Nyt jos Helsingin toive toteutuu,niin saamme tänne Guggenheim-museon.Silloin myös kaupunginjohtaja Jussi Pajunen saa sulan hattuunsa.Olisimme New Yorkin,Berliinin,Bilbaon,Venetsian ja Abu Dhabin kanssa yksi suurista modernin taiteen Guggenheim-kaupungeista.Siispä peukut pystyyn!
Tanskalaisista sanottiin jokin aika takaperin,että ovat onnellista ja hyvinvoipaa kansaa.Miten sitten kävikään? Nyt heitä vaivaa stressi,masennus ja ahdistuminen.Ihmiset eivät siellä eivätkä juuri muuallakaan osaa käsitellä vastoinkäymisiä.Ennen sanottiin jonkun asian olevan vaikean,nyt se on heti stressaavaa.Emme yritä.Avioliitoistakin ehkä jo joka toinen ajautuu karille.Lyödään ensimmäisen erimielisyyden jälkeen hanskat tiskiin ja erohakemus vireille.Olemme ilmeisesti tässäkin asiassa uusavuttomia,kun ennen taas keskusteltiin asiat halki ja pyrittiin aloittamaan yhteiselämä jälleen puhtaalta pöydältä.Ei lannistuttu.
Minun vanhempieni avioliitto oli myrskyjä täynnä.Ovet paukkuivat,riideltiin,mutta aina sovittiin.Keskusteltiin,vaikka ilmassa joskus leijuikin avioeron uhka.Ulkopuolisille he näyttäytyivät seesteisenä avioparina.Käytiin illallisilla,teatterissa,kyläilemässä,kutsuttiin vieraita,matkusteltiin.Eripura pidettiin kodin seinien sisäpuolella.Riidan jälkeen isä lähti ulos ja äiti pani varmuusketjun oveen.Isä nukkui joskus sohvalla.Mökötettiin.Äiti vietti kerran yön pelastusarmeijan yömajassa.Ajoi sinne taksilla.Isä ilmoitti kadonneeksi.Myöhemmin äiti selitti kokeilleensa,miltä tuntuu nukkua irtolaisena.Äidiltä leikattiin sappikivet.Annettiin pussissa muistoiksi.Äitini söi ne kostoksi isälle.Sai suunsa ja nielunsa kipeäksi ja alkoi lukea Raamattua.Meillä oli monipuolista kotona.Luulen kuitenkin,että päällimmäisenä heidän värikkäässä avioliitossaan oli rakkaus.Se kannatteli läpi kuohujen.Piti voimaa yllä että pysyivät yhdessä viha-rakkaus-suhteessaan.Äidin kuoltua isä muisti vain hyvät ja onnelliset ajat.Suri hiljaisesti,kävi haudalla,vei ruusun.Sitten minä panin hänet aikanaan vaimonsa viereen.Ei mikään malliesimerkki avioliitosta,mutta esimerkki siitä että ei annettu heti periksi ja lähdetty eri teille.
Minulta simahti taas blogger-osasto tästä koneesta.Ei kun tekstiviestittämään apua ystävältäni hovikorjaajalta,joka aloittikin ystävällisen avittamisen töittensä jälkeen.Jos oppi meni perille,pitäisi minun itseni selviytyä seuraavasta bloggerin yhteistyöhaluttomuudesta.Jää nähtäväksi.Kiitoksia jälleen S:lle.Kiva,kun voin taas kirjoittaa.Tosin siinä vikahötäkässä hävisi minulta ensimmäinen kirjoitukseni,joka myös alkoi Guggenheimilla.Pidetään ihan oikeasti peukkuja pystyssä saadaksemme museon Helsinkiin.Siitäkin huolimatta,että itse en ole mikään suuri modernin taiteen ihailija.Kiasmassakin olen käynyt vain kerran,avajaispäivänä vuosia sitten.Turismi lisääntyisi Guggenheimin myötä ja piskuinen Helsinki tunnettaisiin taidekaupunkina.Eikös maistuisikin makoisalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti