24. tammikuuta 2011

NETISTÄ JA OMASTAKIN PÄÄSTÄ

Huomenta tähän aikaan päivästä.Nukuttu taas pommiin,josta tämän "pommin" selvittelinkin taannoin itselleni.Pakkasta ulkona,taivas harmaa.Tavallinen tammikuinen päivä.

Netti kertoo syrjäytymisestä Suomessa.Kansalaisia jää yhä useammin yhteiskunnan ulkopuolelle.Leipäjonot pitenevät.Järjestäytynyt rikollisuus rantautunut myös meille eikä tietoliikenteenkään asiat seesteisiä ole,vaan kaikenlaiset uhat ja ongelmat alkavat olla jo jokapäiväistä riesaa.Mikä neuvoksi? Ollaan huolissaan,vaan sehän ei auta.Näin se vain on alkanut mennä meillä sekä muualla.

Apteekkiasiakkaat ovat tyytyväisiä.Tyytyväisimpiä.Mutta muuten yleinen tyytyväisyys on meillä laskenut kansainvälisen mittapuun mukaan tuotteisiin ja palveluihin nähden eniten.Hyvänä kakkosena ollaan Venäjällä.Onko ihmisistä tullut vaativampia? On ja ei,sanon minä.Kyllä tämä yleinen välinpitämättömyys on syntipukkina tyytymättömyyteen.Työmoraalia ei ole,"ahkeruus" on kirosana,jos jokin menee pieleen,antaa mennä.Ennen muinoin palveluammateissa "palveltiin",ei sanottu vastaan,osattiin pyytää virhettä anteeksi.Nyt ei enää "palvella" entiseen tapaan,vaan käytetään tasaveroisuutta asiakkaan kanssa joskus hyvinkin väärällä tavalla.Asiakas poistuu loukattuna ja väärin kohdeltuna ihmetellen hänessäkö se vika olikin.Ei aina.

Tuotetyytymättömyys taas.Tavaroissa vikoja,vempeleet eivät toimi,leluissa kemiallisia myrkkyjä,juuri ostetun auton jarrut eivät pidä,valmisvaatteiden saumat eivät pysy kiinni jne. "Huolimattomuus" on oikea ilmaisu.Ja sen synonyymi on "hälläväli".Totta kai tyytymättömyys on kasvanut.Ja kyllä,meistä on tullut tietoisempia ja vaativampia.Minä ainakin ajattelen,että jos jostain,palvelusta tai maallisesta mammonasta,maksan täyden hinnan,on minulla myös oikeus odottaa niiden toimivan oikealla tavalla.Itse en ole joutunut asioista sanottuani juurikaan huonon kohtelun kohteeksi.Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan,pätee siinäkin.Niin,ja sitten myös kehuja,kun niiden aika on.Ei aina risuja,ruusujakin.Näillä mennään tänä tyytymättömyyden aikana.

Palaudun jälleen kerran mahdolliseen Guggenheim-museoon Helsingissä.Miksi aina ne ihmiset,jotka eivät yleensäkään välitä taiteesta,hanketta vastustavat eniten? Eikö voisi ajatella yleistä tarvetta,vaikka he eivät viihdykään taidegallerioissa? Olen sanonut ja sanon taas,etten minäkään ylenpalttisesti rakasta nykytaidetta.No,kaikki taidehan on ollut aikanaan "nykytaidetta".Myös se,jota "ymmärretään",kun kuva on tutuksi koettu metsämaisema tai muotokuva vuosisatojen takaa.Minun nykytaidenäkemykseni on sitä,että kehyksen sisällä on kangas ja siinä epämääräisiä (ei edes geometrisia) viivoja ja läiskiä.Olen joskus nähnyt,kun apina on käyttänyt sivellintä samalla lailla.Onko se taidetta? Minulle tulee ainakin mieleen,että vaikka maalaus olisi täsmälleen samanlainen ihmisen ja apinan välillä,tekee ihmisen signeeraus sen taiteeksi.Jos alareunassa lukee "apinan maalaama", se ei ole taidetta.

No,Guggenheim-museossa kaikki on taidetta,tämä on selvä asia.Eilen juuri minulla oli pitkä puhelinkeskustelu erään ystäväni kanssa,joka ei ole suuremmin taiteen ihailija.Tosin hän mainitsi Edelfeltin,jonka töitä jaksaa katsella.Hän vastustaa henkeen ja vereen Guggenheimin meille tulemista.Sillekin rahalle olisi muualla käyttöä,pauhasi ja veti esille köyhyyden ja nälän maassamme.Minä olin tietysti sitä mieltä,että näistä ei kumpikaan häviä,vaikka Helsinki tyhmyyksissään luopuisi museohankkeesta.Samaa vastustusta on ystäväni koko perheessä,eikä yksikään heistä ole mikään taidenäyttelyissä kävijä.

Minä käyn ja jopa nykytaidettakin katselemassa.Pitäähän tietää,missä mennään silläkin alalla.Tunnustan kuitenkin viihtyväni minäkin Albert Edelfeltin töitten ääressä.Kukapa Suomen Kansallisteatterissa kävijä ei olisi nähnyt Ida Aalbergin muotokuvaa tai Ruokolahden eukkoja Ateneumissa? Ei tarvitse miettiä,mitä taiteilija on työllään tarkoittanut.Mutta taiteilijan aivoitusta työtä tehdessään ainakin minä pysähdyin miettimään Tukholman Moderna Museet´in Joan Mirón näyttelyssä,katsellessani tämän espanjalaisen värikylläisiä ja osin minulle käsittämättömiä kuvia.Jos nyt mitään taidetta pitää välttämättä aina "käsittää".Jos Guggenheim meille tulee,on siellä ehkä Joan Mirónkin töitä,joita voin käydä tutkailemassa,josko ymmärrystä jo olisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti