme hullumpia kuin olen luullut.
Eilen lupasin panna Pelastusarmeijan kuppiin ne rahat,joilla aioin itseäni hemmotella ostamalla parfyymia. Tein kuten lupasin ja marssin hajuvesiosaston ohi silmää räpäyttämättä.Tunsinko itseni paremmaksi ihmiseksi hyvän työn jälkeen? No en,mutta siitä olin iloinen,jos rahani menevät oikeaan osoitteeseen ja sillä voidaan muiden lahjoitusten ohella hiukan helpottaa jonkun ihmisen oloa hetkellisesti.
Nyt on sitten hankittu kotiin kaikki tarvittava jouluksi ja hiukan sen jälkeiseksikin ajaksi.Olen myös siivoskellut sen minkä katsoin tarpeelliseksi ja tämä tarkoittaa,että vain aivan pakolliset päivittäiset tehtävät ovat enää jäljellä.Tähän kategoriaan kuuluu myös pienen kinkun paistaminen.Ja tämä hela homma meinaa sitä,että oikeastaan voin olla kuin ellun kana loppuviikon.Eikös elämä olekin ihanaa?
Heidi-Ei saa mennä ulos saunaiholla (mistähän tämä lysti nimi?)-blogin kirjoittaja heitti virtuaaliavaruuteen,kuten sanoi,Dessun (Töölöntorin reunalta-blogi) innoittamana haasteen Kirjamessujen yleisökyselyn tiimoilta "Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin..." Tähän siis jatkoa.No minähän otin haasteen vastaan,panin oikein mietintämyssyn päähän ja aloin keksiä. Asia nimittäin liippaa minua hyvin läheltä,koska palautetta omista kirjoituksistani en juurikaan saa.Lämmin kiitos niille muutamille ihmisille (Heidi mukaan lukien)! Onhan se tietenkin niin,että kirjoittaja alkaa epäillä omia taitojaan,painaa päänsä alas ja tuntee olevansa huono kynäilijä,kun kukaan ei reagoi.Hän saattaa valvoa öitä ja miettiä asiaa.Tuumaa että lopettaa koko roskan.Tai nostaa päätään uhmakkaasti ja jatkaa kirjoittamistaan siitäkin huolimatta,että kukaan ei lue,kukaan ei kommentoi.Kirjoitanpahan itselleni-mentaliteetilla ja itseni takia.
Siis.Tässä muutama minun ehdotukseni:
- Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin puutarha ilman kastelua.
- Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin matka ilman elämyksiä.
- Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin tyhjä kirjahylly.
- Kirjoittaminen ilman palautetta on kuin puhuisi vain itsensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti