SYLVESTERIN PÄIVÄNÄ

Vinkki miehille: "Kun sylvesterinpäivänä ajaa partansa,niin sitten ei tarvitse enää ajaa koko sinä vuonna."

Naisille vinkki: Naisjärjestöjen Keskusliiton juhlanäyttely Naisten huoneet -100 vuotta elämää ja tekoja Sederholmin talossa alkaen 9.3.2011.

Näyttely kertoo,kuinka suomalaiset naiset ovat uurastaneet saadakseen oikeudenmukaisen tilan yhteiskunnassa.Esillä näyttelyssä on niitä naisia,jotka ovat hävinneet historiaan ja myös heitä,joista me yhä puhumme.He ovat naisia,jotka ovat olleet rakentamassa suomalaista tasa-arvoa.

Me naiset saimme 109 vuotta sitten oikeuden opiskella yliopistossa.Viisi vuotta myöhemmin saimme äänioikeuden.Tästä kiitos rohkeiden suffragettien työlle,naisten äänioikeuden esitaistelijoille.Avioliittoon sai mennä 17-vuotiaana 1908.Näin vuodet kuluivat naisten saadessa oikeuksia tehdä sitä ja tätä mm. 1926 ministeriössä istui ensimmäinen nainen hallitessaan apulaissosiaaliministerin salkkua.Hän oli Miina Sillanpää.Kun nyt tähän päivään mennessä pääministerinä on jo toinenkin nainen,ministereinä naisia toistakymmentä ja presidenttinäkin nainen.Näin muuttuu maailma,Eskoseni.Me saimme kaikki kansaneläkkeen vuonna 1957,e-pillerit 1961 ja siitä kaksi vuotta eteenpäin,niin naisilla oikeus samaan palkkaan miesten kanssa.Onko toteutunut? Ei ole. Kolmekymmentäviisi vuotta sitten naiset saivat hakea miesten kanssa samaan virkaan lukuun ottamatta puolustusvoimia,rajavartiolaitosta ja kirkkoa.Nämäkin muuttununeet,kuten tiedetään.Meillä on mm.vuonna 2010 naispiispa ja lukematon joukko pappeja,jotka ovat naisia.Kirkon perustukset ovat järisseet.

Näin naiset ovat kahlanneet läpi vuosikymmenten peräänkuuluttaen oikeuksia yhteiskunnassa.Näille sinnikkäille naisille kuuluu kiitos ja kunnia.Me voimme osoittaa kiitollisuuttamme käymällä maaliskuussa Sederholmin talossa Senaatintorin varrella.Samassa talossa järjestetään kesällä Café Olsoni eli aikaisempien kesien kahvilatapahtumille jatkoa.Nyt aika 1800-1900-lukujen vaihde ja leivonnaiset sen mukaiset.Kahvila on omistettu Anna Olsonille,maamme ensimmäinen kotitalousopettaja ja ensimmäisen kotitalouden oppikirjan tekijä vuonna 1892.Tästä ja hänen kirjoittamastaan jatko-osasta on poimittu Sederholmin talon leivonnaisten ohjeet.Kahvila avautuu 4.6. ja sulkee uksensa 12.6.2011. Käykäämme kurkistamassa isoäitiemme aikaa!

Eilen tuli Helsingin kaupunginmuseon lehti Sofia,jonka mukaan edellinen mainospala.Lehti kertoo numeroissaan Helsingin historiasta ja nykytapahtumista,näyttelyistä ja kaikenlaisista menovinkeistä. Helsinki on minulle rakas ja loputtoman mielenkiintoni kohde.

Kun katuja erilaisten kaupungin töiden yhteydessä avataan,on usein kaupunginmuseon tutkijat paikalla huomaamassa pienetkin vinkit menneiltä ajoilta.Aleksanterinkadun alta löytyi 1600-luvun lapio,kun työkaivauksia suoritettiin Kiseleffin ja Sunnin talojen kohdalla.Talot edelleenkin paketissa ja korjaustyömaa paikallaan.Ritaripuistikosta kaivettiin vesialtaan putkiston korjaustöiden aikana vanha kivikellari.Jostain 1600-1700-lukujen vaihteesta.Ehkä talo,jossa kellari oli,paloi Helsingin suuressa tulipalossa 1808.Helsingin vanhin kivitalo tai sen jäänteet löytyi Valtioneuvoston kellareista siellä olevien korjaustöiden yhteydessä.Kivitalovanhus on 1600-luvun lopusta, Burgmanin talo.Nykyinen kaupungin vanhin kivitalo on Sederholmin talo.Yhä,kuten tiedetään,uljaasti pystyssä.Talo on vuodelta 1757,kauppias Johan Sederholmin rakennuttama.Rakennus vuoteen 1822 jälkeläisten omistuksessa,jonka jälkeen useita omistajia.Vuonna 1949 talo joutui Helsingin kaupungille ja 1985 Helsingin kaupungin museolle.

Nuori Helsinki on iästään huolimatta tulvillaan historiaa ja tämä historia minua suuresti kiinnostaa.Nettisivut antavat apua kajota menneisyyteen,sukeltaa aikaan,kun Helsinki juuri ja juuri oli muuttanut Vantaan rannoilta nykyisen Senaatintorin varrelle.Kiinnostaa tänäänkin vuoden 2010 viimeisenä päivänä,lumisena Sylvesterin päivänä.

POMMIIN NUKKUMINEN

Nukuin aamulla pommiin. "Nukkua pommiin",mistä sanonta? No,tietysti ruotsista,sillä "bom" tarkoittaa harhalaukausta,ohiheittoa tai muuta epäonnistumista.Tämän aamuinen liian myöhään nukkumiseni oli siis epäonnistumista heräämisessä säälliseen aikaan. Olen joskus myös ihmetellyt tätä ajaa pommilla-ilmaisua,mutta nythän sekin selvisi,kun avasin Kaisa Häkkisen 1633-sivuisen etymologisen sanakirjan ja viisastuin. Ruotsin slangissa on "åka på bommen".Siitähän tämä suomalainen pommilla ajaminen maksullisissa kulkuneuvoissa.Myönnän tähän syyllistymiseni minäkin lapsena,kun kaipasimme ratikka-ajelussa tavallista enemmän jännitystä rahastajan hämäämisessä.Nykyisinkin samaa harrastetaan ja vielä suuremmissa määrin.Pommilla ajavien matkojen summa on vuosittain melkoinen. Tämän joudumme me maksavat matkustajat korvaamaan liikennelaitoksille omissa matkamaksuissamme.

Viimeisellä käynnillään meillä tuuraaja jätti luettavakseni joulukuun Eevan.Nykyisin kampaajalla tartun ylen harvoin aikakauslehtiin,joten nyt luin ahneesti Eeva-lehden kannesta kanteen.Tuuraajan tahaton temppu teki tehtävänsä.Soitin A-lehtiin ja tilasin itselleni Eevan.Tuttu lehti toki vuosikymmentenkin takaa.Itsekukin meistä lukijoista on aikoinaan tutustunut Leelian lepotuoliin,jota piti Kaisa Salonen 1950-1970-luvuilla kuunnellen ja vastaten,kysyjien oloa helpottaen.A-lehdet perustettiin vuonna 1933 Aune ja Yrjö Lyytikäisen toimesta.Onko Eeva jo noilta ajoilta,sitä en tiedä,kun en tullut tilaukseni vastaanottajalta kysyneeksi.Olisiko tiennyt? Joskus törmään tietämättömyyteen työntekijän työpaikan historian tuntemuksessa.Yhtäkaikki minulle alkaa nyt tulla Eeva ja saan tuotapikaa tammikuun numeron.

Joulukuun lehdessä oli muuten juttu Shirley Templestä ja siitä,mitä rouva politiikolle ja suurlähettiläälle nykyisin kuuluu,tosin jo eläkeläiselle.Suhteellisen hyvää tälle 82-vuotiaalle entiselle maailmankuululle lapsitähdelle,joka viihdytti 55:llä elokuvallaan antaen vinkkejä pikkutyttöjen pukeutumiseen ja kiharamalleihin.Minullakin lehahteli korkkiruuvikiharat ajan hengen mukaisesti. Yhä uusien lapsisukupolvien synnyttyä moni pikkutyttö saa tutustua Shirley Temple-oheismateriaaliin tavalla tai toisella.Jaksan vieläkin ihailla katsellessani hänen vanhoja elokuviaan,miten taitavasti pienen tytön steppaaminen parketilla sujuu.Vieläköhän jalat taipuvat?

Seuraavaksi ihmisten huiputtamiseen.Pari viikkoa sitten oli tv:ssä Avara luonto-ohjelma Ural-vuoriston pedoista.No ei ollut! Tämä "Ural-vuoristo" olikin yllätys,yllätys Suomessa kuvattua materiaalia.Mukana kuvauksissa ollut Suomen Luonnonkuvaajat ry:n puheenjohtaja Esa Mälkönen myöntää syyllisyyden.Kertoo tavan olevan yleisen jo vuosikymmenten takaa,jos asianomainen paikka,kuten nyt Ural-vuoriston vaikeakulkuinen maasto, on kuvaamiseen liian hankalaa.Sen sijaan meidän metsät ovat helppokulkuisia ja sudet ja karhut melkein itsestään hollilla.Kuvausjärjestelyissä ollut Kari Kemppainen myöntää myös "huiputuksen". Sitä lähdetään milloin minnekin petojen sekaan "tietymättömien teitten" taakse ja ehkä ajetaan kuvausautoilla lähimpään eläinpuistoon. Fy fan!,kuten ruotsalaiset sanovat. Mihin sitä enää voi uskoa? Hyi hitto!,sanoo suomalainen.

Alkoi sataa lunta ja meidän piti ehtiä lähikauppaan sitä ennen.Näin kostautuu pommiin nukkuminen.No,huomenna on uusi päivä,vuoden viimeinen.

SMUUTIN SALAT JA RUISLEIVÄN KAIPUU

Joulun ja loppiaisen välinen aika on smuuttien aikaa.Ennen muinoin kylillä oli nuorilla tapana pukeutua "vanhan ja uuden joulun" välillä tuntemattomiksi,hiukan pelottaviksikin,vierailla naapureissa tanssien ja laulaen.Smuutti-vieraita kestittiin oluella ja teellä,mutta smuuttiin ei saanut koskea.Hän oli rauhoitettu olento.Jos smuutin ja talon väen välillä oli vihanpitoa,sai smuutti purkaa tuntonsa.
Smuuttiperinnettä on elvytetty Karjalassa päin näytelmin.Yritin selvittää monistakin lähteistä smuutti-sanan ja smuutin alkuperää.Tuloksetta.Eikä tuttavapiirissäkään ole Karjala-asiantuntijaa.Siispä jääköön muiden salaisuuksien ja tietämättömyyksien joukkoon.

Parin päivän päästä alkavat viimeiset hetket tästä vuodesta.Ilotulitteiden myynti kangertelee,kun käyttöohjeet ovat virheellisiä tai puutteellisia joidenkin paukkujen kohdalla.Muutenkin sääntöjä ammuskelussa muutettu ja pamausaikaa lyhennetty kahteen yöllä vuoden vaihduttua.Kun meillä oli vielä koiria,oli niille vuoden vaihtumisen hulinat kaikkine äänineen koettelemusten aikaa.Joskus kyyhötimme kaikki kylpyhuoneessa,jonne ilotulitusten äänet vaimentuneina kantoivat.Koirat vapisivat päät kainalossamme huohottaen kieli ulkona.Samoin vaikutti niihin ukkonen.Haulikonkin äänet saivat ne pinkaisemaan pakoon,vaikka rotu oli uljaan sorsastajakoiran.Niinpä mieheni sai itse rämpiä kaislikkoon hakemaan saaliinsa ja koirat katselivat jostain matkojen päästä.Ehkä vika olikin meissä,jotka emme osanneet niitä ohjailla oikein äänien maailmaan.

Eilen lukaisin suomalaisten kaipuusta kahviin ja ruisleipään,kun matkaillaan ulkomailla.Kirjoituksesta ei selvinnyt,oliko kysymyksessä viikon vai kahden matkaileminen vai pitempiaikainen oleskelu,jonka jälkimmäisen aikana ymmärrän syvästikin ikävän ruisleipään ja "kunnon" kahviin.Olen kyllä itse ollut ihan näkemässä joskus aikojen alussa,kun meikäläiset uskaltautuivat viikoksi Suureen Maailmaan ja rohkeutta pönkittämässä oli eväslaukku näine jo mainittuine tuotteineen.
Hotellissa heti tultua avattiin kääröt ja nautittiin koti-ikävän mellastaessa sydänalassa tuttuja ruisleivän viipaleita katseen kierrellessä ehkä Välimeren sinessä tai aurinkoisilla vuorten rinteillä.Murhe evästen loppumisesta oli suuri ja alkoikin vimmattu etsiminen sikäläisestä suomalaisravintolasta,josta saisi kotimaan lihapullia.Ja näitä syömälöitähän piisasi ja piisaa suomalaismatkailijoiden lempipaikoissa.Viikko mennä hurahti kotimaisissa merkeissä ja pianhan voi keitellä ne "kunnon" kahvit omassa keittiössä ja sivellä ruisleipäviipaleen päälle mitä sitten siveleekin.Paska reissu,mutta tulihan tehtyä!

No,ajat ovat muuttuneet,mutta tilastot kertovat kuitenkin,että ainakaan vanhemman matkustusväestön makunystyrät eivät oikein ole tottuneet ulkomaan pöpöröihin.Uskon hyvinkin,että yhä tänäkin päivänä pakataan laukkuun omat eväät.Kerrotaanhan sitä etelän bakteereista,jotka eivät sovi meikäläisen sisuskaluihin.Varmempana vakuutena tästä on monet tarinat sairaalareissuista tai lievemmässä tapauksessa hotellin vuoteessa podetusta mahataudista,kun on uskaltauduttu heittäytymään eksotiikan sävyttämien aterioitten nauttimisiin ihan uteliaisuudesta.No, pitää tässäkin hommassa käyttää järkeä,eikä maistella mitä vaan missä vaan.Aasiassa voi tulla heikko olo,jos on sattunut pistämään maaruunsa kypsän linnun munan sikiöineen,joka on todellista herkkua maassa.Makuasioistahan ei voi tunnetusti kiistellä.Myös tuhatvuotisten munien syönnissä on oltava varovainen,ellei välttämättä halua oksennustautia seurakseen.Näistä munista on helpompi versio.Vuosituhanten verho munille saadaan teestä,vaikka veikkaan tässä ja nyt,että aasialainen,etupäässä kiinalainen, maistaja ei halpaan mene.Olen näitä "vanhoja" munia itsekin valmistanut.Pidinkö? En.

Näitä joitakin ruokalajeja lukuun ottamatta on aasialainen ruoka terveellistä ja mahdottoman maittavaa yleensä kauniisti ja ruokahalua herättävästi aseteltuna lautaselle.Ei moittimista.Sitä sopii myös suomalaisen bakteerikammoisen nauttia ja jos vatsa toteaa jonkun ruokalajin olevan epäsuotuisan,on tämäkin matkakokemus otettava vastaan,podettava ja sitten parannuttava uusia ruokaseikkaluja varten.Sillä ainakin minusta matkailemisessa aterioitten nauttiminen maan mukaisesti on koko homman aa ja oo.Olemme sitten reissun päällä kotoisimmissa ympyröissä taikka jossain kaukana maailman laidalla.

JOULUN LOPPU

Lumiaurat pärryttelivät yöllä.Hyvä niin,että töihin menijöiden ei tarvitse vyötäisiään myöten lumessa rämpiä.Meidän pihaakin käytiin puhdistamassa.Ehkä joku päivän aikana kippaa lumet pois rappujenkin edestä kuin myös raivaa tien asukkaille roskikseen.

On tämä kuitenkin pientä,kun vertaa Tapaninpäivän tsunamiin Thaimaassa ja siellä päin.Discovery Channel suolsi näkymiä ihan mälläykseen asti vuosia sitten tapahtuneesta hyökyaallosta.Ihmisiä seisoi vedessä katsellen aallon tuloa tajuamatta,mikä se on mahdiltaan saavutettuaan rannan.Oli viimeinen katseleminen.No,aina tuo yhtä hurjalta näyttää ja hyvähän se on meitä kaiken katoavaisuudesta muistuttaa.Panee myös seuraavalla kerralla vauhtia töppösiin töllistelemisen sijasta, jos meri alkaa näyttää oudolta.

Mietin vaan,että voisiko meillä moista tapahtua Suomenlahdessa. Veden on ensin kuitenkin pakkaannuttava Tanskan salmien läpi päästäkseen Itämerta hätyyttelemään.No,parempi olla maalaamatta piruja seinille ja luottaa siihen,että hyvin pyyhkii pohjoisella pallonpuoliskolla,kun ei ole suurempia maanjäristyksiä tai tulivuoren purkauksia.Niin että kestetään me vaan nämä lumimyräkät hymyssä suin ja vahvalla kokemuksella.Aiotaanhan meillä alkaa kaupata maailmalle osaamista lentokenttien katkeamattomasta toiminnasta myös pakkasten ja pyryjen aikaan.Hyvä Suomi!

Eilen paistoin kinkkulaatikon,panin palan kinkusta pakkaseen ja pienemmän säästin voileipien päälle.Oikeastaan hyvin pääsimme tämänvuotisesta eroon,kun ei olisi ollutkaan minkäänlaista intressiä syödä viikkotolkulla joulun rääppejä.Minusta joulu on aina ohi,kun ollaan vuoden viimeisellä viikolla.Muutaman päivän päästä taas paukkuu niin vimmatusti,kun vuotta 2011 vastaan otetaan.Silmäklinikalla on vilskettä,kun ilman suojalaseja amatöörit läträä ilotulitteilla.Vai olisiko jo opittu? Tuskin,kun kyse on suomalaisista.Eihän mulle mitään satu,se sattuu vaan toisille,kyllä mä osaan tän.

Piukat paikat tuli eilen ja Poirot samaan aikaan! Taas sain tuta,mitenkä elämä menee sekaisin,kun vääntää kanavalta toiselle yrittäen seurata molempia.Ei tule mitään.Annoin kyllä suuremman kiinnostukseni Piukoille paikoille,kun se on kuitenkin kyldyyriä noussen vuosi vuodelta enemmän arvoon arvaamattomaan.Jaksaa hymyilyttää moneenkin kertaan nähtynä.Silloin juuri näkee nyansseja,joita ei ole ennen huomannut.Tykkään muuten Marilyn Monroesta.On kuolemansa jälkeen arvostettu näyttelijä,vaikka pidettiinkin elinaikanaan pelkkänä blondina siihen kuuluvin adjektiivein. Toivottavasti Piukat paikat säilyy vastakin tv-ohjelmistossa.

Vuoden viimeinen SK ottaa kantaa ihmisen yksinäisyyteen,joka saattaa näin joulun aikaan vielä korostua.Kirkkohan pauhaa perheen yhteen kuuluvaisuutta ollen kovasti perhekeskeinen toiminnoissaan,vaikka Suomessa on yksineläjiä paljon,joista ei suinkaan kaikki tunne olevansa yksinäisiä.Iso osa on.SK kertoo kirkon kyllä muuttuneen asenteissaan,kun vielä 1900-luvun alussa professori Antti.J. Pietilä Yhteiskunnallinen siveysoppi-teoksessa mainitsee: "avioliittoa pidettiin velvollisuutena ja yksinelämistä tämän velvollisuuden itsekkäänä välttelemisenä". Nyt on aika toinen,onneksi,ja piispatkin tasavertaistavat yksinelävät perheiden kanssa.Mutta hidas,ylen hidas,on itse kirkko suhtautumisissaan muutoksiin.Tämä putkahtaa esille silloin tällöin milloin minkin asian yhteydessä,kuten toteen näytetty on.

SK jatkaa kirjoituksessa "piispojen myönteisestä kannanotosta huolimatta yksineläviä kohtaan,heidän asemansa kirkon toiminnassa on yhä ongelmallinen". Kirkon perheen sunnuntait,perhemessut,vauvamessut palvelevat perheellisiä. Miten on yksinelävän laita? Voiko osallistua tuntematta erilaisuutta? Hävettääkö? "Häpeä korostuu suurina juhlapyhinä,jolloin perheidylli vyöryy viestimistä ja perheenjäsenet kokoontuvat yhteen",jatkaa SK. Olen joskus tätä itsekin miettinyt,miltä tämä tuntuu niistä henkilöistä,joilla ei esimerkiksi enää ole perhettä,sukua ympärillään,ystävät poistuneet,on vain yksinoloa.Ei ihme,että pyhät,jopa viikonloput,pelottavat.Mitä me tavalliset ihmiset voisimme tehdä yksinelävän ystävämme puolesta? SK:n kirjoituksen oli laatinut Espoon piispa Mikko Heikka.Ja hän puhuu asiaa.

STEFANUS,TAHVANUS,TAPANI

Stefanus oli yksi niistä marttyyreistä,joka pantiin Jerusalemissa valvomaan köyhien etuisuuksia antimia jaettaessa.Juutalaiset eivät tästä pitäneet ja kun Stefanus vielä uudisti Jeesuksen ennustuksen temppeleistä,päätettiin Stefanus kivittää kuoliaaksi.Näin tapahtui.Mutta me vietämme hänen muistopäiväänsä tänään 26.12.

Tapaninpäivän vietolla,kuten niin monella muullakin kristillisellä juhlapäivällä,on pakanallinen alkuperä.Näin sydäntalven aikaan uhrattiin sika kavullisuusjumala Freyerille.Tästä kinkkuperinteemme.Freyerin pyhä eläin oli hevonen ja näinä juhla-aikoina pidettiin ratsastuskilpailuja,josta sitten kehittyi myöhemmin hevosille suoritettava tapaninajelu.Freyer sai pakanallisuuden hävitessä väistyä Pyhän Stefanuksen tieltä,josta suomalaiset väänsivät Tapanin.

Tapaninajelun voi toki tehdä muullakin kuin hevosella.Isäni vei perheensä aikoinaan tapaninpäivänä autoajelulle.Mutta olen minä ajellut reelläkin,olen sitä sukupolvea.Tosin en juuri tapanina.Perheelläni oli tapana joskus matkustaa myös talviaikaan vierailemaan tuttuun maalaistaloon Pohjanmaalla.Oli eläimiä monen sortin,lehmiä kymmenittäin,eikä hevosistakaan puutetta ollut.Väinö-setä valjasti reen eteen yhden kaupunkilaisvieraittensa ratoksi.Meidät pakattiin vällyjen alle.Väinö-setä maiskutti suutaan ja niin lähdettiin lumi jalaksissa pöllyten maantielle.Sieltä käännyttiin kuusien reunustamalle metsätielle.Hiljaisuuden rikkoi silloin tällöin jonkun metsälinnun lehahtaminen lentoon sekä hevosen korskahtelu sen tarpoessa paksussa lumessa.Käännyttiin takaisin ja hevonen lisäsi vauhtia huomatessaan kotitallin lähestyvän.Sen selkä ja kupeet höyrysivät,kun se asteli ansaitsemansa heinäaterian ääreen asuntonsa lämpimään.Tätä rekiajelua yhä hymyillen muistelen.

Tänään varmastikin yhtä paljon lunta kuin silloin lapsuuteni rekiajelulla.Lunta tullut eteläiseen Suomeen illan ja yön aikana huimasti lisää.Pakkasta vain viitisen astetta,mutta lunta tupruttelee kaiken aikaa.Teillä joulun vietosta palaavilla syytä suureen varovaisuuteen.Tässä talossa jo ovet paukkuvat parin päivän hiljaisuuden jälkeen.Roskikset pursuavat käytettyjä lahjakääreitä,sammuksissa olleet parvekevalot palavat taas.Arki astuu kuvaan muutamaksi päiväksi,kunnes juhlimme vuodenvaihdetta.Eikä aikaakaan,kun loppiaista vietetään.Sitten taukoa monta kuukautta juhlapyhissä,kunnes päästään pääsiäiseen.Näin se menee.

Otin tiikerikakun pakastimesta.Ei,ei omaa tekoa.Naisten joulumessuilta ostettu,mutta mahdottoman hyvää.Kotitekoinen kun on.Pitäisi saada palanen säästymään tiistain tuuraajaa varten,joka meille viimeisen kerran tulee.Sitten Marja vaihtuu Helenaan. Jännittää vähän uusi ihminen. Kakuista puheen ollen.Ilona-ystäväni yltyi valmistamaan todella ruokaisan joulun lähisuvulleen.Oli kystä kyllä yllinkyllin,jota luetteloa kuuntelin korvat hämmästyksestä seljällään.Oli kaikki entisajan herkut,kuten kunnon emännän repertoaariin kuuluukin.Hyvä Ilona! Näin minäkin ennen,kun oli perhettä ja suvun yksinäisiä jouluaterioitamme jakamassa.Aurinkoisin mielin niitä aikoja muistelen.Ja olihan meillä omapaistettu kinkku kumminkin tänä vuonna.Mieheni teki kyllä paremman.Oli ruistaikinakuori ja kaikki.Muovasi tästä taikinasta aina jonkun eläimen,joka sitten huvitti kävijöitä roskiksessa.Minä työnsin vain kimpaleen ilman kuorta uuniin,sivelin aikanaan sinapilla ja heittelin korppujauhoa päälle.Ei edes neilikoita.Minimointia,minimointia ja laiskuutta.Oli kinkku kuitenkin! Tuo Freyer-jumalalle uhrattu eläinparka.

Tapani oli muuten Ruotuksen eli Herodeksen tallirenki,joka kuuluu myös kolmen kuninkaan esitykseen,Neitsyt Marian vieressä oleva.Tästä Tapanista,Tahvanuksesta,on laulettu ja runoiltu Englantia myöten ja Suomessa on Tapanin virsi,vanha legendaruno."Tapani oli tallirenki,ruokki Ruotuksen hevosta,kaitsi Tiian konkaria,jouluyönä korkeana,joulupuhdenna jalona..."

JOULUNA

Eilinen,jouluaatto,oli meillä huono päivä.Sairaus ei katso,onko joulu tai juhannus.Vietimme,mies ja minä,hiljaisen aaton ilman joulun tunnelmaa.Istahdin olohuoneeseen hetkeksi ja juuri silloin soi ovikello.Avasin.Naapurin kymmenvuotias poika seisoi edessäni suurin totisin silmin ja ojensi kauniilla rusetilla koristellun paketin.Otin sen vastaan.Siinä hetken rupateltiin,etupäässä minä.Kyselin hänen sammakostaan,joka voi terraariossa hyvin.Tämän perheen lapset katsovat aina silmiin jutellessaan ja nytkin sain ihastella tätä kaunista tapaa.Kiitin lahjasta,toivotin hyvät joulut ja lähetin kotiin terveisiä.Poika pelasti päiväni.Karannut joulumieli hiipi mieleeni avatessani kääröä.Samalla tulvahti suunnaton ikävä niitä jouluja,jolloin ympärillämme oli sukua ja iloinen rupattelu täytti huoneen.Ajattelin haikeana vanhempiani,lapsuuttani ja aikaa,kun terveys oli meillä vielä läsnä.Katkerako? Ei suinkaan.Vain hetken alakuloa,joka sekin katosi huomatessani joulupukin astelevan ilman minkäänlaista kantamusta naapuritaloon.Heilläkin siis lahjasäkki eteisessä odottamassa pukin tuloa,kuten oli lapsuuteni kodissa ja jonka säkin huomaaminen vei minulta uskon tähän valkohapsiseen hahmoon.

C.soitti eilen.Oli yksin kuten minäkin tavallaan.Välteltiin jouluaihetta,juteltiin muuta.Lopulta tulimme siihen tulokseen,että televisiosta tulee aivan mukavaa ohjelmaa Teeman Gene Kelly-elokuvaa myöten.Ei hullumpi ilta kaikesta huolimatta.Paneuduin minäkin musiikin,tanssin ja laulun viemäksi sohvannurkastani moneen kertaan nähdyn leffan myötä.Aina sen jaksaa katsoa.Parodioitiin Chaplinia ja äänielokuvan tulemista mykkäfilmien tilalle.Noihin aikoihin jaksettiin vielä ällistyä tämmöisistäkin uudistuksista ja keksinnöistä.Tänä päivänä tuskin mikään hätkähdyttää.Mikä on enää uutta auringon alla?

Turkissa riittää lämpöä jos vesisadettakin,kertoi Hepi Alanyassa soittaessani hänelle joulun toivotukset.Oli lähdössä suomalaisseurueen kanssa läheiseen ravintolaan aattoiltaa viettämään.Kehui viihtyvänsä ja nauttii jo etukäteen vielä kolme kuukautta kestävästä ajastaan itäisen Välimeren rannnoilla.

Lunta on eteläiseen Suomeen luvattu lisää ja mikäs siinä.Sen kun.Kun ei asialle mahda mitään niin siitä vaan.Eilen oli parvekkeen lasit täynnä jääkukkasia.Kuin luonnon muovaamia koristeita joulupuuni ledvaloja varmentamassa.

LUMITÄHTIÄ

"Mistä laitan joulukuusen kukkasia,mistä?
Punonko ne pilvilinnan lumitähtösistä?
Pilvilinnan lumitähdet kylmiä on kyllä,
mutta niill´ on puku puhdas,valkopaita yllä:
Paleltaako pilivilinnan puhdas valkopaita?
Sydämesi sykkehistä veri lämmin laita.
Veri lämmin lainehtii ja lämpiääpi talo,
lumilinnan tähtösistä loistaa kirkas valo.
Valo mielet valloittaa ja kukkasia luopi,
laulunkielet kirvoittaa ja riemun soida suopi."

( J.H.Erkko)

SUOMEN TURUN JOULURAUHA

"Huomenna,jos Jumala suo,on meidän Herramme ja Vapahtajamme syntymäjuhla ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla tai sopimattomalla käytöksellä häiritsee,on raskauttavien asiainhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen,jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa."

Tähän toivotukseen yhtyy myös Stadin friidu: HYVÄÄ JOULUA MYÖS HELSINKILÄISILLE KUIN KAIKILLE MUILLEKIN.

HERÄÄMINEN TODELLISUUTEEN

Tänään ei jeremiadeja! Huomasin juuri,että kokonainen vuosi on vierähtänyt blogikirjoittelussani.Aloitin 19.12.Kerroin silloin,miksi minusta tuli omaishoitaja,joka yhä kokopäivätoimisesti olen.Kokonainen vuosi blogia! Ja olen jokaisesta minuutista nauttinut kirjoittaessani.Tänne piipahtaneiden ihmisten aivoituksista en tiedä,mutta mukavaa on ollut huomata,että joku käy.Oli se sitten silkka vahinko tai peräti tarkoitus. Siitä lämmin kiitos.

Nyt meillä sitten on talvi vallan virallisestikin alkanut,pimeää tänään pisimmillään,mutta huomisesta alkaa valjeta.Talvea riittää kevätpäiväntasaukseen asti,jolloin paistaa jo helakammin aurinko ja luonto alkaa heräillä.Näin se menee.Joka vuosi.Nyt lunta riittää muhkeiksi kinoksiksi asti,mutta kotikatua ja pihaakin on siivottu.Uskaltaudunpa tänään siis pyörätuolin kahvoihin ja miestä lykkimään.Pientä asiointia lähikaupassa.

C:n kutsuin meille jouluna,kun viettää yksinäisen joulun.Kulkuyhteyksien kuitenkin ollessa huonot tai peräti olemattomat,on hankalaa tulla naapurikaupungista asti ja päästä takaisinkin.No,sanoin että sopii ainakin soittaa,jos siltä tuntuu.Meitä ei ystävien soitot edes jouluna häiritse.Aattoaterian nautimme jo lounasaikaan.Ennen muinoin syötiin illalla ja aika myöhään.Ja siitäkin aikaa taaksepäin muistellessa joulupöydän antimien jälkeen tuli joulupukki.Koskaan hän ei soittanut ovikelloa,vaan jyskytti ovea ja jo se jännitti suuresti.Ihan rusetti tärisi Shirley Temple-kiharoissa.

Sitten kerran kävi hassusti.Olin jo sen ikäinen,että olin kyseenalaistanut joulupukin todellisuuden.En kuitenkaan ollut aivan varma.Epäilykset olivat suuret ja asiasta oli puhuttu talon muiden ikäisteni kanssa.Toisillakin oli epäluulo herännyt.Oli taas eräs jouluista.Olimme syöneet ja odottelimme joulupukin tuloa.Minua oli aina estetty eteiseen meno aattoiltana.Sinä jouluna kuitenkin salaa kurkistin ja kauhukseni näin suuren lahjasäkin törröttävän oven vieressä.Miksi se oli siinä,jos joulupukki sen tuo? Siinä silmänräpäyksessä, vaikka en itse huomannut,varisi lapsuuden illuusio tiehensä jostain,johon olin lujasti koko siihen astisen ikäni verran uskonut.Oveen hakattiin ja pukki tuli.Kuten ennenkin raahaten sitä meidän säkkiämme ja väitti vielä sen painavan,kun Korvatunturilta asti on tuotu.Se oli viimeinen joulu,kun meille joulupukki tuli.

Paitsi sitten vuosia,vuosia myöhemmin.Olin tilannut joulupukin.Vanhempani olivat meillä,ateria oli syöty.Olin viisastunut ja pannut säkin eteisen vaatehuoneeseen.Ulko-oveen jyskytettin ja menin avaamaan sekä sen että vaatehuoneen oven.Pukki otti säkin tonttunsa avustamana,marssi olohuoneeseen ja kysyi olimmeko olleet kilttejä.Me olimme.Vanhempieni ilme oli rahan arvoinen.Kuin minulla vuosikymmeniä sitten,kun uskoni vielä oli luja Korvatunturin valtiaaseen.Äitini kikatti kuin pikkutyttö pukin lukiessa paketin kyljestä "Sikelle hyvää joulua". Isän posket punoittivat,mutta hymy kareili hänen kasvoillaan "Vilholle hauskaa joulua".Me kaikki,koirat mukaan lukien, saimme lahjoja,lattia peittyi revityistä kääreistä pukin lähdettyä seuraavaan paikkaan tonttunsa kanssa.Se oli hauska joulu.Se oli myös kunnianosoitus lapsuuteni jouluille,joita vanhempani olivat olleet järjestämässä.

JEREMIADEJA ENNEN JOULUA

Minun eilinen vimmastuminen siitä,että pihan auraaja (jolle asia kuulemma kuuluukin työnkuvaan) ei ollut vaivautunut jalkautumaan pienestä auravempeleestään puhdistamaan rappujen edustoja, tuntuu aika pieneltä verrattuna Euroopan lumikaaokseen lentokentillä ja teillä.Mutta tämä kosketti minua henkilökohtaisesti! Minä kun olen aika kaukana tästä muun Euroopan lumentulosta.Soitin tietysti huoltofirmaan ja äksyilin jälleen kerran kovasti.Inva-auto oli tulossa hakemaan ja näytti siltä,että en olisi saanut pyörätuolia ulko-ovesta paitsi lumisukeltamalla.Tämä ei ole liioin ensimmäinen kerta,kun asukkaiden moitteet kohdistuvat huoltomiehien työntekoon.Viime talvena jätettiin myös rappujen edustat puhdistamatta.Silloinkin homma jätettiin asukkaille heidän kulkiessaan sisään ja ulos.Tulihan siitä polku!No,mies ilmaantui nopeasti eilen lapion kanssa ja me pääsimme invataksiin. Siis meillä tässä maassa on vielä lapioitakin!!! Tuntuuko siltä,että marisen jokaisesta asiasta? Vain niistä,hyvät ihmiset,jotka haittaavat henkilökohtaisesti elämääni ja ovat oikeutettuja valituksiin.

Englannissa kuulemma ihmetellään,miten Helsinki-Vantaa-lentokenttä pysyy auki ja koneita tulee ja menee melkein kuin kesäkelillä.Vastaus oli: on kalustoa,kokemusta,osaamista ja kolme kiitorataa,joista yksi on käytössä ja kahta puhdistetaan lumesta.Näin meillä!

Kinkku jääkaapissa vihdoinkin.Tarvitsimme Herkun kantoapua,jota ystävällisesti saimmekin ,että sain pyörätuolin lisäksi kaikki ostokset kulkemaan.Emme enää ennen joulua kaupungille mene.Kun sitten pyysin Matkapalvelusta,että kuljettaja hakisi meidät Stockmannin sisäpuolelta ja vastaavasti auttaisi kotipäässä rapulle asti, oli vastaus kärkevästi "kuljettajat eivät mitään kanna,avunanto liittyy vain itse asiakkaaseen". No,en ollut edes pyytänyt kuljettajaa kantamaan vaan nimenomaan työntämään pyörätuolia,koska minulle se oli mahdotonta kassieni kanssa.Selvitin tämän tarkasti puhelinvastaajalle ja pyysin häneltä asiallisuutta.Kerroin kuljettajalle.Hän oli sitä mieltä,että inhimillisyyden rajoissa he kantavatkin,sillä joskus liikuntarajoitteinen kulkee yksin kantamuksineen.Miten siinä voi olla auttamatta? Olen samaa mieltä.Tämäkin kuljettaja oli Virosta.Minä olen vielä ainakin toistaiseksi sellaisessa kunnossa,että kannan,mutta pyörätuolin työntäminen samalla saattaa tuottaa vaikeuksia.Kun ihmisellä on käsiä vain kaksi.

Joulukuusi on jo eteisen lipaston päällä koristeltuna valoineen päivineen.Punavoittoisen runsas kullan värinen tähti latvassa ja yksi pieni hopeinen kello punaväriä rikkomassa.Kello on lapsuudestani ja jäänyt aikoinaan muun roinan sekaan.Nyt se on pienessä kuusessani aina kunniapaikalla.Ostin uuden joulutähden.Se on olohuoneessa vieressään olkinen pukki.Oikeastaan Joulu on jo ja tänäänhän sen virallisestikin Hyvä Tuomas tuo."Tule meille,Tuomas kulta,tuoppa joulu tullessasi;kyll´ on kystä aitassamme,paljon pantua eloa: sirkan reisi,paarman jalka,peipposen peräpakara,sisiliskon silmäpuoli".

Sisiliskoista puheen ollen,muistanpa erään jutun isäni kertomana kaukaa lapsuudestani.Olimme isäni veljen kesämökillä Pakilassa,joka siihen aikaan oli vielä ehtaa maaseutua kaikkine peltoineen.Isä näytti minulle sisiliskon kämmenellään.Kertoi sen pudottavan häntänsä tiukan paikan tullen,jos joku vaikka käy kiinni hampaineen juuri häntään.Katselin ällistyneenä ja surin hännän menetystä.No,ei hätiä mitiä,sillä isäni oli kertonut sisiliskon kasvattavan uuden hännän tilalle.Oli sitä aikaa,että näkyi miehiä,joilla oli vain yksi käsi.Riemastuin.Kasvaahan uusi tilalle,tiesin.

Muutama päivä enää.Jouluhössötys ylimmillään.Meillä aika rauhallista.Imuroin ja vaihdan lakanat,joissa lukee Hyvää Joulua.Kinkku uuniin ja Herkun laatikot lämmitykseen.Ei edes joulutorttuja,mutta Naisten joulumyyjäisten mauste-ja taatelikakku kyllä,piparkakkuja ja lusikkaleipiä.Äitini ehkä ihmettelisi nykyjoulun valmistelujani eikä syyttä.No,aika on toinen,olosuhteet muuttuneet.Mitä sitä turhia! Enkä edes pahakseni pane.Hymähdän toisten ikipuuhasteluille,sytytän kynttilät palamaan, katselen ikkunasta lumista pihaa ja annan miehelle hänen diabetestään uhmaten palan kakkua.

SUNNUNTAIAAMUNA

Neljäs adventtisunnuntai tänään.Varhain heräsin.Sytytin parvekkeen joulupuun ja ikkunassa olevan "jouluikkunan".Näkevät ne,jotka hiippailevat tähän aikaan vaikka yöjalasta kotiin.Mies nukkuu ja saakin toistaiseksi.Herätän aikanaan aamiaiselle.

Perjantaina suivaannuin.Tulimme kaupungilta invataksilla,emmekä päässeet kotikujaa pitkin,kun siihen oli parkkeerattu kaksi autoa.Pelastustielle! Kuljettaja jätti siihen ja jouduin kamppailemaan ostosten ja pyörätuolin kanssa.Soitin tietysti toisen auton ikkunassa olevaan numeroon.Vastattiin,että "me ollaan huoltotöissä".Olin äkäisesti sitä mieltä,että se ei edellytä olemaan piittaamaton ja ajattelematon,eikä myöskään oikeuta parkkeeraamaan pelastustielle tukkeeksi.Suljin puhelimen.Tämän jälkeen sai kuulla asiasta toisen auton kyljessä ilmoitettu firma.Siellä luvattiin ottaa selvää,kuka autoa kuljettaa kuin myös seuraavassa palaverissa asiaa käsitellään.Uskoiskohan tuota?

Tuli jälleen mieleen mitenkä me ihmiset ajattelemme vain omaa nahkaamme ja miten meille itsellemme on parasta ja helpointa.Viis muista.Mitä jos tässä tilanteessa olisi tarvittu paloautoa? Ambulanssia? Tai roskat olisi jätehuoneista haettava? Mikään tai kukaan ei olisi päässyt tehtäväänsä suorittamaan näiden kuljettajien tyhmyyden takia.Jos tilanne äityisi vakavaksi,olisi näiden kahden auton kuljettajilla kontollaan todella suuria ikävyyksiä.

Hepiltä tuli Alanyasta kortti.On kuulemma satanut ja paistanut,mutta lämmintä piisaa.Viimetalven suomalaiset ovat kaikki jälleen siellä,jotta seuran puutetta ei ole.Ja maaliskuuhun vielä ihanan pitkä aika,jolloin Hepi on taas Suomessa.Toivottavasti jo silloin näyttäisi keväältä.Mutta lunta nytkin satelee,kuten luvattiin.Alkuviikolla meidän on säästä huolimatta taas änkeydyttävä kaupungille,sillä olemme yhä kinkkua paitsi.Ehkä ensi vuonna laistan senkin paistamisen.Toisaalta tuntuu hiukan haikealta kun meitä on enää kaksi joulupöydän antimia nauttimassa,mutta taas toisaalta helpottavalta.Vuosikymmenet ähelsin,tosin sangen mielelläni,kaiken mahdollisen makkaroista karamelleihin.Oli vanhemmat ja muuta sukua aterioimassa.Kaikki nyt poissa.Olemme kuin erään runon kaksi vanhaa varista aidalla.

Illalla Indiana Jones televisossa,nyt kristallikallion valtakunnassa.Pitää katsoa pysyykö yhä lierihattu Indyn päässä kuin liimattuna.Ehkä onkin liimattu. Foylen sota alkaa päivällä uusin jaksoin.Siinäpä miellyttävä herrasmies,kiperien asioitten taitava ratkoja,itse rauhallisuus.Mutta mitä ohjelmaa en ymmärrä,niin on tämä Tuuri Pohjanmaalla.Yhtä isonpuoleista puotia veivataan edestä ja takaa kaikkine lieveilmiöineen ja rahareikineen.Itse kauppias pasteerailee ympäriinsä kuunnellen rahojen kilinää kassalippaisiin.Ja tätä Suomen kansa katselee! Valtava mainoshan koko homma liikkeelle on ja se lienee vissi tarkoituskin.Katselin yhden kerran,jotta tiedän mistä puhun.Riitti minulle.

Tuomaan markkinoille Espan puistoon en sitten yhtäkaikki päässytkään.Ei liioin tieni ole vienyt Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisiin,jos tänä vuonna onkaan.Rajallista liikkumista pyörätuolin kanssa ja Ylioppilastaloon vie mahtavat portaat.Robert Stigellin Väinämöinen ja Ilmarinen seuraa kipuamista.Talon julkisivusta voi lukea latinankielisen lauseen "Spei suae patria dedit" (Isänmaa lahjoitti toivoilleen).Talo valmistui Axel Dahlströmin piirustusten mukaan 1870 kansalaiskeräyksen rahoituksella kuin myös lainoilla.Kalevalan hahmot pantiin paikoilleen seitsemäntoista vuotta myöhemmin.Harva näitä yksityiskohtia näkee,joita Helsingissä on paljon talojen seinissä tai pieninä huomaamattomina patsaina julkisivuissa.Kannattaisi huomata!

JOULU

Joulu jo ensi viikolla.Eikä ole aikaakaan,kun hiki valui otsalla kesähelteessä.Nyt polskitaan kiperissä pakkasissa keskellä lumivallien.Joululaulut raikaavat jo siellä ja täällä.Meilläkin.Soitatan joululevyjä miehelle.Elvis Presleytä,kolmea tenoria,Louis Armstrongia,Frank Sinatraa ja samettiääni Dean Martinia.Niitä vanhoja ja osin edesmenneitä laulajia minun nuoruudestani. A White Christmas,tiedättehän.Joulumieli viriää vähitellen meikämummuunkin.

Joulun päiväsankarin syntymäpäivää vietettiin alunalkaen loppiaisena ja se on yhä joissakin maissa lahjojen antopäivä.Neljännellä vuosisadalla kävi päätös joulun ajankohdan muuttamisesta ja niin se on 25.joulukuuta.Tällä oli jotain tekemistä valon lisääntymisen kanssa,sol invictus.Tämä oli luonnollinen aika joulun viettoon,sillä se oli vanhastaan juhla-aikaa,jolloin jo juhlittiin luonnon vähitellen tapahtuvaa virkoamista.Uhrattiin niille jumalille,jotka edustivat luonnon herääviä voimia.Skandinaaveilla se oli midvintersblot.Muinaissuomalaiset puolestaan eivät tunteneet mitään määrättyä joulunaikaa,vaan silloin "hyvä Tuomas joulun tuopi,Hiiva-Nuutti poijes viepi".Näistä ajoista ja tavoista sai alkunsa nykyisin tunnetun joulun vietto.

Joulusaarella taas ei ole sen kummempaa tekemistä joulun kanssa kuin että britit löysivät sen Intian valtamerestä joulupäivänä 1643 ja se ristittiin siihen asti nimettömänä Joulusaareksi.Se tuli lähemmin tietoisuuteeni,kun eräs puolituttu lääkäri kertoi pitävänsä praktiikkaa Joulusaarella asuen muuten Australian mantereella.Aika pitkä duunimatka silloin tällöin 2600km päässä olevasta emämaasta.

Nykyisin niin tuttu sana kuin "joulu" on ollut käytössä jo Agricolan ajoista.Tullut muunneltuna meille sopivaksi ruotsista kuin myös alasaksasta ja muinaisnorjasta kuten sanoilla tapana on ilmestyä eri kielistä.Joulu-sanalla ei taida olla synonyymia slangissa.En tiedä ainakaan. Juhla-sanalla sitäkin enemmän,jos niitä kuka tohtii joulun merkityksessä käyttää.Olisiko liian epäkunnioittavaa?

Mitä joulupukkiin tulee,niin olentohan oli alunperin kattoon ripustettu olkinen pukki.Tästä aikojen saatossa kehittyi tuo valkopartainen ja -hiuksinen ukkeli,johon uskotaan tai ei uskota.Riippuu iästä tai lapsenmielisyydestä.Joulukuusen tarina taas kerrotaan alkaneeksi Strasbourgissa vuonna 1605.Runsaan parin sadan vuoden päästä se rantautui Skandinaviaan.Kuitenkin Viro oli muuta Eurooppaa edellä,vanha sivistysmaa kun on,sillä Tallinnan torilla mentiin piiriä kuusen ympärillä jo vuonna 1441.Tämän on kertonut Lennart Meri,Viron toisen itsenäisyyden ajan presidentti.

Tontusta puheen ollen se tarkoittaa muutakin kuin ihmistä,joka tekee hölmöyksiä.Sehän on ollut kodin haltija,joka liikuskelee myös saunan nurkissa ja silloin se on saunatonttu. Joulutontuksi tonttu muuntautui jonkun tarinan mukaan sen liityttyä Ruotsissa lastenkertomukseen 1874. Seuraavalla vuosikymmenellä tontut jalkautuivat Suomeen ja täällä ovat vieläkin.Kollegoja joulutontuilla on,kuten sanoin,saunassa,mutta myös riihessä ja jopa rahatonttuja on.Itsetykönäni myönnän auliisti olevani joskus aivan tonttu!

Tähän aikaan vuodesta joulutontuilla on viimeiset kurkistukset ikkunoista nähdäkseen,kuka on kiltti tai tuhma.Tosin pukilla on jo osin lahjat valmiina,kun ollaan jo näin pitkällä joulun odotuksessa.Tasan viikko ja aattoon päivää vähemmän.Joulukortit sen kuin lisääntyvät eteisen ovessa.Viimeisin toisen kerroksen Marja-Leenalta.Vanhoilta koulu-ja luokkatovereiltakin tullut ja eilen soitti Nina rinnakkaisluokalta.Potee leikattua jalkaa ja syö särkypillereitä.Nina asui myös Töölössä ja vaelsimme usein samaa matkaa Tarjan kanssa kouluun.Tarja jo katselee maallista joulua pilven reunalta.Olemme sen ikäistä porukkaa,että moni siirtynyt toiseen hiippakuntaan,kuten sanotaan.Näin jouluna muistellaan.Niitäkin,joiden kanssa on aattoiltaa vietetty,syöty ja juotu,lahjat saatu ja annettu.

"Jouluyö,juhlayö! Päättynyt kaik´ on työ,kaks vain valveill´ on puolisoa lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään."

TALVINEN JUTUSTELU

Lipitän aamukahvia virolaisesta mukista tässä samalla,kun aivonystyrät tekevät työtä miettien,mitä ja mistä kirjoittaisin.Yleensä aihe putkahtaa,mutta tänä aamuna onkin toisin.Onko kaamos myös päässäni? No,yrittäkäämme kuitenkin.

Helsingin Kalasatamassa siivotaan.Tosin kaupunki odotti,että paikat tyhjennetään ja alue rauhoitetaan.Nyt kuitenkin Vapaa liikkuvuus-verkosto puhdistaa romanien leiripaikkaa tulevia asukkaita varten.Ja tätähän ei Helsingin kaupunki ole tarkoittanut.Pohtii jo,että Vapaa katto-yhdistyksen vuokrasopimusta muutettaisiin niin,että tontti ei olisikaan enää heidän käytettävissään.Kannatetaan! Jos kerjäläisjoukkio taas tulee,niin Helsingin kaupungin Romaniaan asti viety älkää-enää-tulko-Suomeen-viesti ei ole täyttänyt tehtäväänsä.Olisiko sittenkin haihtunut sikäläisiin viinahöyryihin?

Ostin glögi-pullon,vaikka en ole glögi-ihmisiä.Enkä ole vieläkään.Nyt yritän päästä pullollisesta eroon leikkimällä,että se on hyvää mehu-kuvitelmana.Siis ilman tilpehöövereitä eli rusinoita ja manteleita ja mahdollista vahvistavaakin.Glögi on tullut meille pohjoismaisena juomana,joka alunalkaen kehiteltiin lämmittämään postimiehiä,jotka ahkeroivat talvikylmissä olosuhteissa. Pohjois-Amerikassa taas talvisin on nautittu munatotia,joka nykyisin on siirtynyt joulunajan ja vuoden vaihtumisen juhlajuomaksi.Tämä juoma ei suuremmin ole Suomessa saanut jalansijaa,vaikka olemmekin alttiita vaikutteille.Minusta kyllä kuuma kaakao ajaa saman asian kylmän torjumisessa! Ellei paremminkin.Muistan saaneeni lapsena sitä useinkin palattuani kelkkamäestä tumput ja monot lumisina. Enkä toki tänäkään päivänä kieltäydy kaakaota juomasta,jos paleltaa.

Olen joskus lukenut siitä miten kaakaopapu ja Eurooppa kohtasivat aikojen alussa."Jumalten ruoka" kasvoi eteläisessä Amerikassa ja sieltä onneksemme pääsi vaeltamaan muualle maailmaan joskus kauan sitten.Kaakaoviljelmiä on nykyisin paljon aina Afrikkaa myöten ja se on saanutkin ikäviä piirteitä,kun mukana keruussa käytetään lapsityövoimaa.Missäpä ei käytettäisi? Matotkin,joiden päällä omassa kodissani kävelen,voivat olla pienten kätösten solmimia.Mailma nyt vain on tällainen.

Aie tänään lähteä miehen kanssa kaupungille,kunhan tästä niin pitkälle pääsen.Se kun ei ole yksinkertaista.Kaksi ihmistä laitettava kuntoon alusta loppuun.Toinen pakattava pyörätuoliin.Invataksi pääsee pihakujalle jo helpommin.Kaupunki piti lupauksensa ja aurautti ja kuljetutti lumet pois ainakin kantakaupungin kaduilta.Olimme eilen kokeilemassa lähikauppamatkalla ja huomattavasti paremmin sujui verrattuna edelliskertaan.Muutama paha kinoskohta vaati takaperin kulkua isot pyörät ensin.Se oli kuitenkin leikintekoa tällä kerralla.Olikohan kaupungin käsky lumien poisvientiin ainutkertainen? Luntahan saamme aivan taatusti lisää näillä leveysasteilla kuten satojen vuosien aikana ennenkin.

MINÄ

Tilhiparven näin puussa aiemmin tässä kuussa.Olen nähnyt ennenkin,mutta nyt tuli mieleen Toivo Lyyn runo (no,piti tarkistaa kirjasta):

Tilhet

Hili-hili tili-tili!
tili-tili! hili-hili!

Mistä jäähile-hilinä,
mistä tiukujen tilinä?

Se on tilhien tilinä,
tulihelttojen helinä
siinnossa sinisen ilman.

Hili-hili! tili-tili!
tili-tili! hili-hili!



Että tähän tapaan tänään tänä pakkaspäivänä.Ulosko? Se on harkinnassa.Eilen kirmasin pitkin ja poikin asioita hoitelemassa ja lopuksi Herkkuun.Kinkkuja.Vaan en vielä ostanut.Niitä oli luulla ja ilman,montaa kokoa sammiot täynnä.Ostoskärry täyttyi niin minulla kuin muilla.Joulu on ovella.Meillä jo viisi saatua joulukorttia,joista yksi Eduskunnasta eli kansanedustajalta,jota kolmisen vuotta sitten olin tapaamassa.Viime jouluksi ei korttia tullut.Miksi nyt? Vaalit tulossa.Onko ehdokkaana? Saattaisinko äänestää? Ei ole minun puoluettani.Eikä kortti vaikuta asiaan.

Katse osui tänä aamuna kirjahyllyyn ja kuinka ollakkaan kirjaan,jonka selkä näytti kuluneelta,kokoa A4 ja nimi "Iloinen sirkus Pörrö ja pojat". Kirja kaukaa jostain menneitten aikojen takaa.Kannessa kolme oravavelikultaa herra Kurre poikineen.Asuvat "vihreässä tuoksuvassa metsässä tuuheassa kuusen oksanhaarukassa",jossa heillä on pesä.Heillä on radiokin.Kuuntelevat usein suuresta kaupungista lähetettävää musiikkia.Poikien nimet on Nökö ja Nake,isä herra-Kurre ja äiti tietysti rouva-Kurre.Totta kai Nökön ja Naken mieli alkoi halata näkemään tämä musikaalinen kaupunki.Radio oli Niko Pitkähännältä saatu lahja.Ja ei kun matkaan.Aurinko paistoi ja linnut lauloivat perheen matkatessa kohti ihmeellisiä seikkailuja kaupungissa,jossa sen enempää herra kuin rouvakaan ei ollut käynyt.Tervehtivät jokaista vastaantulijaa,mutta väsyivät,kun kulkijoita oli paljon.

Perhe oli ilman asuntoa,sillä olivat päättäneet poikien sivistämisen takia muuttaa kaupunkiin ja jostain olisi hommattava koti.Hedelmäkauppias,joka sattui olemaan kissa,auttoi ystävällisesti oravaperhettä.Kottaraisrouvalla oli kesähuvila,jonka voisi ehkä saada vuokratuksi.Vuokraaminen onnistui.Huvila sai nimekseen Pörrilä.Rotta toimi jäätelönmyyjänä puistossa ja pojat ostivat jäätelöä.Söivät niin että napa rouskui.Tämä tiesi tietysti vatsakipuja ja se oli tarinan opetus,että liika on liikaa ja ahneella paskanen loppu.Harrastivat kaikkia kaupunkimaisia asioita,johon kuului sirkus.Ei mikä tahansa kuitenkaan.

Kaikki alkoi siitä,kun rouva Kottarainen nosti vuokraa eikä rahaa ollut.Kurre perheineen alkoi sirkustaiteilijaksi.Mainonta oli monipuolista ja sirkustaiteilu loppujen lopuksi varsin tuottoisaa.Herra-Kurre oli sirkustirehtööri ja taiteilijoina hääri poikien lisäksi kaupungista saatuja ystäviä.Rahahuolet haihtuivat ja rouva Kottarainen sai määräämänsä vuokran.Herra Kurre perheineen taitaa yhä asustaa onnellisena punaiseksi maalatussa huvilassa kaupungin puiston puun oksistossa.

Luettuani kirjan,muistin.Aikojen takaa putkahti esille koko lapsuuteni ja se miten ihastuneena kuuntelin isäni lukiessa Kurren perheen tarinaa.Muistin senkin,miten säikähdin sivun kokoista kuvaa,jossa rouva Kottarainen syöksähtää Pörrilän ovesta kuin myrskynmerkki ja vaatii lisää vuokraa.Ulkona sataa ja tuuli ulisee.Vuokraemäntä heiluttaa uhkaavasti sateensuojaa toisessa jalassaan.Mustat siivet ovat levällään ja nokka sojottaa kiukkuisena.Kyllä sellaista pieni tyttö säikähtää.

Olin jo siinä vaiheessa huimasti kasvanut siitä pituudesta,jona maailmaan putkahdin Naistenklinikalla.Pituutta oli 52cm ja painoa kokonaista 3,2kg.Nämä tiedot löysin kirjasta "Minä".Kuvitus Signe Hammarsten-Jansson ja Tove Jansson.Teksti Elisa Teiskolan,painovuosi 1937.Ensimmäinen hammas ilmaantui joulukuussa seitsemän kuukautta syntymästäni ja istumisen olin aloittanut puoli vuotiaana.Samoin innokkaan ryömimisen.Sitä ei kukaan tiedä,mitä ensimmäiset sanani "tat-tat" ja "pä-pä-pä" tarkoittivat.Mutta siitä se on alkanut joka tapauksessa.Isäni kärsivällisyys ei riittänyt koko kirjan täyttämiseen,jotta loput sivut "Minästä" ovat vain Janssonien kuvitusta ja Teiskolan tekstiä täynnä.Harmillista.Olisi ollut mukavaa seurata kehitystäni jonkun aikaa,kun muisti pätkii niiltä osin.

Samaisen kirjan välistä putosi valmistavan koulun todistus! Leikki ja voimistelu kahdeksan ja suomi hämmästyttävä 9.Piirtämistä osasin kahdeksikon verran ja maantiedetietämystä samoin.Panin todistuksen takaisin "Minän" väliin ja nyt ihmettelen,jos se sinne jää,koska siihen jälleen tartutaan.Ja kuka?

Ihan vaan tänään tämmöistä minä-keskeistä.Seuraavalla kerralla muuta ja muista.

POMMI, KAAPPAUS JA INDI

Meikätyttö on nyt kovasti peljästynyt.Tukholman terrori-isku sai tämän aikaan.Näin lähellä Suomea jo.Supo kyllä uutisissa rauhoitteli,että ei hätiä mitiä meillä päin,mutta mistä he tietävät.Kysyn vaan.Herran kukkaro-imagolla mennään,mutta ei se mikään saletti ole,etteikö pahat miehet hyökkää.On meilläkin Aleksanterinkadulla jo jouluruuhkaa ja semmoiseenhan iskevät.Jotakin yhteyttä tälläkin teolla islamiin,kertovat Tukholmasta.Kuuluukohan tämä tapaus niin ollen myös niihin suorituksiin,jolla urkenee tie Paratiisiin? Vääräuskoisiin kohdistunut pommi.Viattomiin ihmisiin.

Pakkasta.Mutta luntapa ei satelekaan.Mikä onni ja mikä autuus.Ihanhan tässä laulattaa.Peljästyksestä huolimatta.Katselen aurattua pihaa.Jättimäinen lumikasa poissa ja soma hiekoitettu tie vie roskikselle.Ulos silti tuskin tänäänkään.On huushollipuuhastelua,joka ei millään lailla liity jouluun.Omatunto kyllä eilen nipisteli,kun ystäväni kertoi puhdistaneensa kristallikruununsa.Katselin omia valaisimiani ja pölyiseltä näyttää.Tarttiskohan tehdä jotain? Jos sentään vain imuroisin lattiat.

Huomenna pääsen kaupungille tuuraajan tultua.Ostos- ja asiointilista kirjoitettu ja se on pitkä.Inhoan jo etukäteen jonotuksia,joihin joutuu tähän aikaan vuodesta eittämättä,tahtoi tai ei.Ihmisiä riittää kaikkialle.Puhelimessakin joutuu jonottamaan soittaa minne tahansa liikkeeseen,toimistoon,terveyskeskukseen,inva-auton tilauksiin... "kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja,palvelemme teitä hetken kuluttua". Tämä "hetki" oli kerran terveyskeskukseen 45min,josta kyllä nostin metelin.Aika on totta,sillä jäin uteliaisuudesta puhelimeen odottamaan ja puhelimen ajannäyttö kävi. Metelin nostaminen auttoi,sillä nk.ylemmällä taholla itsekin hämmästeltiin asiaa ja luvattiin se selvittää.

Näin muuten aika hassun unen viime yönä.Olin kaapatussa ratikassa muutaman muun matkustajan kanssa.Kuljettaja ajoi kuin viimeistä päivää.Raitiovaunu heilahteli ankarasti välillä pudoten kiskoilta,mutta nousi takaisin.Yritin jututtaa kuljettajaa,mutta hänellä oli vain kaappaajan hurja ilme silmissään,jotta puhuttelu meni niin sanotusti puihin.Pysäkillä odottavien ihmisten takkien helmat heilahti,kun spora paineli ohi vimmattua vauhtia.Unen loppua en muista tai en nähnyt.Saattoi loppua keskenkin.Olin vähän aamulla harmissani,sillä olisin ehdottomasti tahtonut tietää,pysähtyikö vaunu milloinkaan vai ajeleeko yhä matkustajineen.On muuten totta,että joskus on ratikka kaapattu.Minusta se on aika hilpeä juttu,sillä se ajaa joka tapauksessa "kisko pitkin",kuten pappa (äidin isä) ratikankuljettajanakin aina sanoi.Ei sillä pääse ihan noin vaan minne haluaa,vaikka mimmosia lunnaita matkustajista vaatisi."Lähettäkää lentokone Ylioppilastalon pysäkille tai...".

Illalla katselin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki-elokuvan.Kun tässä taannoin juttelin huumorintajustani,niin kyllä eilisillan leffa hymyilytti.Miten se Indin lierihattu pysyy oikein päässä kaikenlaisissa tiimmelyksissä? Pari kertaa lensi,mutta ihmeen kaupalla kieri takaisin omistajansa luo. Elokuvassa oli menoa ja meininkiä,todella hilpeitä kohtia ja ah,niin ihana Sean Connery esitti Juniorin isää.Olin oikein onnellinen,kun löysin itsestäni lisää huumorin ymmärrystä.Söin siitä ilosta kymmenittäin kettukaramelleja,kun ykskaks muistin niitä kotona olevan avaamattomassa rasiassa.Miten oli unohtunutkin? Lievässä sokerihumalassa menin nukkumaan.

LUNTA JA OMAISHOITAJUUTTA

Mitkähän mahtavat olla Helsingin kaupungin "poikkeustoimet",jos tai kun lumentulo jatkuu? Poikkeustoimista kertoi HS.Armeijahan ei tule apuun joidenkin sääntöjen mukaan.Mistä kaupunki saa lisää väkeä ja kalustoa? Tähän on tultu aikoinaan,kun ryhdyttiin vimmatusti säästämään.Nyt on sitten kaaos valmis.Ihme kyllä viime yönä kotikatuamme puhdistettiin ja jopa pihan täyttämät valtavat lumivuoret vietiin pois.Katua pitkin pääsee nyt ajamaan ja jalankulkukin ilmeisesti helpottui.Helsingin kaupunginjohtajat ovat oikein jalkautuneet tutkimaan kaupungin lumitilannetta ja siksi kai päädyttiin näihin tuleviin poikkeustoimiin,mitä sitten lienevätkin.

Ymmärrän hyvin,että jossain Virossa ei pystytä hallitsemaan kadut täyttäviä lumivuoria,kun maassa ei yleensä runsaasti lunta talvisin ole.Kalustoa ei tarvita.Nyt sitten poikkeuksellisesti maa oli hukkua lumeen ja sielläkin kaaos valmis.Mutta meillä Suomessa ei lumi ole mikään outo ilmiö ja sitä saattaa sadella paljonkin.Meillä pitäisi olla valmiutta,kokemusta ja osaamista.

Uusi tuuraaja otti yhteyttä ja sovimme pari käyntikertaa tammikuussa.Muut jäivät siihen asti,kun tapaamme ensimmäisen kerran.Marja-tuuraaja tulee enää kahdesti ja sitten yhteistyömme päättyy.Eikä kaupunki luultavasti lisää tuuraajien tuntimäärää kuukautta kohti.Se on edelleenkin siis kahdeksan tuntia kuukaudessa. Me omaishoitajat,jotka olemme vain ja ainoastaan näiden tuntien varassa,ei vapaamme tunnu kovin suurelta.Vai mitä?

Suomen Kuvalehti kirjoittaa suomalaisesta vanhushoidosta.Nimenomaan sen puolesta ja epäkohtiin puuttuen.Suomalaista terveydenhoitoa kehutaan,mutta ihmisten vanhuusaika kaikkine sairauksineen on unohdettu.Milloin lehtiin putkahtaa tietoa ikäihmisten nälkiintymisestä tai vääristä lääkityksistä,kotihoito on minimaalista ja kiireen täyttämää.Eikä hoitopaikoissakaan ehditä paneutua yksilön hoitoon.Aikamoinen tulevaisuus heillä,joilla ei ole varaa yksityishoitoon tai joilla ei ole omaisia hoitamassa yhtäjaksoisesti.

SK kirjoittaa myös omaishoidosta,joka läheisesti liittyy ikääntyneiden ihmisten hoitoon.Näännyksiin saakka on kerrottu sen summan suuruus,joka yhteiskunnalta säästyy omaishoitajien työn vuoksi.Se on satoja miljoonia euroja vuodessa! Tasa-arvo ei ole vielä yltänyt omaishoitajiin asti,vaan etuisuudet riippuvat kunkin kunnan varoista kuin myös halusta niitä käyttää omaishoitajuuteen.Suomessa on yli 300 000 omaishoitajaa ja heistä vain noin 36 000 saa työstään jonkunlaista tukea.No,osa ei halua minkäänlaista,osa ei niistä tiedä ja osa pitää ottamista yhteyttä sosiaalitoimistoon jonkunlaisena häpeällisenä asiana.Eikä kaikki täytä myöskään kriteerejä,joita omaishoitajuuteen tarvitaan.

Olen jo vuosien ajan puhunut väsyksiin asti sosiaalitoimiston kanssa siitä,että kotiin saataisiin sijaishoitaja,kun omaishoitaja pitää lomaa.Sellaista ei kunnissa tunneta.Ainakaan vielä.Nyt Omaishoitajat ja läheiset-liiton toiminnanjohtaja Merja Salanko-Vuorela puhuu SK:ssa samasta asiasta.Joskus hoidettavan on todella vaikeaa lähteä vieraaseen hoitopaikkaan ehkä mahdotontakin.Sillä rahalla,mikä menee kodin ulkopuoliseen hoitopaikkaan,voisi palkata kotiin hoitajan.Tällainen mahdollisuus oli vuosia sitten,mutta sitten Raha-automaattiyhdistys lopetti kotiin annettavan lomitustoiminnan rahoituksen.Syy oli "kilpailun vääristäminen".

Sekä ikäihmisten hoidosta että omaishoitajuudesta puhutaan mennen tullen eduskunnan kyselytunneilla.Edustajat kysyvät ja ministerit ovat vastaamatta.Jauhetaan vuodesta toiseen omaishoitajan työn "arvokkuudesta".Sanahelinää.Kerran väläytettiin sellaista,että kuukauden kolmea vapaapäivää lisättäisiin yhdellä.Miksi ihmeessä? Kun nyt jo on kuntia,joissa ei ole paikkaa hoidettavalle edes niiksi kolmeksi päiväksi.Rahaa on valtiolla aivan varmasti sekä vanhuksien olojen parantamiseksi kuin omaishoitajatyöhön.Nyökytellään,puhutaan asian vierestä ja tiedetään epäkohdat.Mutta parannuksia ei kuulu ei näy!!!

Tästä omaishoitajatyön arvokkuudesta kuulin jopa lähikaupassa eräänä päivänä.Olin miehen kanssa kassajonossa ja takanani seisova herrahenkilö otti hoitamistyön ja sen arvokkuuden puheeksi.Mistä arvasikin minun olevan omaishoitajan? Keskustelimme päättäjien suhtautumisesta hoitotyöhömme ja hän tuntui olevan hyvin perillä asioista.Pääsimme kassalle,maksoin ja lykin mieheni ulos.Satoi lunta taivaan täydeltä.

NAURUSTA ASIAA

Ällistytin itseni eilen illalla huomaamalla,että minulla ei ole huumorintajua.Asia tuli yllättäen selväksi ja esille katsellessani Teeman ohjelmaa Naurun tasavalta,jossa ilakoitiin mm. viinanjuonnilla ja ruumiin toiminnoilla.Aloin protestoida sitä vastaan että minäkö tosikko.Enkö osaa nauraa? Tosin samaisessa ohjelmassa kerrottiin,että hieno nainen ei naura,hän hymyilee.Minä en edes hymyillyt.Onko minussa siis jotain pahasti vinksallaan? Aloin asiaa miettiä heti ohjelman jälkeen.

Naurun tasavallassa oli esillä erilaisia asioita,jotka panevat suomalaiset hillittömästi nauramaan.Suomalaisia naurattaa esimerkiksi piereskely.Kun ihmiseltä pääsee paukku,on se lysti juttu.Vaikka ulos päässeistä kaasuista silmät alkavat kirvellä ja hajuaisti joutuu koville,naurattaa yhä.Mikä siinä sitten naurattaa? Meillä kotona,tarkoitan lapsuuden kotiani,ei ymmärretty tämän kaltaisen hauskuuden päälle.Eikä sitä aikuiskodissani ymmärtäneet edes koirakultamme,joilta pääsi pieru.Ne katselivat häpeillen ympärilleen ja varsinkin vanhempaa spanieliamme nolotti suuresti.Sitäkään ei naurattanut,kuten ei meitäkään.Jos ihminen aivastaa tai yskii,naurattaako se? Ei.Ne ovat yläpään ääniä,vakavasti otettavia.Alapää on hauska paikka,sekä etu-että takapuoli.Minulle ei siis siltä istumalta selvinnyt,miksi piereskely on naurun paikka.Pilakaupoissa on pierutyynyillä kova menekki.Tyyny tuolille ja hauskaa on tiedossa.Naurattaako sitä henkilöä,joka on pilan kohteeksi joutunut? Kysyy mahdollinen tosikko.

Toinen naurun kirvoittaja on humalainen mies.Ihmettelen,mikä tässäkin on niin hauskaa,kun estonsa menettänyt ihminen toikkaroi pitkin ja poikin arvokkuutensa menettäneenä puhuen aivan älyttömiä.Eikö tämä aihe olisi jo kaluttu loppuun vuosien saatossa? No ei.Kautta aikain on yleisö herennyt hilpeään nauruun,kun lavalle astelee humalaista esittävä näyttelijä.Vanhat kansannäytelmät eivät ole mistään kotoisin,ellei niissä ole yksi tai kaksi viinahoipertelevaa.Tämän tiesi jo Aleksis Kivikin kirjoittaessaan Nummisuutareitaan.Mikko Vilkastus oli juottanut Eskolle viinaa kotimatkalla häistä,joissa Esko ei ollut sulhasena.Vaikka piti.Esko ryyppäsi ensimmäisen kerran elämässään "Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön,ja kohoon korkeuksiin ylös". No,näin ajattelee nykykänninenkin. Eskon humalapäissä kirmaaminen pitkin männikköä on kuitenkin aika viatonta,vaikka riidanpoikasta syntyikin siitä kumpi on parempi suutari vai kraatari. Riitaa haastaa tänäkin päivänä humalainen mies. Naurattaako yhä?

Kolmas rajun naurun aiheuttaja on kermakakun heittäminen jonkun naamalle.Tämäkään ei ole minua koskaan jostain syystä naurattanut.Olenko siis todellakin huumorintajuton? Oliver Hardy-parka sai elokuvauransa aikana usein kakun päin pärstää.Se nauratti silloin.Onko jo aikansa elänyt naurukikka? Saattaa se saada naurunpyrskähdyn aikaan nykyisinkin,olen varma.Naurun aiheet ovat pysyneet samoina,vaikka maailma muuttunut.Ehkä ihminen kaipaa näitä ehkä harmittomia hauskuuksia arkensa kevennykseksi.

Mitä tulee minun huumorintajuuni tai sen puutteeseen,niin jälkimmäistä en suoralta kädeltä allekirjoita.Hymyilen hyvälle vitsille,vaikka se olisi alapääjuttu,kunhan se ei ole rautalangasta väännetty,vaan antaa oivaltamisen viehättävyyden.Vitsin pitää olla älykäs ja hienovarainen,vaikka aiheeltaan olisi rajukin.Hyväksyn vammaisvitsit,kunhan nekin pysyvät hyvän maun rajoissa.Lasten suusta ulos tulleet vakavat "viisaudet" pitävät niin ikään pintansa naurualueellani.Samoin nautin hymyillen tahattomasta komiikasta,jota näkee melkein päivittäin joko itsellä tai muilla.Tämän lajin komiikkaa on suomalaisissa vanhoissa elokuvissa viljalti.Ylevä ja liiallinen paatos saa minut niinikään herkästi hymyilemään.

Näin ajatellen ehkä en sittenkään ole vallan vailla huumorintajua,vaikka pitäydynkin nauramasta pieruille,humalatilalle ja kermakakuille naamalla.Piereminen saattaa johtua sairaudesta.Humalassa ihminen kadottaa sen hetkisen järkensä ja kermakakku kasvoilla pilaa vaatteet.Mitä hauskaa näissä on? Olkoot nauruanalyytikot mitä mieltä tahansa.

STADIN TARINAA

Historian luento
"Joo,Stadin perusti 1550 ruotsalainen kunkku Kustaa Vaasa.Siin oli sellanen juitsu,et Stadin olis tarttenu ruveta skabaan Tallinnan kans kauppamestana,vaik se juttu menikin aluks snadisti poskelleen.Ekaks funtsattiin,et Stadi olis bygattu Sandiksen saarelle,mut sit se kuiteski duunattiin tohon Vantskun suulle,missä ny on Vanhakaupunki.Kunkku käski sellasten mestojen ku Ulvilan,Rauman,Tammisaaren ja Porvoon porvareiden siftaa Stadiin... Hei,mitä te möykkäätte?... Demarit ja kommarit tuli vasta myöhemmin,nuijat... Sit hiffattiin,et Stadi on bygattu väärään mestaan ja se sinksattiin tonne Krunikan hörneille.Sit ku slobot valloitti Härmän sveeguilta,Stadista tuli pääkaupunki,mikä vieläkin ottaa boltsiin turkulaisii varsinki ku niiden oma mesta eldas sit melko pian.Sellanen karju ku C.L.Engel funtsas Stadiin upeen keskustan ja sit tästä pikkuhiljaa tuli tällanen snadi metropoli... Nyt te tsennaatteki Stadin historian."

En ota iloa enkä kunniaa edellisen kappaleen kirjoittamisesta,vaan se kuuluu kirjailija,pakinoitsija,satunnainen matkailija Juhani Mäkelälle.Juttu on hänen vuonna 1997 kirjoittamasta kirjastaan Stadin snadi slangi.Mäkelä 72v vietti eläkevuotensa Ranskan Rivieralla,jossa kuolikin elokuussa 2010.Hänet muistetaan myös Yleisradion ajankohtaisohjelmien toimittajana,mutta minä muistan hänet parhaiten television Satunnaisena matkailijana.

Pihalla puut,ja muuallakin kai,ovat varistaneet lumet oksiltaan.Talvinen rauhaisa postikorttimaisema vaihtunut tuuliseksi pakkaspäiväksi.Eilen sain tuta viimevuotiseen malliin mitä on lykkiä pyörätuolia auraamattomilla kaduilla.Kiukku kaupunkia kohtaan nosti päätään,eikä sitä lieventänyt huomattavasti edes ihmisten odottamaton avunanto kamppaillessani lumiröykkiöitten kanssa.Pahimmista valleista,autojen sohjoonnuttamista kasoista pääsin omallakin sisulla ja voimalla.Eräs apua tarjoaja minua liikutti.Hän nilkutti vastaan kainalosauvojen varassa ja pysähtyi kohdallamme.Keskustelu virisi oitis kaupungin outoon asennoitumiseen Helsingin talveen ja jokavuotiseen lumentuloon.Mies ihmetteli,miten yleensä onnistun pyörätuolin kanssa sanoen samalla että hänestä tuskin on auttajaksi.Ojensi toisen kätensä ikään kuin tuolia työntääkseen.Hän joutui vain kuitenkin toivottamaan minulle onnea ponnisteluissani jatkaen sauvojensa kanssa matkaa lumikasojen keskellä.

Ihmettelen yhä kaupungin toimia.Eihän tämmöinen luminen talvi ensimmäistä kertaa Helsinkiä kohtaa.Missä ovat miehet ja aurat,lapiot? Huoltomiehiä ei näy liioin tekemässä edes minkäänlaista reittiä suojateitten,pihateitten ja porttikonkien kohdalla.Jos aura on mennyt,katua reunustavat jättimäiset vallit saavat siihen jäädä.Miten näitä ylitetään lastenvaunuilla tai pyörätuoleilla? Miten pääsee huonojalkainen kadun yli? Missä hiivatissa ovat ne ihmiset,joiden pitäisi hoitaa näitä asioita? En ole pitkiin aikoihin nähnyt meidän kulmilla yhtäkään äijää tekemässä mitään.Kyllä kesäaikaan liikutaan harjan ja kihvelin kanssa putsaamassa olemattomia roskia,mutta nyt kun pitäisi kipata edes suuremmat lumikasat pois kujan päästä,että edes kulku kadulle olisi varmaa,ei kavereita näy,ei kuulu.Roskat olivat hakematta jätehuoneesta päivätolkulla,kun autot eivät päässeet pihatielle.Ymmärrän hyvin,että ei heti lumisateen jälkeen päästä joka paikkaan,mutta tätähän on jatkunut jo vaikka kuinka kauan ja tilanne yhä sama.Kotikatu niin kaponen jo,että siitä tuskin mikään isompi auto edes pääsee.Keskellä katua on pyörien jättämät vaot,joita pitkin keikutellaan,ellei auto jää mahastaan kiinni.Kaupungin säästötoimet ovat suoraan sanottuna... sanonko mistä.

Ilmoitin miehelle eilen,että ulos mennään vasta,kun kulku on esteetöntä.Invataksilla liikutaan siihen asti ja seuraava meno meillä on ensi viikolla.Ja se on auton kuljettajan ongelma,miten pääsee meitä hakemaan,ellei lumitilanne ole muuttunut.Saatan jonain päivänä ottaa puhutteluun jonkun silmää tekevän.Ei olisi ensimmäinen kerta.

AURINKOA MUUALLA

Näkymät ikkunoista yhä kuin postikortissa puineen,joitten oksia peittää lumikerros.Illalla on luvattu eteläiseen Suomeen lisää lunta.Ettei pääse loppumaan.Aiomme tänään ulos,kunhan tästä päivä enemmän valkenee ja aamurutiinit olemme saaneet tehdyksi.

Olen yrittänyt yökuulumisekseni päästä säällisesti Juha Vakkurin kirjan Afrikan poikki loppuun.On vaan niin onnetonta,kun aina nukahdan ja lukija tekee työtään kaikkea muuta kuin kuuleville korvilleni.Kirjan olen aloittanut seuraavana iltayönä taas alusta.Vakkuri kirjoittaa hauskasti,kertoo kommelluksistaan pitkän ja erikoisen matkansa varrelta.Mitä vaan voi Afrikassa tapahtua.Tuli jälleen kerran mieleen se,mitenkä helppoa miehen on matkailla vaikka kuten Vakkuri ainoastaan teltta ja reppu seuranaan.Voi pysähtyä kylissä,tutustuttaa itsensä ihmisiin,kulkea huoletonna Saharan auringon polttamassa hiekassa,poiketa aikataulusta tai sitä noudattaa.Ihmiset eivät ihmettele yksinäisen miehen kulkua.Se oli kyllä hämmästyksen paikka,että tämä mies oli valkoinen.Joku jossain oli tietävinään Suomenkin :"siellä on paljon maitoa ja juustoa".Vakkuri käytti paikallisia kulkuneuvoja.Aika ei merkitse Afrikassa juurikaan mitään.Bussi lähtee,kun siinä on riittävästi matkustajia.Joskus odotellaan koko päivän ajan.Afrikassa kärsivällisyys on valttia.Tämän oppi myös muinainen tuttavani,joka oli Suomen asiainhoitajana Libyan Tripolissa."Tunnin kuluttua" saattoi tarkoittaa seuraavaa päivää tai vaikka viikkoa.Ehkä saan joskus kuunneltua Vakkurin kirjan kannesta kanteen,kuka ties.

Aina vaan setvitään Helsingin virkamiesten surullisen kuuluisaa matkaa Romanian romanien pariin,jonne oltiin viemässä sanaa "älkää tulko Suomeen enää".Yksi selitys Helsingin herroilla on se että "kun ne tuputti koko ajan viinaa". Pitihän isännille tietysti olla kohteliaita.Retkikunta myös kiivaasti kiistää SK:n hurjan kirjoituksen vaiheet. Sen että kaiken aikaa huojahdeltiin humalapäissä vodkalasi kädessä. Asia on vielä kesken.

Joulukortit kirjoitettu.Karsin ankaralla kädellä semmoiset,joiden kanssa ollaan vuosikymmenestä toiseen vain joulukorttien varassa.Ellei kysymyksessä ole ylen iäkäs henkilö.Nuoremmat pudotin junasta.Miksi joulukorttiakaan,kun ei kymmenessäkään vuodessa olla tekemisissä.Nykyisin on niin monta tapaa olla yhteydessä,eikä niistä mikään tarvitse viedä pitkää aikaa.Olen aikoinani pitänyt ahkerastikin laihanlaista tuttavuutta yllä ja sitten se muuttui pelkäksi joulukorttien vaihtamiseksi,joka nyt vuorostaan osaltani päättyy.Ehkä herkistyvät ihmettelemään "joko se nyt kuoli pois".

Hepi-pihkuna lähetti taas tekstiviestin.On justiinsa lähdössä mukavassa yli 20 asteisessa ilmassa rannalle.Olen kyllä pitänyt hänet Helsingin lumitilanteen tasalla,että osaisi kaksinverroin nauttia Alanyan auringosta.Kysyin jo kerran,josko huolii minut pahimmaksi ajaksi visiittiin.Olisi mukavaa tuntea jalan alla lumetonta asfalttia tai peräti rantahiekkaa,loiskutella Välimeren laineissa kaukana hankien peittämistä maisemista.No,täällähän minä miehen kanssa.Kamppailen reippaasti kinosten yli ja muistelen,mitenkä viime talvena raitiovaunun kuljettaja pysäytti päätepysäkin paikkeilla koko kulkuvälineensä ja riensi minua auttamaan räpiköidessäni pyörätuolin kanssa lumiuppeluksissa.Eikö muka maailmassa ole enää ritarillisuutta? Voi pojat,on toki!

Taas on kevyen musiikin maailma menettänyt yhden vanhan staran.Kari Tapio 65v lähti.Ikä ei miestä liiemmin painanut,mutta rankka muusikon elämä vei lopulta voiton.Kari Tapio lauloi niitä lauluja,joita ikäiseni ymmärtää ja haluaa kuulla.Yleensäkin tuntuu hyvältä,että esiintyjä on yli kaksikymppinen,kun niin moni keikuttaa itseään lavalla nuoruutensa tunnoissa jumputtavan musiikin tahtiin.Onneksi meillä on näitä jo hiukan iäkkäämpiä tähtiä,aikuisia niin sanoakseni sekä mies-että naislaulajien puolella.Paula Koivuniemikin jo "aikuinen nainen" ja olihan edesmennyt Michael Jackson,nuorison idoli,yli viiskymppinen viihdyttäessään nuoria kuulijoita ja katselijoita vallan hurmokseen asti.Väitetään,että Jackson elää ja voi hyvin ollen visusti piilossa julkisuudelta.Kuten vanha kunnon Elviskin haamuilee vähän siellä ja täällä.On kuulemma ihan nähty täällä Suomessakin.Mutta rakennuksesta ovat molemmat poistuneet,kuten sanonta kuuluu.

TALVISTA JUTTUA

Nyt ovat pihapuut kuin Pekka Halosen Talvimaisema-tauluissa.Valkoista niin maassa kuin ylempänäkin.Jopa parvekkeen lasit jäätyneet,että joulupuu on katseilta piilossa. Eilen pakersin uuden ledkoristeen olohuoneen ikkunaan.Markkeeraa jonkinlaista jääkidettä.Heiluin korkeitten tikkaitten nenässä katon rajassa ripustamassa ja kun en pudonnut,onnistuin asiassa.On se nyt niin jouluista tässäkin huushollissa.Vielä enemmän,kunhan saan laitetuksi eteiseen minikuusen ja sen koristelluksi.Komeuden viereen vielä Naisten joulumessuilta ostamani Leelia Designin hyvin laiha 30cm tonttu.On tontulla yhtä lailla punainen nuttu kuin minullakin aina aamuisin.Laihuus ei taas ole yhtäläistä.

Eilen olimme mies ja minä kaupungilla.Aina vaan enemmän jouluruuhkan tuntuista.Veronpalautuksilla osuutta asiaan.Semmoista perunapeltoa ajettiin invataksilla että ei paremmasta väliä.Kotikatu kuuluu niihin viimeisiin aurattaviin,eikä sen kummempia olleet muutkaan.Autot lumen uppeluksissa ja synkän näköiset omistajat lapioimassa niitä esille.Kyllähän tämä Helsingin jo yli puolimetrinen lumi paikkapaikoin tuimaksi paneekin.Nyt säätieteilijät ovat tietävinään että taukoa lumisateessa.Sehän nähdään.

Eevi soitteli eilen Oulunsalosta.Kertoi olleensa jo peräti toisen kerran tänä talvena lumitöissä pihamaallaan.On semmoinen muutaman sentin kerros,kertoi.No,olihan kansanedustaja Tennilä,pohjoisen poikia,laukonut Linnan pippaloissa,että me helsinkiläiset olemme varastaneet Lapin lumet.Ennen muinoin se oli toisin päin että Lapissa lunta ja Helsingissä vain joidenkin lumirakastajien toiveet.Kannatan tätä järjestelyä.

Ilonan kanssa jälkipuitiin samoin eilen Linnan iltapuvut.Kehuja ja moitteita.Moitteita siksi,että joillakin meidän kahden kaltaisella pyöreällä naisella tihkuivat allit hihattomissa puvuissa.Alleille ei ehkä voi mitään,tämän taas tiedän minä,mutta puvulle voi.Rouva Tellervo Koivistolla oli hihat,vaikka ei allien vuoksi tarvitsisikaan,mutta ikä myös hiukan verottaa kiinteyttä.Tämä on luonnon laki.Rouva Koivisto on aina osannut pukeutua,eikä tyylikkyys ole vieläkään kadonnut.Tanssin pyörteissä hiffasin tämän senioripariskunnan,eikä korkea ikä tuntunut suuremmin painavan tasavallan ex-presidenttiä.

Pysyttelemme tänään sisällä.Minulla tavanomainen roskiskeikka ja se tietää kahlaamista lumessa.Tulee mökkiajat mieleen,kun harpoimme hangessa huopasaappaat jalassa saunaa panemaan palamaan.Joskus jäimme auton kanssa jumiin lumen paljouteen ja piti odottaa kiltisti traktoria auroineen,joka puhdisti ajotien.Maailma oli taas ulottuvillamme.

Silloin ei paksukaan lumikerros haitannut tämän päivän tapaan.Ei ollut pyörätuoliakaan lykittävänä.Mies käveli reippain jaloin,puuhasteli lumityöt,kantoi kauppakassit ja takka- ja hellapuut ja pilkki järven jäällä.Nyt on toisin.Pienikin lumikokkare etupyörien tiellä ja auraamaton jalkakäytävä on ylittämätön este.Joskus on pakko lähteä liikkeelle,lykkiä sisulla ja vuosien mittaan kartutetuilla voimilla pienivarusteiseen lähikauppaan tai vain ulkoilemaan hetkeksi.Invataksiinkin meno on tuskien taivalta.Harvoin kuljettaja rientää auttamaan.On meillä sopimus avittamisista,mutta eivät aina lue näyttönsä sitä pienempää pränttiä.Virolaista alkuperää olevat kuljettajat ovat avuliaimpia.Siitä veljeskansalle kiitos.

KRISTALLIEN LOISTEESSA

Suomen syntymäpäivää juhlittu eilen koko päivän ja vielä illallakin yömyöhäiseen.Katselin presidentin vastaanoton linnassa hyvin tarkkaavaisesti.Jotkut naisten puvut mykistivät kauneudellaan.En muista nähneeni aikaisempina vuosina näin paljon loistokkaita iltapukuja.Enää ei kätelty presidenttiparia tummissa vaatteissa,vaan värikkäät röyhelöt,elegantit leikkaukset puvuissa tekivät seremonialle oikeutta.Yhden slöijän päälle astumisen havaitsin,mutta siinäkin seuralainen huomasi hyvin pian jalkojensa paikan ja laahus pääsi esteettä matkaa jatkamaan.Kampauksissa oli nähty vaivaa.Hiuksissa kimalteli jos jonkinlaiset koristeet taidokkaasti asetettuina.Suomalaiset vaatesuunnittelijat olivat selostajien mukaan etusijalla.Enää varmaankin harvalla oli yllään pariisilaista eleganssia.En voinut muuta sohvannurkassani kuin huokailla ihastuksesta tv-ruudun ääressä.

Näyttelijöitä ei enää parveillut siinä määrin kuin joskus vuosia,vuosia sitten jonkun edellisen presidentin aikana.Eilen tunnistin vain muutaman,joita ahkerimpina teatterinystävävuosinani näin esiintymässä lavalla. Ylinäyttelijä Esko Salminen vaikutti yhä komealta ja kaikkea muuta kuin eläkeikäiseltä.Samanlainen tuike silmissään kuin näyttelijäisällään.Urheilijat olivat vahvasti edustettuina,eikä presidentti ollut kaihtanut kutsua vieraakseen liikuntarajoitteisiakaan,jonka ilahtuneena merkille panin.Pyörätuolit liikkuivat ketterästi parketilla.Sotaveteraanit saattajineen muistuttivat meitä hinnasta,jonka olemme itsenäisyytemme pitämiseksi joutuneet maksamaan.He olivat linnan arvovieraita.

Kyllä nämä pippalot ansaitsevat paikkansa meillä kaikesta nurinasta ja marinasta huolimatta.Pohtimisesta,mitä kemut tulevat meille itsekullekin maksamaan,vaikka valssin pyörteisiin ei ole kutsua tullutkaan kauppias J.H. Heidenstrauchin entiseen kotiin,nykyiseen presidentin linnaan.Nämä ovat minusta kaunis ele itsenäisyydellemme.Niiden kustannuksia on moitittu ja ihmetelty,miksi moisia juhlia pidetään, "kun ei muuallakaan". Ovatkin ainakin Euroopassa ainutlaatuiset! Emmekä me kaikki ole niitä vastaan,koska katsojaluku on mahtava.Saattaa olla vuoden katsotuin tv-ohjelma.Vaihtakoot kanavaa ne,joilla kiiluu silmissä pitojen laskun suuruus.Me muut nautimme koko rahan edestä!

Helsingissä lunta 40 cm.Sain aurinkolämpöisen tekstiviestin Turkista.Ystäväni nautiskeli parvekkeellaan viiniä antaen katseensa välillä viivähtää Välimeren sinessä.Kerroin vastauksessani helsinkiläisten nautinnoista,sillä lumenrakastajiakin on.Minä en ole.Nytkin kauhulla katselen pihamaata,joka on kyllä aurattu,jotta pääsen lykkimään pyörätuolin invataksiin.Meillä on kaupungille meno.Juhlat on juhlittu,kristallikruunut sammutettu.

OLET MAAMME ARMAHIN SUOMENMAA

Tänään on oltava rinta kaarella ja ihan syystäkin.On juhlan aika,on aika panna Suomen lippu liehumaan ja ikkunoille kynttilät. Itsenäisyydestä on runoja kirjoitettu,hymnejä sanailtu,paatosta jaeltu.Eino Leino,Veikko Antero Koskenniemi ja moni muu,uudempikin runoseppä.Meillä hyllyssä on vain näitä vanhoja partoja.Itsenäisyys heidän aikanaan joko vastikään julistettu tai hyvin nuori asia,joidenkin vuosien,muutamien vuosikymmenten takainen.Tänään jo yli 90 vuotta.Vanhempani syntyivät tsaarinvallan aikana.Olivat yhdentoista,kun Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud 4.12.1917 ilmoitti Suomen kansalle Suomen liittymisestä itsenäisten maiden joukkoon.Eduskunta hyväksyi julistuksen 6.12.1917.Tätä tänään juhlimme.

Tuskin vanhempani,silloin vielä olematta vanhempiani, edes sen kummemmin ajattelivat,mikä merkitys itsenäisyydellä oli.Eivät sen enempää kuin nykyisetkään lapset,jotka eivät muusta tiedä.Itsestäänselvyys heille.Ei pitäisi olla.Mikään ei ole itsestäänselvyyttä,ei saa olla.Nykylapset ja jopa heidän vanhempansa eivät ole sotaakaan Suomessa kokeneet.Hatarat on muistot minullakin.Lapsi olin.Tässä kerran minulle henkilökohtaisesti soitettiin.Tahdottiin ikääni vedoten haastattelu.Mutta siinä oli käynyt fiba,kun haastattelija kysyi,miten olin lottana toiminut sota-aikana ja mitä se aika minulle merkitsi.Ikäni ei yltänyt edes pikkulotaksi,jonka hiukan närkästyneenä kerroin.Pyydettiin anteeksi ja minä annoin.En päässyt suunnitteilla olevaan kirjaan,lotan muistoja tai jotain sinne päin.Niin että minun panokseni Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi on nolla.Sen antoivat muut.

Heistä kertoo Edvin Laineen Tuntematon sotilas,joka taas tänäänkin täyttää kuvaruudut.Ties kuinka monennenko kerran.Viime vuonna en katsonut,väliin jäänyt muitakin ja epävarmaa on nytkin.Mutta nähty on ja tultu vaikuttuneeksi,se on selvä.Tuttuja näyttelijöitä ja heistäkin osa jo poissa riveistämme.Järkyttäviä kohtauksia,repliikkejä joita ei unohda.Kuolemattomiksi syntyneet Väinö Linnan kynästä.

LATUJA LUMESSA

Kuus latua itää kohti vei,
yks takaisin.
Viis palannut partiosta ei
enää kotihin.

Ken jäi? Ken palasi? Välkkyvät
ladut kertoa vois,
jotka viikon hangessa viipyvät
ja peittyvät pois.

Tarun katoovan talven lumehen
ladut kirjoittaa.
Mitä siitä! Ikuinen,ikuinen
olet isänmaa!

(V.A.Koskenniemi)

I HAVE A DREAM

Nuorena naisena paloin halusta päästä ajelemaan tietä numero 66 USAssa Chicagosta Los Angelesiin (4000km).Sitten hinku laajeni taittamaan matkaa koko USAn halki itärannikolta Kaliforniaan.Tämä halu on yhä tallella,mutta mahdollisuudet hupenevat.Perjantaina mielihalu virisi jälleen,koska Suomi-Amerikka Yhdistys lähetti jäsenkortin ohessa matkaoppaan Yhdysvalloista.Alkulehdillä jo vakuutetaan että New York ei ole Yhdysvallat eikä Yhdysvallat New York.Siis on muutakin.Ja paljon.Viiteenkymmeneen osavaltioon mahtuu.

Aikoinaan Suomesta lähdettiin leveämmän leivän maille Yhdysvaltoihin ja eritoten Pohjanmaalta.Viettäessäni kesiä lapsena Kuortaneella naapuritalosta oli lähdetty jo vuosia aikaisemmin ja hyvin pyyhki lähteneillä.Oli oma amerikanrauta,hulppea asunto ja Kalifornian ikuinen aurinko.Samasta talosta lähti perään Annikki New Jersey´yn,jossa ei aurinko paista kaiken aikaa Kalifornian tapaan.Hänkin vaurastui.Kävi kotikonnuillaan Pohjanmaalla ja hämmästytti kyläläisiä panemalla narulle kuivumaan mustia siellä ennen näkemättömiä alusvaatteita.Tietä kulkevat pysähtyivät ällistelemään päätään ravistellen. Sodoma ja Gomorra mielessään jatkoivat matkaa ollen varmoja Herran rangaistuksesta Vanhan Testamentin tapaan.No,maa ei järissyt,eikä rankkasade pieksenyt mantuja.Vaatteet kuivuivat rauhassa mustien pitsien heilahdellessa tuulessa.Moni muukin kylästä rapakon taakse muuttanut kävi kotipuolessa kertomassa hyvinvoinnistaan Amerikoissa.Isot tuvat täyttyivät kuulijoista.Se oli sitä aikaa.

Nyt tähän mahtavaan maahan,jonka mottona on "In God We Trust", matkataan sankoin joukoin turisteina ja ihmettelemistä riittää.Tosin ei enää mustissa alusvaatteissa.Museoista kiinnostuneille on valinnan varaa 17 500 museossa.Autoilijoiden on hyvä tutustua sikäläisiin sääntöihin.Osa poikkeaa paljonkin omistamme.Eikä auta selittelyt,jos poliisi pysäyttää.Sääolosuhteet vaihtelevat osavaltiosta toiseen.Jossakin kellitään monikymmen-asteisessa lämmössä ja jossakin palellaan samaan aikaan talvisissa pakkaslukemissa.Vastakohtia riittää yli 9 miljoonan neliökilometrin suuruisessa maassa.

Minulla on haave päästä tähän runsauden sarven maahan,mutta tuskin toteutuu.Haaveita on muitakin,osasta tulee totta,osasta ei.Ja hyvä niin.Olen tyytyväinen.Luen saamaani matkaopasta ja sillä keinoin ajelen vaikka tielle numero 66 ja Chicagosta "Enkelten kaupunkiin".

Tänään ei ulos.Eilen olimme hetken.Alkoi pyryttää.Nytkin satelee hyvin hiljalleen.Ruuanlaittoa myös huomista varten,että voin huomenna syventyä tuomiokirkon jumalanpalveluksesta lähtien Itsenäisyyspäivän viettoon.Nyt kun vedonlyöntejä harrastetaan mitä kummallisimmista asioista,niin lyödäänköhän vetoa,onko meidän tasavaltamme presidentillä hattu päässä kirkossa vai eikö ole? Joskus hänellä on ollut pilleri punaisten hiustensa peittona.Ja minkälainen on hänen pukunsa iltajuhlassa? Mitä muilla? Ilonan kanssa sitten jossain välissä keskustellaan ankarasti,arvostellaan ja kehutaan,jos aihetta on.Tämä on yksi Itsenäisyyspäivän hauskimmista asioista.Kuka kompastuu niin,että kamera ehtii mukaan? Eikä tänäkään vuonna taatusti valu julkisuuteen linnan boolireseptin saloja.Pippaloiden jatkoillakin kamerat seuraavat juhlijoita ja siellä onkin sitten meno huomattavasti rennompaa.Seuraavan päivän arkeen herätään enemmän tai vähemmän väsyneinä.

Minulla ei pala kynttilät sini-valkoisin värein,ei lounaspöydässä ole Suomen lippu,emmekä katsele televiosta seremonioita paremmissa kostyymeissä.Mies tuskin edes jaksaa linnan vastaanottoa seurata loppuun asti,mutta minä takuulla sinnittelen.Vaikka en joka hetki ajattelekaan,mitä itsenäisyys minulle ja meille kaikille suomalaisille merkitsee.Tätähän toimittajat kyselevät linnassa haastateltaviltaan.Se on ikään kuin ikuisuuskysymys.Totta kai itsenäisyys merkitsee,aivan varmasti ja me jokainen tykönämme tiedämme miten.Tiedämme myös,keille itsenäisyydestämme lankeaa kiitos.

SANA SIELTÄ TOINEN TÄÄLTÄ

Minua ei pitäisi päästää minkään sortin joulumessuille.Tänään naisten sellaisissa Wanhassa Satamassa heti kymmenen jälkeen miehen kanssa.Muut ihmiset pakkautuivat vasta hiukan myöhemmin.Kyllä siellä kelpaa kaiken kaikkiaan pasteerailla ja kyllä käsityö aina tehdasvalmisteiset voittaa.On vanttua ja sukkaa,hattua,liiviä ja shaalia,kaitaliinaa ja poppanaa,tonttua ja pukkia,keramiikkaa.On syötävää moneen makuun,jouluista ja ennen joulua.Ostin kumpiakin.Osa säilyy sinällään jääkaapissa ja osan kakuista pakastin.Heti syötäviä jo maisteltiin.Jotkut kauppiaat tuttuja Tuomaan markkinoilta ja Vanhan Ylioppilastalon myyjäisistä.Jutusteltiin.Olimme taas kuin isonpuoleinen kuormajuhta ostoksinemme,mutta niin oli moni muukin.Pyrytti mennen tullen ja sain tehdä olan takaa töitä saadakseni pyörätuolin liikkumaan edes invataksiin asti.Sataa tupruttaa parastaikaakin.

Weisteeltä soitettiin.Kranssini on menneen joulun valoja.Ei varalamppuja.Valittelivat.Nappaan vanhat lamput kranssista pois ja alan pitää sitä ovikoristeena.Bisnes on nykyään semmoista,että varaosat ovat historiaa.Pitää ostaa aina uusi koko asia.No,olen toki varannut uuden ledvaloisen koristeen olohuoneen ikkunaan,jonka haen,kunhan pääsen kaupungille.Ja se on joskus ensi viikolla miehen kanssa.Tuuraaja tulee vasta puolen kuun tietämissä.Partsilla palaa jo joulupuu.Onkin soman näköinen pimeässä.Niin että kyllä tässä tämmöisellä ei-jouluisellakin ihmisellä jonkun sortin joulua laitetaan.

Taas on vedetty Helsingissä ratikkapiuhat alas nostolavan unohduttua liian korkealle alta ajaneessa autossa.Jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä.Onko näillä kuljettajilla mitään korvien välissä muuta kuin laajaa tyhjyyttä? Ajellaan kepeästi nostolava korkeuksissa välittämättä rahtuistakaan,että tässä kaupungissa on sähköjohto poikineen ratikkakiskojen yläpuolella.Mistä tuppukylästä nämä kuljettajat oikein ovat? Eihän tässä muuta harmia ole kuin että ratikat seisoo tuntitolkulla jonkun,sanonko?,idiootin takia.

Suomen Kuvalehdessä ei sanaakaan Helsingin valtuuskunnan mahdollisesta kännimatkasta Romaniaan.Mutta muuten taitaa SK olla lirissä,kun Supo kanteli Julkisen sanan neuvostolle lehden kirjoituksen johdosta,jossa jo kannessa viime viikolla oli teksti:"Mätä Supo,tsaarinaikainen valvontavirasto kyttää ja kiusaa omia poliisejaan". Kirjoituksen kohde ei oikein tykännyt.

Kirjailija Mikko Rimminen on tämän vuoden Finlandia-palkittu.Onneksi olkoon.Miehen kirjoja en ole lukenut,mutta siitä pidin,kun hänen palkinnon saaneessa Nenäpäivässä on toive,että "tuntemattomista ihmisistä voisi piitata". Tähän voi sisältyä välittäminen myös vaikka naapureista,yksinäisistä ihmisistä ja unohdetuista sukulaisista.Eikä tämä maksa edes mitään! Tulen aina sanomattoman murheelliseksi luettuani jälleen kerran lehdestä,että joku yksinäinen on maannut muumioituneena vuoteessaan yli puoli vuotta kenenkään kaipaamatta,kenenkään kyselemättä.Hän olisi ehkä tarvinnut jonkun pitämään kädestä,huolehtimaan.Ja aivan varmasti apua ennen kuolemaansa.

TORSTAITUUMAILUJA

Kaupungilla jo melkoinen jouluvilske.Eipä olla köyhiä eikä kipeitä.Tuuraajan tultua eilen ryntäsin heti ratikkaan ja aamulla oli joltinenkin rauha.Poislähtiessäni Stockmann olikin jo täyttynyt asiakkaista.Hissejä piti odotella ja Argoshallin joulukimmellyksessä alkoi olla suorastaan ruuhkaa.Katselin uusia valojuttuja partsille.Kovin olivat unohtaneet oman kranssini tapaisen tuuheuden tämänvuotisissa.Soitin äsken Weisteelle,jos heiltä vielä löytyisi varalamppuja muutama vuosi sitten ostamaani.Firma on vuodesta 1924 toiminut Suomessa joulukoristeiden valmistajana kuin myös maahantuojana.Tavoittelemani henkilö oli kokouksessa,mutta luvattiin ottaa minuun yhteyttä.Odotellaan.

Meillä vaihtuu tuuraaja.Tästä olen pahoillani,sillä uusiin kasvoihin totutteleminen vie taas mieheltäni aikaa. Soitin tuuraajien esimiehelle ja yritin saada Marja-rouvan meillä pysymään.Ei onnistunut,vaikka parastani panin.Marja käynyt meillä puolittain hyvää hyvyyttään,vaikka kuuluu toiseen kaupunginosaan."Tämmöistä tämä on",sanoi esimies ja siihen oli minun tyytyminen.Ensi vuoden alussa on siis vahdinvaihto.Toisaalta on tietysti hyvä asia,että kaupunki on saanut lisäapua tuuraajien joukkoon,jota on kipeästi kaivattu.Hienoa niille omaishoitajille,joiden vapaapäivät,kuten nykyisin minullakin,on vain tuuraajan käyntien varassa.

NASA on tehnyt löydön! Kalifornian Mono-arsenikkijärvessä on "toisenlaista elämää".Löytö avittaa maapallon ulkopuolisen elämän etsintää,jos näinkin omituisissa olosuhteissa meillä jokin pystyy kehittymään,niin miksikä ei sitten jossain muuallakin.Minun pieni kiinnostukseni näihin asioihin juontuu kaukaa lapsuudesta.Isäni luki useinkin iltasadun tilalla Heiskasen Tähtitiede-kirjaa muokaten kertomansa lapselle ymmärrettävään muotoon.Alitajuntaan jäi mielenkiinto tähtien takaiseen mahdolliseen elämään.Enkä edes usko siihen,että meidän oma pallomme olisi ainoa,jossa on olemassaolon edellytyksiä.

Maanantaina sitten iso osa Suomen kansaa istuu visusti tv:n ääressä,kun pippalot tasavallan presidentin linnassa rävähtävät alkuun.On se vaan niin komeaa iltapukugaalaa että vallan hengästyttää.Nykypresidentille osoitetut käsisuudelmat ovat kyllä huvenneet,kun aatelisherra Adolf Ehrnroothista aika jätti kuutisen vuotta sitten.Eikä kaikilta suju etiketin mukainen kumarruskaan kättelyn aikana.Ei osata päättää niiatako vai ei rouvien keskuudessa.Tapaguru Kaarina Suonperä on sitä mieltä,että tasavallassa ei niiailla.Ei sitä liioin enää kovin moni pikkutyttökään tee,vaikka vanhanaikaisen kasvatuksen saanut äiti hoputtaisi.Toki presidentille niiata voi ja saa,jos siltä tuntuu ja tuntuu tuntuvan aika monelta yhtäkaikki.Onhan tuo kättely ehkä ainutkertainen tapahtuma monen kansalaisen elinaikana.Minä ja presidentti.

Italiasta tuli joulukortin ohella yksitoista-sivuinen pränttiä molemmin puolin, kirje.Alkupuolella perheasiaa,loppu taidetta ja politiikkaa ja jälkimmäisestä suurin osa Pieru-Silvion,kuten ystäväni Berlusconia nimittää, edesottamuksia.Niitä tuntuu kaikkine kummalluksineen aina vaan jatkuvan ja jopa lisääntyvän.Eikä hänestä liioin pääse haluavat eroonkaan,sillä miehellä on valtaa ja maallista mammonaa riittävästi pysyäkseen huipulla ärsyttämässä kansaa.Taidepuoli huipentui Rooman Vincent van Gogh-näyttelyyn,jossa ystäväni miehineen kävi.Asuvat Italian syvässä etelässä,mutta Roomaanhan kaikki tiet vievät,kuten me tiedämme.Tosin ei minun ole milloinkaan.

Van Gogh on yksi mielitaiteilijoistani ja olen minäkin tehnyt hänen töittensä takia ulkomaanmatkan Stockholman kaupunkiin,josta olen aiemmin maininnutkin.Ja olen seissyt mykistyneenä myös Amsterdamin Rijksmuseumissa hänen Perunansyöjiensä edessä.Tästä teoksesta on van Goghin hyvä ystävä taidemaalari Anthon van Rappard sanonut "Minusta todella tuntuu,että taide on liian korkealla,jotta siihen voisi suhtautua noin huolettomasti".Maalauksesta antamansa kritiikin takia van Goghin ja van Rappardin välit menivät poikki. Maalauksessa viisi ihmistä,kolme naista ja kaksi miestä, pienen pöydän ääressä teekupit ja perunavati edessään.Katosta roikkuu heikkovaloinen petrolilamppu.Kasvot totiset ja multaisen perunan kaltaiset,asennot kyyryt,kädet suonikkaat, voimakkaat,työn rasittamat.Teoksen vastaanotto oli ristiriitainen.Ei oltu totuttu tämänkaltaiseen realismiin taiteessa 125 vuotta sitten.Liian rajua.









































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































ni.