Uutta tuulta luvattu armaaseen Suomenmaahamme.Eilen olikin aika myräkkää.Pihalla kuitenkin koivut pysyivät pystyssä,vaikka kaartuivatkin maata kohti.Vein roskat illalla ja silloin oli jo huomattavasti tyynempää.Roskis piripintaan täynnä.Joku saanut ilmeisesti uuden tuolin,kun vanha rähjä oli viskattu jätehuoneen nurkkaan.Työnsä tehneenä se kyhjötti paikallaan,kaikkensa antaneena ja niin kovin murheellisen näköisenä.Kankaassa reikiä,kulumia selässä,ajan hampaan jälkiä muodossaan.Kaatopaikalla siihen istahtaa lokki nokassaan jostain kahmimansa jo vahvasti pilaantumaan päässyt kinkunkappale.Lokki ei ole nirso.Se elää kaatopaikan tuntumassa helpon ruuan ääressä erilaisten muovipussien ja muun joutavan seassa.Ihmisen virittämät verkot paikan yläpuolella ei ovelaa lokkia estä ruokaansa etsimästä.Eihän se tyhmä ole.Se nauraa lokinnauruaan ja nappaa nokkaansa palasen homehtunutta taatelikakkua.
Joulu on ohi.Auttamattomasti ja vuosi seuraavaan.Lauantaina kansa panee ranttaliksi paukutellen taivaan tuuliin euron poikineen rakettien muodossa.Mitä tuhlausta.Säännöt ilotulitteiden ostamisessa ja käytössä ovat tiukentuneet.Kun oli toisin,sattui haavereita.Silmiä puhki,palovammoja,tulipaloja,vaatteiden kärventymisiä.Suojalasit suojaavat eikä pikkuväellä ole asiaa rakettien lähelle.Joku antaa pitkät neuvoille,perheen kuopusta kiidätetään sairaalaan.Vuosi juuri vaihtunut.
Minä kun olen altis siteerauksille,niin on alkanut harmittaa,kun en voi hyödyntää lumirunoja.En ensilumen kosketuksesta maahan ja puiden oksille,josta niin paljon lauletaan.No,voihan niitä blogiin lainata,mutta tuntuvat jotenkin hullulta maan ollessa mustaa,kuraista ja märkää vesisateen ropistessa ikkunalaseihin tuulien ravistellessa puitten kaljuja oksia.Vaikka näin tässä tuumailen,en suinkaan ole heittäytynyt talvenrakastajaksi,vaipunut lumen lumoon tai muuten vinksahtanut kaiken peittävään valkoiseen vaippaan.
Ennen pantiin ikkunan lasien väleihin pumpulia markkeeraamaan talvista maisemaa ja pumpulin päälle aseteltiin ajan henkeen sopivaa rekvisiittaa.Minäkin olen nähnyt mökillä vaivaa.Keräsimme jäkälää ja sitä ikkunanväleihin syksyisin.Päälle asettelin kuivakukkia.Olihan somaa.Talvisin oli aina lunta.Juhannusruusu peittyi ja ulkopikkulan polku oli aamuisin luotava.Tuntui hyvältä katsella pirtin lämpimästä ulos tuiskuun,kun tuuli riepotti irtolunta järven jäällä.Punatulkku lehahti lentoon ja tikka nakutteli kylmän kohmettamaa puunrunkoa.Talvi maalla oli hienoa aikaa.Vaan ei kesän voittanutta.
Eino Leino kertoo Nocturnessaan "Talviyö" ruislinnun laulusta ja kuusta tähkäpäiden yllä ja kesäyön onnesta,jolloin laaksot verhoutuvat kaskisavuun.Runoilija kaipaa metsän tummuutta ja vaaran tuulia,veden varjoja,joista hänen sydämensä laulun tekee.
Niin minunkin sydämeni,jos osaisi.Sade valuu pitkin ikkunaruutuja,vesilätäköt pihalla kasvavat,tuuli yltyy.Taivas harmaa.Joulukuu on lopuillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti