Egyptistä rahdataan suomalaisturisteja kotiin turvaan.Tunisiasta alkunsa saanut arabimyllerrys on levinnyt myös sinne.Enää ei ole taattua,että saisi rauhallisin mielin ihmetellä entisen Theban temppelien reliikkejä tai Ramses II:n jälkeensä jättämiä obeliskeja.Mutta Niili virtaa maan halki mellakoista huolimatta kuten se on aina virrannut.Ei liioin katoa Egyptin muinaisuus,vaikka kerrotaankin arvokkaiden museoiden Kairossa joutuneen hillittömän väkivallan kohteeksi.Ei Punaisenmeren rannoilla enää liene rauhaisaa oleilua kuuman auringon alla tänä ryöstelyn ja kaikenlaisen kiihkon aikana.Maassa on julistettu yleislakko ja eri mailla maailmassa on kiire saada omat kansalaisensa pois pahan alta.Paska reissu,mutta tulihan tehtyä!
Itse en ole Egyptissä koskaan käynyt.Mutta haaveena yhä on,vaikka mahdollisuudet vuosi vuodelta hupenevat.Öisissä ja päiväisissä unissa sitä useammin siellä vieraillut.Olen seilannut Niiliä monen päivän reissuilla,nähnyt papyruskaislat joen yläjuoksulla ja nauttinut joen rantojen vehreydestä,joka päättyy kuuman hiekan peittämään aavikkoon.Kuninkaiden laaksossa olen pasteeraillut,hämmästellen katsellut ikiaikaisia patsaita ja pyramideja.Olen nähnyt basaarien rihkamat ja aidot kullat.Ollut historiaa lähellä,siinä kiinni,ylimuistoisen kulttuurin varjossa.Hiivin joskus Waltarin Sinuhen kantapäillä Theban kujilla.Näen hänen silmillään muinaisen maan.Tunnen ja koen maailman,jota ei enää ole.Näin olen minä siellä matkaillut.
Tammikuun viimeistä viedään.Näin se menee.Pikavauhtia.Huomisesta helmikuu helisyttää.Maalis,huhti ja touko.Lumi alkaa hävitä.Ei tarvita kuin plusasteita päivin ja öin,hitunen aurinkoa ja kohisten poistuu talvinen riesa.Taas kopsaa asfaltilla pikkukengän korot,keväthameen helma heilahtaa ja viimevuotiset nuoret lokit opettelevat Kauppatorilla ruokavarkaan jaloa taitoa. Eikä aikaakaan,niin valkovuokot täyttävät maan ja sitten onkin mittumaarikoivujen aika.Tämähän sujuu kuin leikki!
Meilläpä viime yö oli hyvä yö.Mies nukkui kuin pieni porsas ilman minkäänlaista häiriötekijää.Valkeneva aamu herätti minut valoverhon takaa.Kello näytti melkein kahdeksaa.Pian tuoksui kahvi keittiössä.Herätin miehen.Silmälasit,tossut ja aamutakki.Sitten rollaattori tukena aamiaispöydän ääreen.Rutiinia.Tänään lähikauppareissu ja Anjan kirje postilaatikkoon.Makaa ressukka sairaalan petissä kaaduttuaan kotona ja jo entuudestaan kipeä lonkka äityi suurempaan tuskaan.Pyysi korttia tai kirjettä aikansa ratoksi.Minätyttö heti työtä pyydettyä ja panin kirjoittaen kirjeen.Olisi saatava toinen aikaan Italiaan.Kunhan sille päälle satun.
Nyt tähän päivään ja toimeksi.Että ei kun hei taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti