Nyt on yksi suomalainen saanut lumesta tarpeekseen ja tehnyt päätöksen muuttaa maahan,jossa ei lumenluontia ole.Thaimaahan.Tai "Thaimaaseen" ,kuten joillakuilla sanonta kuuluu.Mistähän tämäkin sanahirviö syntynyt? Nettikirjoittelussa otetaan kymmenien kirjoitusten voimalla kantaa miehen muuttopäätökseen.Ja tuntien suomalaiset osa povaa poskelleen menoa uudessa elämässä.On onnen toivottelijoitakin positiivisesti kantaa ottavia.Myös sellaisia,jotka aikoinaan ovat samanlaisen tempun tehneet ja hyvin pyyhkii edelleen.Tämä muuttava espoolainen perheenisä on nuori mies vielä,jotta edellytykset hyvään ja menestyvään elämään perheen kanssa on,jos matkaeväinä on sisua ja yrittämisen halua kuin myös hiukan onnea.Hyvää matkaa! Ja voihan hän aikanaan muuttaa takaisin "Suomenmaaseen",jos mieli tekee.
No niin ja niinhän siinä kävi,että närät purkautuivat heti,kun eilisestä lähtien on parkkeerauskieltoja ilmestynyt niille kaduille,jotka ovat kapeita ratikkakatuja.Mihins mä nyt auton panen,kun ei saa rapun eteen? Mitäh... voiko sen panna muuallekin? Kaupunki on tullut vastaan ja sallii erityisille paikoille pysäköimisen. Niin mutta,kun ne paikat on niin kaukana kotoa! Emme me kyllä ole niitä maailman ahkerimpia yhteiseen hiileen puhaltajia,että nämä nyt parkkikiellossa olevat kadut saataisiin kaikkien hyväksi vaivatta auratuksi puhtaaksi lumesta ja että raitiovaunut pääsisisivät esteettä reitillään kulkemaan.Munhan pitäisi saada auto niin lähelle,että ei tarttis kävellä! Mieluimmin omaan porstuaan.Voi hitto tätä talvea! Ja ihan maaliskuuhun asti tämmöinen typerä järjestely! Mä en tästä tykkää yhtään! Paska Stadi!
Kaivelin eilen netistä ruokareseptejä.Pääasiassa Mitä tänään syötäisiin-ohjelmasta.Seuraava kuukausi tässä perheessä syödään vain lintua. Broileria kymmenillä tavoilla.Miehen oletetun (en muuten usko siihen) kihdin takia nk.punainen liha on vältettävien listalla,mutta varsinkin broileria saa syödä ilman sen nahkaa.Herkusta seuraavalla kerralla ainekset intialaiseen,yrittitarhan,curry-banaaniin,sitruunaisten juuresten kanssa,peruna-porkkanapedillä,hunaja-kurkun ja riisipedin päällä.Huhhei,kynnet syyhyää jo.Kumma kyllä olen tähän ikääni säilyttänyt ruuanvalmistukseen tarvittavan mielenkiinnon ja viitseliäisyyden.Moni ystäväni on jo luovuttanut.Mies ei tosin enää välitä mitä syö,vaikka terveen miehen paperit taskussaan oli ruuista kiinnostunut herkutteleva herra.Itsekin kotona kokkipuuhissa usein.Olikin yhtä juhlaa istuutua valmiiseen kauniisti katettuun pöytään,jossa paloivat kynttilät ja maljakossa oli upea kukkakimppu.Oi niitä aikoja! No,nyt on näin ja olosuhteet muistaen hyvä niinkin.
Säätieteilijät kertovat maailman sään muuttuneen ja muuttuvan siihen suuntaan,että näitä äärimmäisiä ilmiöitä on vastakin.Tulvia,maanvyöryjä,tulivuoren purkauksia,kovia tuulia ja myrskyjä,kylmyyttä ja hellettä.On vain totuttava ja tultava toimeen.Näitä kaikkia on ollut ennenkin maapallon olemassaolon aikana.Kun isäni vielä eli kahdeksantoista vuotta sitten ei Suomessa trombeja ollut niin usein kuin nykyisin.Pyörremyrskyn tapainen pöllyttää metsiä puita kaataen isoilta aloilta,peltikatot lentelevät taivaan tuuliin ja lempeä ystävällismielinen Itämeri heittelee aallokkoa monen metrin korkeuteen.Eikä isäni kuolemasta ole tuon pitempää aikaa.Lyhyessä ajassa olemme saaneet tuta luonnon voimien muuttuneen hurjempaan suuntaan.
Mitä sitten tapahtuneekaan joidenkin aikojen kuluttua? No,minut on jo sitten ripoteltu Stockmannin ulko-oven eteen Aleksanterinkadulla.Tämä on viimeinen tahtoni.Siitä pöllähdän rakastamani tavaratalon sisälle tuulenvireen kannattelemana.Minulla on ehkä parempi onni kuin sillä golfinpelaajalla,joka ei elämänsä aikana saanut palloa reikään.Hänen viimeinen tahtonsa oli,että hänen tuhkansa ripotellaan kahdeksannentoista väylän viheriön reikään.Kun kaverit olivat tahtoa täyttämässä,tempaisi tuuli tuhkan ja lennätti sen kauaksi greenin ulkopuolelle.
Mietin tässä,mennäänkö tänäänkään ulos.Viime yö edellisen kaltainen eli ylen huono.Nukkuminen jäi vähiin.Ilma ei houkuta liioin.Nolla taas mittarissa ellei likellä yhtä plussaa.Tietää lätäkkökeliä.Jospa taas ajattelen Scarlettin tavoin tänäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti