Kun tässä taannoin urputin siitä,mitenkä katalasti Helsingin kaupunki kohtelee niitä henkilöitä,jotka joutuvat käyttämään sairautensa takia erilaisia hoitotarvikkeita, lopettamalla ja vähentämällä määriä,niin olenpa saanut palautetta.Minuun otti yhteyttä eräs juuri tässä asiassa silmäätekevä henkilö,ylilääkäri,jonka kanssa sitten juurtajaksaen asiaa selvittelin.Kaupunki ei nyt päätöstään tietenkään muuttanut,mutta sydäntäni lämmitti,että näinkin pienen ihmisen ääntä on kuunneltu.Tästä opimme,että kannattaa yksityisenkin henkilön nousta barrikadeille.Ymmärrykseni kaupungin ikuisiin kilpailuttamisiin ja säästötoimenpiteisiin ei kylläkään kasvanut.
Lueskelin nyt aamulla HS:n uutisia netissä ja ilokseni huomasin suuren osan meistä suomalaisista olevan sitä mieltä,että tätä maata ei pidä yhtään enempää tehdä houkuttelevammaksi maahanmuuttajia varten.Monissa muissa maissa ovat erinäiset tuet ja avut pienempiä kuin meillä ja näillä keinoilla estetään maahanmuuttovirtaa.Eikä minulla edelleenkään ole niitä maahanmuuttajia vastaan yhtään mitään, jotka tulevat rehellisin keinoin tekemään työtä,maksamaan veroja ja elämään omillaan.
Jouduin juuri eilen taas kerran romanikerjäläisen ahdistelemaksi raitiovaunupysäkillä.Vaikka kuinka osoitin,etten anna kuppiin mitään,hän seisoi jotain mumisten edessäni heilutellen mukia liian lähellä kasvojani.Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna siihen naiseen eräänä toisena päivänä,joka antamattomuuteeni suivaantuneena sylki eteeni silmät leimuten ja päästäen suustaan minulle vieraskielisiä sanoja,joiden sisältö oli itsestään selvää.Näistä ihmisistä olisi päästävä eroon.Jos joku haluaa oikeilla keinoilla auttaa,on maailmassa järjestöjä,joiden puoleen voi kääntyä ja Suomessakin varmasti myös Romania-yhdistyksiä,joissa voidaan neuvoa rahallista apua antavaa ja osoitteen oikeille reiteille avustuksen perille menoon.Miksi siis panna näille kerjäläisille rahaa kuppiin,josta suurin osa menee niille ihmisille,jotka pyörittävät tätä kerjäläisten ammattikuntaa?
Toinen asia,mikä puhuttaa eduskuntaa myöten,on kaksi isoäitiä,joiden Suomeen jäämistä ja ei-jäämistä on puitu kerta toisensa jälkeen välillä luvaten antaa jäädä ja sitten taas uhattu karkottamisella.Nyt tämä jälkimmäinen on voimassa ja niin sekä egyptiläinen että venäläinen mummu saa lähteä maasta.Inhimillisyyttä ei tunneta.Laki on laki.Ja näinhän se on ja pitääkin olla.Pykäliä on noudatettava.Jos laki muuttuu,saavat mummut joskus anoa Suomeen muuttamista.Voi olla,että tänne änkeytyy mummuja paljonkin,jos ydinperhemääritelmää meillä laajennetaan koskemaan myös isovanhempia.Varsinkin Somaliassa isovanhemmuus ulottuu varsin laajalle sisältäen suvun kaukaisempiakin iäkkäitä jäseniä ja silloin on oltava tarkkana.Nytkin jo täällä asuvien somalialaisten perhekäsitys on avara,perheeksi kun lasketaan niin serkut kuin pikkuserkutkin.Eli kuten sitä suomeksi sanotaan,kummin kaimat ja kaikki.
Holotnaa ja sateen tuntu roikkuu kaiken aikaa ilmassa.Ei kukkien kastelua.Olen ostamieni ja istuttamieni kukkien takia hiukan ymmällä.Luulin kaikkien huomanneen minun olleen asialla.Mutta ei.Taloyhtiö on saanutkin kiitosta upeista istutuksistani.Kukapas muu kuin kissa itse nostaa oman häntänsä ja niinpä hyvinkin auliisti korjaan virheluulon ja otan kunnian(?) itselleni.Väärinkö? Ehkä nöyrempi ihminen kuin minä,antaisi asian mennä ja olisi vain onnellinen,että kukista ja niiden kauneudesta nautitaan kerrostalon pihalla.Mutta ei meikätyttö! Siispä korjaan erheluuloa edelleenkin,jos hollille osuu.Ylenpalttista kiitosta ja kehuja en kaipaa,mutta asian todenperäisyyttä kyllä.
Sain varsin viehättävän lähetyksen äitini iäkkäältä serkulta,jolla vielä hoksottimet ovat voimissaan,vain kroppa silloin tällöin on erilaisten kremppojen vallassa.Lahja sisälsi hänen ottamiaan hienoja valokuvia luonnosta sekä pienen viehkeän lehden Positiivarit+.Lehti täyttää 20v tässä kuussa ja lukijoita on ollut yli miljoona tänä aikana.Luin 27-sivuisen pikkuriikisen lehden kannesta kanteen ja tässä yksi kirjoitus Lapsellista-otsikon alta:
"Lauri oli alle kolmivuotias ja olin hoitovapaalla hänen kanssaan kotona.Meillä oli tapana nukkua yhdessä päiväunet isossa sängyssä,johon Lauri toi oman peittonsa ja tyynynsä.Kerran Lauri totesi sanat,jotka muistan loppuelämäni:Mulla on hyvät valutteet,oma tyyny,oma peitto ja oma äiti."
Mitäpä tähän lisäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti