Se kohtaus,missä Ansa Ikonen tempaisee huntunsa,kruununsa ja kaulakorunsa irti ja viskaa ne lattialle omissa häissään,on minusta parhaimpia kohtauksia Kulkurin valssi-elokuvassa ja lähtee tämän jälkeen Tauno Palon kyytiin.Nähty leffa niin moneen kertaan (tänään taas),etten edes tiedä,mutta aina se kiehtoo samoin kuin joskus kauan sitten nähdessäni sen ensimmäisen kerran.Koko elokuva täynnä romantiikkaa niin että huimaa! Tiedän,että osasyynä ihastukseeni ovat juuri Ikonen ja Palo.Nuo kaksi loistavaa näyttelijää.Olen aivan myyty,kun Palo laulaa.Hänen veroistaan ei ole tullut ja epäilen,tokko tuleekaan.Aika oli otollinen Palolle.Nyt puhaltavat toiset tuulet filmimaailmassa,eikä tällaisella romantiikalla siinä sijaa ole.Aika ajanut ohi.
Viisi keltaista kallaa maljakossa,jääkaapissa ruokaa,tuuraaja lähti heti tultuani.Ikävä ilma ja minä suivaannuin taksinkuljettajaan.Vaihdoin kesken matkan autoa Senaatintorilla.Eikä toinenkaan kuljettaja saanut minua leppymään,kun kertoi ikävän tarinan joidenkin taksinkuljettajien ammattikäyttäytymisestä.Eivät kuulemma ota kyytiin "vanhempaa naishenkilöä,jolla on kantamuksia". Ei tarvitse nousta istuimelta.Ovat myös tämän kuljettajan kertoman mukaan sitä mieltä,että "nämä naiset ajavat vain nurkan taakse". Nyt odotellaan liikemiehiä,joilla on yksi salkku ja pitkä ajomatka.Olin tipahtaa taksista ulos hämmästyksestä! Minulle ei ainakaan vielä ole moista sattunut,vaan ovat auliisti auttaneet ostosteni kanssa.Luoja,jos kohdalleni moinen kuljettaja osuisi... No,tämä,joka toi kotiin,oli ihan mukava ollen myös sitä mieltä,että työmoraali on jäänyt jonnekin valovuosien taakse. Ostamani keltaiset kallat ovat niin kauniita,että normalisoiduin hyvin pian,purin ostoskassit ja laitoin miehelle lounaan.Oikeastaan jokaisessa päivässä pitäisi ihmisellä olla pieni kiukkuinen olotilatärsky!
Ostin apteekista itselleni sinkkipillereitä.Näistä asioista hyvin perillä oleva ystäväni suositteli jo pelkästään kynsien kasvua ajatellen.Proviisorikin vakuutti niiden vaikuttavan sekä kynsiin että hiuksiin.Odottelen nyt jättimäistä lujittumista ja tuuheutumista.
Syöksähtelin kuin pieni orava asioillani.Kolmonenkin tuli niin,että ei tarvinnut kauaa seistä pysäkillä.Sitten taas takaisin ja pankin kautta Stockmannille.Ihmisiäkin yllättävän vähän.Seikkailin osastoilla ja päädyin lopulta Herkkuun.Katselin kaiholla niitä naisia,jotka istuskelivat kaikessa rauhassa kahviloiden pöydissä.No,ehkä seuraavalla kerralla minäkin... tai joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti