Taas on juostu kieli vyön alla asioilla ja kuitenkin osa jäi asioimatta.Tänään kun oli tuuraaja-Marja kolme tuntia!Taivas heitti vuoronperään vettä ja räntää.Ei mikään mukava ilma.Loikin sulavasti lätäköiden välissä välillä niihin roimasti osuen.Mokkakengät eivät tykänneet.
Olen aina himoinnut maistaa maapähkinävoita! Tänään ostin ja vielä asiantuntijan maun mukaan.Äsken levittelin suurin odotuksin leivän päälle ja maistoin.Täytyy sanoa,että tästä tahnasta ei tule mielileivänpäällystäni.No,tähän ikään päästyäni,on tietysti hyvä tämäkin koettelemus läpikäydä.Taitaa purkki jäädä yhteen maistamiskertaan.On vielä aika isokin.Miksi ei näitä ole annospakkauksina kokeilua varten?Ja tämä oli vielä parhain levite asiantuntijan mielestä!Miltä ne muut sitten maistuvatkaan? Kaikkea ne amerikkalaiset keksivät!
Tuuraaja-Marja oli tiputellut itselleen ja hoidokilleen kahvit.Pöytä oli katettu.Oli pullaa ja suolaista kummallekin.Tuuraajan puhelin soi.Esimies soitti.Tuuraaja puhui puhelimessa.Sillä aikaa tämä rakas mieheni oli syönyt tarjoiluvadit tyhjiksi! Tuuraaja ei saanut muruakaan. Tarjouduin tultuani antamaan uudet syötävät,mutta oli jo sen verran myöhäistä,kun tuuraaja aikoi lounaalle.Kyllähän minulla on tiedossa tämän ahneen mieheni syömistavat,mutta unohtui kertominen.Nyt tuuraaja sitten tietää.Mutta kahvi oli kuulemma hyvää!
Eilen vielä ajattelin kirjoittaa tiilistä,mutta jotenkin yön nukuttuani ei aihe enää tuntunutkaan kirjoittamisen väärtiltä.Tosin tykkään tiilistä ja tiilitaloista.Semmoinen on tämä nytkin asuttamani.Kun auringonsäteet aamulla kiipeävät pitkin seiniä,punaisten tiilien väri korostuu ja kirkastuu.Tiili ei ole koskaan vain yhden värinen,se elää.Sitä paitsi se on vanha rakennusmateriaali.Jo vuosituhansia ennen ajanlaskumme alkua tehtiin tiiliä kuivattamalla.Myöhemmin polttamalla.Suomeen taito tuli joskus 1200-luvulla jälkeen ajanlaskumme alun.Tiilenpäitä luetaan posessakin ollessa.Se on vanha juttu ja jokainen tietää,miten silloin on äijän tai muori-ihmisen käynyt.Minulla on ystävätär,joka tietää tiilistä kaiken.Kun tuli ensivisiitille tähän taloon luoksemme,tiesi jo heti pihalla heidän talossaan olevan paremmat tiilet.Kunnioitan hänen tiilitietämystään syvästi,sillä minä en moisesta tietäisi mitään, tai edes minulle ei tulisi mieleenkään alkaa vertailla kerrostalojen tiilien laatuja.Hohhoijaa. Katselen vain materiaalin kauneutta ja nautin siitä,kun jokaisen tiilen väri ikään vaihtuu eri valossa antaen ainakin minulle suurta mielihyvää.Miten pitkästi olisinkaan tiilistä kirjoittanut,jos olisin niistä kirjoittanut?
Tässäpä ollut nyt taukoa monen pituista.Päivä kääntynyt iltaan ja elintarvikelakko alkaa ensi yönä.Siitä vaan,pojat.En enää jaksa muuta kuin porskuttaa mukana ja ihmetellä,että mitenkä aikuiset ihmiset eivät saa kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua aikaan.Ensin taas tämä lakko ja sitten perään se,joka loppuu herra ties koska.Että näin.
Ehdin tänään puutarhurinkin juttusille,kun multasormeni,jota ei minulla edes pitäisi olla,kummallisesti syyhyää.Kysäisin,josko jo voi istuttaa pihalaatikkoon kukkia.Ei voi,kun on pakkasta öisin,sanoi sievältä puutarhatontulta näyttävä vihreään essuun verhoutunut istutuksista ja kukkien hoidosta kaiken tietävä alan ekspertti.Vasta sitten kun lämpiää.Lämpiääkö mukamas? Vesisadetta,räntää,luntakin jossain päin ja vain muutama plusaste päivällä.Istuta siinä sitten! Ja toukojen kuuta mennään.
Omaishoitajien tarvikeasia on kohdallani nyt hetken pyssäyksissä.Kansanedustajalta ei ole kuulunut vastausta,mutta eduskunta pohtiikin nyt Kreikan asioita.Ja ne menevät taatusti omieni ohi.Eikä pidä kovasti tyrmistyä,pettymisestä puhumattakaan,jos mitään ei kuulu.Tämmöinen minulle ja muille omaishoitajille iso asia on kuin hyttysen ininää koko Eurooppaa koskevassa Kreikan hätätilanteessa.Ja näinhän se on.
Miina Äkkijyrkkä on nyt sitten potkaistu kirjaimellisesti pellolle kodistaan.Mitenkä suhtautua? Tiesihän taiteilija lopputuloksen ja olisi voinut ehkä välttyä kohtalolta,jos olisi noudattanut tilalla kaupungin antamia sääntöjä.Taiteilijat ajattelevat meitä muita erilaisemmin,eikä kaikenmaailman pikkuasiat ole päällimäisinä,kun luomisvimma painaa päälle ja arjen realismi on niin kaukana.No,uskon vahvasti,että Äkkijyrkälle järjestyy koti ja uudet peltilehmät näkevät päivänvalon jossain päin Suomea.Hän on vahva nainen,eikä semmoinen lannistu ikinä.Putoaa jaloilleen.Ainakin toivon ja uskon niin.
Näihin toiveikkaisiin tuumailuihin lopetan.Miehelle iltapala ja pesu ja sitten onkin hyvänyön suukon aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti