Mitähän varten pojat nykyaikana eivät tyydy koiranpommeihin,joita minun lapsuudessani paukuteltiin? Nyt otetaan netistä reseptit,ostetaan aineet ja tehdään oikea pommi.Niin siinä sitten usein käy,että kokemattomissa käsissä tulee pahaa jälkeä,kuten nyt Salossa.Onneksi ei henki mennyt,kuten myös on tapahtunut.Tai oikeammin monelta,kuten hyvin muistamme.No,paukku on aina meitä ihmisiä kiehtonut.Jopa se oli hauskaa,että puhallettiin paperipussi täyteen ilmaa,suljettiin pussin suu ja pamautettiin rikki.Vielä lystimpää,jos joku pelästyi.Tähän paukutteluun olen minäkin ollut osallisena.En nyt enää viime vuosina.Tämmöiset viattomat pamahdukset eivät nykyisin ole tavoittelemisen arvoisia.Nyt pitää ryskiä kunnolla.Seuraamuksista viis.Olisikohan niin tämän salolaisen teinipojan kohdalla,että oppi kerrasta? Entäs kaverit,kun käyvät sairaalassa helssaamassa?
Sitten toinen kysymys. Miksi villa iholla kutittaa? Villaisen torkkupeiton alla kävi olo tukalaksi.Tv-ohjelmien katselu alkoi kärsiä,keskittyminen ohjautui raapimiseen.Peitosta,joka on vuosia ollut lämmittävä ja pehmeä ystäväni,tuli vihollinen.Ostin eilen puuvillaisen.Ei kutita enää.Miten muuten lampaat pärjää?
Tukholma on ykköskaupunki Itämeren rantamilla,jos mielessä on risteily.Eikä hullumpi stadi olekaan.Kaunis kuin mikä tietyin osin,ihania kauppahalleja,taidetta,puistoja ja kiehtovaa arkkitehtuuria.Satamassa vanhoja höyrylaivoja,jotka yhä kulkukelpoisia ja joita käytetään.Arvokas ja vanha tavaratalo NK,jonne äiti minut aina vei.Noihin aikoihin teimme ostosmatkoja Tukholmaan.Helsingin tavaravalikoima oli niukempi ja Stockmann huomattavasti vaatimattomampi.NK oli jotain! Tänään on niin,että ruotsalaiset käyvät kilvan ihastelemassa Aleksin Stockmannia.Lyö mennen tullen laudalta muut eurooppalaiset.Silti NK:ssa on sitä jotain!
Tallinna risteilyn kohteena on hyvä kakkonen.Ominaisuuksia,joitten takia kannattaa Suomenlahti ylittää.Vanhan sivistyskansan kulttuuria,vanhakaupunki,josta voi ylpeillä,historiaa,johon kannattaa tutustua.Olen monesti sanonut Tallinnassa olevan muutakin kuin ravintoloiden terassit ja Prisma-marketit.
Pietarissa,jonka suosio kasvaa matkailukaupunkina Itämerellä,en ole koskaan ollut.Mies irvisti takavuosina,kun ehdotin.Vanhempieni aikana Leningradiin ei noin vain menty.Ja minunkin intoni vähitellen on laantunut.Tosin aina havahdun,kun kuulen Eremitaashista ja Mariinski-teatterista.Jos elämässä olisi kaikki niin kuin ennen,puhuisin miehen ympäri ja tekisimme viisumittoman matkan Princess Marialla Nevan suiston kaupunkiin.Ehkä seuraavassa elämässä!
Invataksi nostolaitteineen kiehtoo pikkuväkeä.Eilen tullessamme kotiin,tervehti naapuri pikkupoikansa kanssa.Pojan katse oli tiukasti auton hissilaitteessa,jolla mieheni kipattiin alas.Vaikka on kysymys näin pienestä miehenalusta,niin tekniikka ja koneet kiehtovat.Sen täytyy olla jossain kohdussa kehittynyttä.Jäimme juttelemaan,että poika näkisi kaiken.Nosturi veti lavan auton sisuksiin,ovi sulkeutui.Näytös oli päättynyt.Pojan mielenkiinto suuntautui kahteen kuihtuneeseen,neulasensa varistaneeseen joulukuuseen,jotka odottivat jäteautoa.Naapuri auttoi pyärätuolin lykkimisessä,joka oli jälleen kerran ostoskasseilla lastattu ja kulku vaikeaa lumimuhkuraisella pihatiellä.Lopulta olimme jo hississä matkalla kolmanteen kerrokseen.Nautimme lounaan,joka oli muuttunut ajankohdan takia päivälliseksi.Pian pääsin jo Emmerdalen pikkukylän kimuraisiin ja särmikkäisiin ihmissuhteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti