HAJAMIETTEITÄ

Nonniin,toukokuun viimeistä mennään ja sitten on virallisesti kesä.Sanovat,että lämmin suvesta tulee.Helteestä en tykkää,mutta vaikka mitenkä pärisen,on mitä on ja sillä siisti.

Me suomalaiset voimme ylpeillä sillä,että suomalainen piirtäjä Kari Korhonen on saanut Aku Ankassa Kääkkylän kylään Jaana Kapula-hahmon.Aku Ankkaa en ole vuosiin edes selaillut.Se tilattiin meille kyllä vielä moniksi vuosiksi naimisiin menoni jälkeen.Keskiviikkoisin sitten kinastelin miehen kanssa,kumpi saa ilon ensin lukea.Eräänä päivänä emme kinastelleetkaan ja lakkautimme lehden tilauksen.Aku Ankka lehtenä muuttuikin jonkin verran ja niinpä mielenkiintomme lopahti.Nykyisin tuskin edes kaikkia Aku Ankan henkilöitä tunnistaisinkaan.Ankkalinnassakin väki vaihtuu.

Mitä sitten tupakoijiin tulee,niin suomalaiset ja ruotsalaiset polttelevat paperosseja vähiten EU:ssa.Lopettamisprosenttikin on aika korkea.Tämän rapun asukkaat tupruttelevat.Joskus portaassa aikamoiset hajut savun leijaillessa jonkun tultua tai mentyä tupakki suupielissään.Itse en ole koskaan polttanut,mutta mies vielä viisitoista vuotta sitten,jolloin lopetti.Hänellä oli jonkunlaisia vieroitusoireita,kun taas äitini lopettaminen näytti maailman helpoimmalta tempulta.
Hän sanoi yksinkertaisesti vain tupakoinnin päättyvän ja siltä istumalta se tapahtui.Heitti menemään polttamattomat savukkeet ja pitkän käyttämänsä imukkeen perään.Sen koommin ei tupakkaa hänen huulillaan nähty.Isä ei liioin tupakoinut.Mutta haisi tupakalle kotiuduttuaan shakkiklubiltaan,jossa melkein kaikki kessuttelivat.Jokaisen on oma elämä ja kukin saa sitä tupakoidenkin viettää,jos mielii.Mutta tupakintumppien heittämistä ympäriinsä en suvaitse ja usein mietin,näinköhän tekevät myös omassa kodissaan,että lattialle vaan ja stamppaavat päälle pyörivällä liikkeellä kengän varvaspuolella.

Ihmisen kerrotaan olevan täpinöissä silloin kun oikein on innostunut.Minä olen kesäkuisesta Tallinnan päivämatkasta C:n kanssa.Kaivoin hyllystä oikein tämän keskiaikaisen kauppakaupungin historiikin ja jälleen kerran tutustutan itseni matkakohteen menneisyyteen.Helsinkihän on kuin pieni vauva iältään verrattuna Viron pääkaupunkiin.Helsinkiä ei edes vielä silloin suunniteltu minnekään,kun jo Räävelissä 1000-luvulla oltiin Toompeanmäellä linnoituksen turvissa vihollisilta.Ja mäen juurella käytiin kauppaa Vana Turgilla tavallisen rahvaan toimesta.Tallinna oli jo kartan lehdellä ensimmäisen kerran vuonna 1154,kun arabialainen maantieteilijä Idris sen sinne kirjoitti.Kartan nimi oli "Iloksi hänelle,joka tahtoo kulkea halki koko maailman".Nykyisin ei näin hauskoja nimia kartoilla ole.Ovat vain joko Kartta tai Atlas. Atlas oli,kuten kaikki tietävät,väkivahva taruhenkilö,joka kannatteli käsillään koko taivaanlakea pitääkseen taivaan irti maasta.Muutenhan meillä olisikin aika tukalat oltavat.

Olen huono tietokoneen käsittelijä.Jos olisin parempi tai peräti hyvä siinä,panisin tähän kohtaan Mustapäiden veljeskunnan oven kuvan Tallinnan Pikk-katu 26.Se on ovien ovi,jota kannattaa käydä katsomassa.Koko talo on renessanssityylinen ja ovi jykevien kivien ympäröimä vihreäpohjainen,jossa vinot punaiset raidat ja niiden välissä keltaisia kuusiterälehtisiä kukkia.Toinen "ovien kaupunki" minulle on Keniassa Lamu Intian valtameren rannalla.Minulla ei ole ollut koskaan ilo ja onni siellä käydä.Olen joskus ollut käymättömyydestäni huolimatta Kenia-fani kuin ihastunut koko itäiseen Afrikkaan.Luin Karen Blixenin Keniasta sekä italialaisen Kuki Gallmannin kirjat,joista on myös elokuvia.Lamun ovia olen nähnyt tv:n dokumenteissa. Ehkä olen myös ovi-fani.

Tänään reippaasti miehen kanssa vielä toukokuiseen paisteeseen.Valkoposkihanhet rantaraitilla ulosteineen estävät pääsymme tiettyä tietä pitkin rantaan,mutta kiertoteitse pääsee.Tuuli tuntuu poskipäissä ja auringonkilo leikittelee laineilla.Tiira kalastaa ja laiskempi kalalokki istuu lyhtytolpan päässä.Toinen antaa tuulen kuljettaa.On niin lupsakkaan oloista että.