Vaikka minä en oikein ihaile noin vain Picasson töitä,niin taas yksi hänen teoksensa on myyty mitä huikeimpaan hintaan huutokaupassa New Yorkissa.Taulu esittää vihreitä lehtiä ja maalauksen aikaista taiteilijan rakastajatarta tai oikeammin hänen paljasta poveaan.Hinta oli 81 milj.euroa! Mitäs tästä sanotte? No, kuvaa katsellessani mainitusta työstä,ei se loppujen lopuksi aivan mahdoton ole.Picassolla on vaikeatajuisempiakin.Naisen rinnatkin ovat kutakuinkin siinä,missä niiden pitääkin olla omistajansa ylävartalossa.Onneksi olkoon taulun uudelle omistajalle.
Minullakin oli kerran taulu.Sekin myytiin huutokaupassa.Ostin rahoilla hieman käytetyn auton.Maalaus oli kallioinen merimaisema Villingistä.Työssä on kalliolla syvennyksessä sadevesilätäkkö,johon aina pikkutyttönä tahdoin panna jalkani ja läpsyttää vettä varpaillani.Se oli hieno työ ja kuvattu siitä maisemasta sileine kallioineen,josta pidän.Ajelin autolla muutaman vuoden.Joskus minua hiukan kaduttaa taulun myymiseni,mutta kun en aio itselleni hautapaikaksi pyramidia rakentaa,niin en saa kuitenkaan tuonpuoleiseen mukaani mitään ja nautinhan minä autosta.Se palveli minua hyvin aikansa.Sen jälkeen on ollut muita autoja,mutta muita Gebhardeja ei minulla seinällä enää ole.
Pysähdyin eilen vahingossa katselemaan elokuvaa Sotilaan viimeinen matka.Olin kiitollinen vahingosta,sillä elokuva nielaisi minut aivan kokonaan.Sohvatyyny kastui kyynelistä ja välillä piti ahkerasti niistää. Se kuvasi eleettömästi ja suurella arvonannolla korpraali Chance Phelpsin (todellinen henkilö) viimeistä matkaa Irakin sodasta kotiin Wyomingiin.Häntä saatteli koko pitkän matkan everstiluutnantti Michael Strobl osoittaen kaiken aikaa mitä suurinta kunnioitusta kaatuneelle miehelle.Hän valvoi arkun lastaamista lentokoneisiin tehden kunniaa,hän yöpyi arkun äärellä odottaen seuraavaa lentoa.Hän ei kenellekään kertonut matkansa varrella sen tarkoitusta,mutta hänet huomattiin ja aivan vieraat ihmiset osoittivat kunnioitusta niin lentokentillä kuin loppumatkan maanteillä nuorelle sotilaalle,joka makasi USAn lipuin verhotussa arkussa.Elokuva kuvasi todellista tapahtumaa,joka teki siitä entistäkin riipaisevamman.Elokuva oli kunnianosoitus kaikille niille nuorille miehille,jotka olivat taisteluissa ja jotka menettivät henkensä sodan tiimmellyksissä.Elokuvan jälkeen en voinut enää muuta katsella (eikä se olisi ollut soveliastakaan),vaan menin vuoteeseen,mutta en nukahtanut pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti