HERKKUJUTTU

Tästä tämänpäiväisestä pitäisi kehkeytä etupäässä ruokajuttu.Sallittakoon kuitenkin syrjähypyt.

C soitti eilen ja keskustelimme antoisasti niitä ja näitä,kuten ystävysten kuuluukin.Oli ostanut itselleen herkkuja Tapiolan Herkusta,jota vesi kielellä kuuntelin.Kumma miten makunystyrät heti reagoivat.No,oli meilläkin lounaalla "herkkua".Minulle valkeni,että pakastimesta ottamani savipadan lihakimpale ei suinkaan ollutkaan porsasta vaan nautaa,file kumminkin.Tuli niin ollen vähän liian kypsäksi.Onneksi miehen gastronomiset tuntemukset ovat hiukan laantuneet,jotta ateria virheineen meni täydestä.Näin sitä kokenutkin emäntä erehtyy.Olisi passannut tarkemmin lukea teksti paketin päältä,jos lihatuntemus on heikkoa.

Ruuissa pysyäkseni.Olen mieltynyt Jim-kanavan amerikkalaiseen sarjaan Maailman oudoimmat ruuat.Siinähän jonkun maan perinneruoka osoittautuu toisen maan asukkaalle mitä oudoimmaksi syötäväksi.Ohjelman juontajana on Andrew Zimmern,kokki ja keittokirjakirjailija.Uskalias ja rohkea herraihminen,joka ei kaihda minkäänlaisten ruokien maistamista.Tosin joskus nieleminen hänellekin tuottaa vaikeuksia.Kylmää hyytynyttä verta,vuohen elimiä,ruokorottaa,kamelin munuaisia,ohutsuolta,jonka puhdistaminen on kyseenalaista ja vaikka mitä.Seksuaalista vetovoimaa parantavia ruokia lienee joka maassa Tulimaasta Alaskaan.Itse en suuremmin ole eksoottisiin maistelemisiin päässyt tutustumaan.Ehkä rämemajava voisi niihin kohdallani kuulua.Villisikakin on jo jokamiehen lautasella,samoin strutsi ja biisoni,antilooppi ja jopa seepra.

Yleensä matkoilla olen aina tahtonut tutustua kunkin maan perinneruokiin,mutta säädyllisyyden rajoissa.Enkä näissä Andrew Zimmernin käymissä maissa ole kuunaan edes vieraillut,joissa syödään melkein kaikkea mikä liikkuu.Pakon sanelemaa,sillä nälkä ja mielikuvitus on opettanut.Ei aina ole meidän tuntemaamme supermarketia pikku kylien lähipuskissa.Ruokorottaa ja termiittejä voisin hyvinkin maistaa.Mitään elävää,ostereista lähtien,en suuhun pane.Minua ei saisi edes tappouhalla (tai ehkä sillä) syömään meheviä ja lihavia toukkia,joita jossain päin maailmaa kerätään suurena herkkuna ja syödään tuoreeltaan niiden kiemurrellessa henkensä kaupalla,ennen kuin joutuvat ihmissuun pimentoon.Hampaiden iskeytyessa valkoiseen toukkaraukkaan niistä purskahtaa jonkunlainen keltainen massa,joka värjää ja täyttää koko kitalaen.Väitetään niiden olevan todellisia makupaloja.Kun näen tätä ateriointia televisiossa,kasvoillani on kaikkea muuta kuin naminami-ilme.Enkä tälle mitään mahda.

Seuraavaksi sitä syrjähyppyä varsinaisesta aiheesta.Hepi viestitti eilen Alanyasta flunssaiset terveiset.On taas nähnyt ja kokenut Turkinmaan hänelle uusia ihanuuksia ja yhä maa rouvaa kiehtoo.Sisimmässäni usko vahvistuu,että alkaa etsiä itselleen asuntoa,jonne voi mennä aina kun kaipuu kotimaassa iskee.Halvempaa kuin hotelliasuminen.

Pihalla on Himalaja miniatyyrikoossa.Kolasivat jättipaksun lumen eilen jätetalon katolta ja nyt se on mahtavana yli räystään ulottuvana vuorena.Oli varmasti liki 80-senttinen kerros poiskipattavaa.Nyt kun tuli vielä nollakeli,tulee kattolumista raskasta ja jos on heikkorakenteinen katto,niin huonosti voi käydä.Ulos ei tänäänkään meidän huushollista.Lunta satanut lisää.Viikonloppuna huoltoyhtiö lepää.Eikä suojalumessa pyörätuolin työntäminen järin helppoa ole.Hitto tätä talvea!
Ja toinen hitto kaupungin lumitoimista! Eilen tein lujasti töitä päästäkseni jalkaisin kadun yli.Aurattu ties koska.Jossain syvällä lumessa oli auton renkaan jäljet ja yksi auto kamppaili pitemmällä ajamisen kanssa.Mitenkäs on käynyt kaupunginjohtajien käskyn laita,joka määräsi lumien poistamisen kaduilta ja niiden vieristä?

Taidankin ruveta tästä ärhentelemään enemmänkin,mutta en pura sitä enempää kirjoittamiseen.Meillä on muuten tänäänkin sitä liian kypsää ja kovasti kuivahtanutta filettä.Jos pilppuaa tarpeeksi pieneksi ja ujuttaa jonkun sekaan...