Helsingin Sanomat tietää kertoa,että esimerkiksi Helsingin toisluokkalaisista iso osaa jää syksystä ilman iltapäivähoitoa.Taataan tällä tavoin ekaluokkalaisten iltapäiväkerhoon pääsy.Tuleepa minulle mieleen aika,kun itse olin tuossa iässä.Vanhemmat kävivät töissä päivisin.Minä ja ikäiseni yleensä saimme tulla koulun jälkeen toimeen omin nokkinemme.Meidäthän oli jo luokiteltu niin isoiksikin,että kaulassa roikkui kodin avain.Vietimme koulun jälkeisen iltapäivän miten kukin milloinkin.Ei se ollut ongelma.Menimme jonkun kotiin leikkimään tai ulos vastapäiselle kalliolle,joka oli yksi parhaimpia leikkipaikkoja koko Töölössä.Tai olimme vain kotonamme lastenkirjojen tai omien tavaroittemme parissa.
Vanhempamme tulivat töistä kotiin,jonka jälkeen alkoi heidän kanssaan yhteinen aika.Luultavasti ei kukaan ollut kuullutkaan mistään pienten koululaisten iltapäiväkerhoista.Elelimme onnellista lapsiaikaa ilman sen suurempia probleemia.Tietysti,varsinkin äiti,saattoi soittaa koulun jälkeen,että olen jo kotona ja kaikki on hyvin.Muuta kontrollia ei tarvittu.No,aika oli tietysti silloin toinen,eivätkä kaikenlaiset nykyajan vaarat vaanineet nurkan takana.Ihmiset luottivat toisiinsa.Oli turvallista.Maailma muuttui myöhemmin.
Kun näin palaa ajassa taaksepäin ja havaitsee monen asian muuttuneen kehnompaan suuntaan,huomaa miten kauan sitä on jo tarponut tätä elämänsä polkua.Hohhoijaa.No,sydämeltäni olen tietysti vain 25v,mutta peili on lahjomaton kapine.Selkäänkin ottaa varpaankynsiä lakatessa.Enkä enää nouse tuolille entisen ketterästi,kun on kurkotettava korkeammalle.Onhan näitä.Mutta vielä juoksen ratikan perässä,vaikka huohottaakin.Sitten harmittaa,kun hengitys ei meinaa tasaantua.Ehkä olisi hiukan toppuuteltava.Mutta ei ihan vielä.
Jääkukat parvekkeen laseihin ovat palautuneet.Kauniita,vaikka estävät osin ulos katselemisen.Piha talvihiljaisena lumen peitossa,jokunen talitintti istuu oksalla ja varis suhahtaa ohi.Naapuritalon jättimäisen harakanpesän päällä on luminen hattu,eikä sen asukkaita ole näkynyt maillahalmeilla.Tuuli keinuttaa koivun latvoja,roskishuoneen ovi narahtaa.
PAKKANEN
Pihalla pakkanen huopakengissä liikkuu,
tikapuun puolalla kiikkuu,
nurkkihin pyssynsä laukoo,
huuruten ovia aukoo.
Hämärä vaappuu varjosta riihen
vitkoin pihaan.
Pakkanen hihkuu sen hihaan,
painaa jäiset kasvonsa ruutuun
ja katsoo valkeaa vasten
päitä lukevain lasten.
(Einari Vuorela)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti