TUNNELMOINTIA

Muniensa päällä roskiksen katolla kyyhötti lokki eilisen rankkasateen aikana.Ällistyksekseni lensi puoliso pesälle,levitti hiukan siipiään suojellakseen niin munia kuin kumppaniaan.Sateen laannuttua se lensi pois. Älliäkö ei lokeilla? Naapurin kaksi tulppaania menetti terälehtensä.Vain varret törröttävät.Margaretat ja orvokit selvisivät hyvin.Tosin etanat ovat pistelleet orvokkien kukkia parempiin suihinsa ja sekin vielä vain sieltä täältä jättäen repaleiset kukat jälkeen.En ryhdy sotaan niitä vastaan.Jos niin kävisi,millä sitten laulaisin "etana,etana,näytä sarves,onko huomenna pouta".

Katselin elokuvan "Hiljaiset sillat" ja taas kyyneleet silmissä.Molemmat päänäyttelijät,Clint Eastwood sekä Meryl Streep,ovat monen muunkin ihailemia,ei vain minun.On ilo katsella jo varttuneempien näyttelijöiden työtä.Tarina saa uskottavuutta ja syvyyttä.Yöllä istuin jälleen parvekkeella elokuvaa miettien.Onko uhrautuvaisuus rehellistä? Onko oikein jäädä entiseen elämään,kun sydän huutaa muuta? Pitääkö aina ajatella muita ihmisiä ja heidän reaktiotaan? Niin monen naisen osa on olla koko elämänsä ajan epäitsekäs.Elää rutiinissa toisia palvellen,toisten elämää,ilman unelman täyttymistä.Elokuvan neljä päivää Madison Countyssä olivat Francescalle päivät,joiden voimalla hän jaksoi kuolemaansa asti.Rakkaus ei myöskään sammunut Eastwoodin esittämältä Robert Kincaidilta.Elokuvan alku jo kertoi sen katkerasta lopusta.Francescan koko olemus kieli uhrautumisesta perheensä hyväksi,tunnollisuudesta ja velvollisuudesta.Elokuva etenee tarkasti kertoen pienetkin asiat.Maaseudun aistii kuin myös näiden kahden ihmisen välisen intiimiyden,voimakkaat tunteet ja aitouden.Elokuva panee miettimään.Se on muutakin kuin pelkkä leffa tai Robert James Wallerin kirja.

Viileämpää ja tuntuu hyvältä.Pilviä taivaalla pitkästä aikaa ja sekin on hyvä.Sade raikasti,luonnon värit syvenivät.Maa tarvitsi vettä.Voisin katsella eilisen kaltaista sadetta vaikka ikuisuuden.Kuin aisaa se oli,äänet voimakkaat,piha täyttyi hetkessä vedestä.Roskiksen katolle kertyneet oksat,risut ja muu kuona tuli alas veden myötä jatkaen kulkuaan kohti sadevesikaivoa.Kouruista syöksyvä vesi muodosti komeat putoukset.Vettä tuli jossakin yli 50mm,kertoi sanomalehti.Porvoon tuomiokirkko sai salamasta.Hääparilla muhkeat puitteet,kun ihmistä suurempi puhui.Hienoa,hienoa oli katsella parvekkeelta käsin näytelmää,joka joskus Helsinginkin tienoolla on todella näkemisen arvoista.

Tänään toinen hieno elokuva tv:ssä.Shrek-animaatio.Olen yhden nähnyt ja häpeämättömästi nauttinut.Ehkä tämänpäiväinen antaa samanlaisen ilon ja hyvänolon tunteen.Ehdin hyvin jääkiekon pronssiottelunkin pariin ja lopuksi myöhemmin loppuotteluun.En ole liiemmin jääkiekkofani,mutta aina nämä loppupään ottelut kiehtovat.Se on niin tavattoman totista puuhaa niin katsomossa kuin jäällä.Kuin elämä ja kuolema.

Sain kortin postissa.Kuvassa Inge Löökin piirtämät kaksi harmaapäistä muoria viinilasin ääressä näin juuri kesän alussa,kun omenapuukin näyttää kukkivan.Pidän näistä Löökin korteista.Tuovat hymyn huulille.Kertovat elämän nautinnoista vielä silloinkin,kun elämää edessäpäin vähemmän kuin takana.Kuten eräs ystäväni sanoo "myyntipäivä mennyt,mutta käyttää voi".

Eilinen Hiljaiset sillat,tämän päivän Shrek ja Löökin kortti! Mitkä puitteet hyvälle päivälle,hymylle ja hiukan kyynelillekin.Ja tänään on helluntai! Varokoon ken menee tänään ongelle.Vesinäkki saattaa vetäistä veden alle.