TEE

Nyt puhutaan teestä.Tästä hienosta virkistysjuomasta,jonka historia on parituhatvuotinen.Kerrotaan teen saaneen alkunsa Kiinassa,josta se kulkeutui Japaniin.Japanilaiset munkit matkasivat Kiinaan Sung-kaudella opiskelemaan Zeniä ja toivat mukanaan Kiinasta teepensaan siemeniä kuin myös tavan sitä juoda.Siispä sitä Japanissa nautittiin kiinalaisin seremonioin,kunnes oma hienostunut tapa kehitettiin.Tavat ja säännöt ovat peräisin 1400-luvulta.

Teetähän ei hörpitä mistä tahansa mukista kesken kiireitten,vaan japanilainen teeseremonia saattaa kestää tunteja kaikkine välineineen ja hallittuine liikkeineen.Se on esitys,joka vangitsee katsojan maagisella tavalla.Myös sai minut ainakin tuntemaan,että olen kuin norsu posliinikaupassa kaikkine kulmikkuuksineni ilman pienintäkään siroutta,käsien pehmeää elehdintää ja nöyrää tuntemusta tätä jaloa juomaa kohtaan.Ei ihme,että oikeaoppisen teeseremonian hallitsemiseen kuluu pitkä aika.Siinä on moniaita vaiheita ennen ja jälkeen teen juonnin.En tiedä,onko Japani tänä päivänä jo niin paljon muuttunut länsimaiseksi,että tämä kaunis seremoniakin on vain näytösluontoisena tai ehkä sittenkin liikemiesten lounailla,missä geishat sitä valmistavat siihen tapaan kuin sitä aina valmistettu on.

Minulla oli ilo ja onni päästä joskus vuosia,vuosia sitten seuraamaan aitoa japanilaista teeseremoniaa,kun Helsingin kaupungin taidemuseossa oli japanilaisesta teetaiteesta näyttely esineistöineen ja teejuoman valmistamisineen. Samoin näytteillä oli japanilaista taidetta 1400-1800-luvuilta zen-mestareiden siveltimien jälkiä.Äitini väitti edellisessä elämässään olleensa japanilainen ja ehkä siitä minulle virisi ihastus japanilaiseen vanhaan henkevään ja kultivoituneeseen taiteeseen.En väsy vanhan käkkäräisen männyn katselemiseen,joka on vedetty vain muutamin siveltimenvedoin.En väsy myöskään muhkuraisiin kukkiviin puihin,joiden yli lentää valkoiset linnut tai vedessä kahlaavaan vesipuhveliin ja rannan suureen kiveen.Itselläni on seinällä kakemono,jossa on kallionkieleke,vesiputous ja mänty.Yksinkertainen ja kaunis,tosin myös ajan kuluttama,koska se on jo vanha.Seurannut minua vuosikymmeniä kodista toiseen. Se on yksi kotini aarteista ja tärkeä minulle.

Aurinko paistaa.Tuulee.Pakkasta muutama aste.Meillä taas yö levoton,en voinut nukkua juurikaan.Miehen houkuttelemista takaisin vuoteeseen.Vakuuttelua kaiken olevan hyvin.Aamulla ei muista mitään ja olen taas "hyvä vaimo".Kuuluu sairauteen,sanovat neurologit ja muut lääkärit.

No ja nyt se espoolaismies,joka aikoo pöllyttää jaloistaan Suomen tomut ja muuttaa Thaimaahan,tekee sen yksin ilman perhettä. Miksi ihmeessä tämmöinen kohu juuri tästä kaverista? Onhan kautta aikain Suomesta muutettu muualle,myös Aasiaan.Ja ovat onnistuneet ihan hissukseen siinä ilman mediahössötystä.Nyt tämä nuori lumesta tarpeekseen saanut mies on mahdottoman suuren kiinnostuksen kohteena lehtien palstoja myöten. Hyötyykö hän itse jollain lailla kuvista ja sanomisistaan? Eihän tämä muuttotemppu nyt maailmoja kaada.Vai?

Minunkin ystäväpiirissäni on muutamia,jotka ovat päättäneet voida paremmin muualla kuin Suomessa. Ei näistä kerrottu julkisuudessa,ei haastatteluja,ei valokuvaajia perässä.Ei pengottu taloudellista tilaa,ei perhesuhteita.He vain muuttivat.Voivat muuten ihan hyvin.Nyt tämän espoolaisen edesottamukset kiinnostavat. Ehkä hänestä tehdään kirja tai elokuva tai molemmat.Toivottavasti jalat hänellä pysyvät tukevasti maassa,sillä Thaimaassa voi tämän hetkinen julkisuus ollakin menneen talven lumia (osuvasti sanottu)ja ajatukset toimeen tulemisesta ovat arkipäivää.Entistä ammattiaan,lumen pudottamista katoilta,ei ainakaan siellä voi harjoittaa.Ehkä me kuulemme hänestä jatkossakin,kunhan on asettunut.Ehkä kuitenkin jättäisimme sikäläiseen rauhaan.

Päivä on hävyttömän pitkällä.Mies suihkuttamatta ja vaatettamatta,samoin minä.Tänään onneksi ruoka vain lämmitettävä.Huomenna taas valmistettava alusta loppuun.Ensi viikolla myös kaupungille.Aina sitä toimitettavaa riittää.Ehkä hyvä niin,kun vielä jaksan pyörätuolin kahvoissa.Ja minä jaksan!