Seuraava kahden pyhän viikonloppu onkin sitten juhannuksena.Ja siitä hiljenee Helsinki! Oi autuutta! No,japanilaisia turisteja kyllä.Heitä on kaikkialla maailman turuilla.Mutta iso osa helsinkiläisistä alkuasukkaista on kaupungista poissa.Rakastan tätä kaupunkia loma-aikaan.On vähän semmoinen pikkukaupunkimainen tunnelma kaduilla pasteeraillessa.On helppo leikkiä olevansa 1800-luvulla.
Meksikonlahti on kaukana Suomesta,mutta öljykatastrofi koskettaa meitäkin.Tietää luonnon kuolemaa pitkältä matkalta.Ei välttämättä piankaan tokene.Nyt jo arvostellaan usalaista tietoa ja taitoa öljyn torjunnassa.Eipä jossittelut ja kritiikki auta tässä vaiheessa. Kun tämmöisen suuren öljyvahingon jälkeen näytetään uutisissa öljyyn tahriintuneita lintuja ja muita eläimiä,tuntuu niin pahalta ja ihan itkettää.Aivan viattomat luontokappaleet ymmärtämättä kohtaloaan koettavat ravistaa kehostaan mustan mönjän.Turhaan.Jossain vaiheessa rientävät ihmiset apuun.Ottavat kiinni ja vievät puhdistettaviksi.Vain pieni osa pelastuu.Muut kituvat ehkä pitkäänkin.Kunnes kuolema korjaa.
Olen saanut parvekkeen lopullisesti ja lopulliseen kesäkuntoon.Istuksin jo siellä.Mutta pitää olla pönkitettynä lämpimästi vaatteisiin,niin on holotnaa vielä.Eläviä kasveja tällä partsilla en pidä.Mutta silkistä on kaksi palmupuuta.Sälekaihtimet estävät niiden haalistumisen jättäen kirkkaimmat auringonsäteet ulkopuolelle.Nautin suunnattomasti kesähuoneestani vain vaikka olemalla.Ei muuta.Niin kerrostalossa kun asunkin,on luontoa ympärillä oikeastaan hämmästyttävän paljon.Koivuja,jotka jo hiukan vihertävät,on koristepuita hienossa kukkaloistossaan tiettyyn aikaan keväästä,pehmeä nurmikko ja merikin siintelee matkan päässä.Pääskyset vilahtavat kattojen korkeudella,lokit kiitävät ikkunan ohi,on pikkulintuja monet sortit mielen ilona.Jokaisella oma äänensä,joka nyt juuri näihin aikoihin on voimakkaimmillaan.Perhe-elämän viedessä myöhemmin kaiken energian äänet hiljenevät.Paneudutaan isän ja äidin rooliin.Kyllä Suomen kevät ja kesä on somaa aikaa.
Vieläkään en ole ehtinyt Ateneumiin ja 1910-luvun Helsinkiin.Myös tämä nyt alkava viikko on muuta vapaapäivänäni täynnä.Miten sitä voisi revetä moneen paikkaan? Ja miten saisi vapaatunnit pitemmiksi? Vai onko minulla vain vikaa organisoinnissa? Joskus tuntuu,etten ihan oikeasti ehdi kissaakaan sanoa,kun syöksähtelen asioinnista toiseen torstaisin.Ennen viikossa olleiden kuuden tunnin vapaana ehdin jopa kahvillekin.Nyt pitää mahduttaa kolmeen tuntiin asioinnit.Kahville menosta ei puhettakaan.Hohhoijaa.Ainoat istumiset ovat ratikassa,eikä sekään lysti kotoa kaupungille kestä kovinkaan montaa minuuttia.Mutta siinä ehtii nähdä yhtä jos toistakin kiinnostavaa.Ennen vanhaan laulussa sanottiin "linja-autossa olevan tunnelmaa".Nyt sitä on joskus raitiovaunussa,jos hollille sattuu suomalaisesta hiljaisluonteesta poikkeava henkilö.On kylläkin yleensä joko niin sanotusti pienessä sievässä taikka sitten muualta Helsinkiin tullut.Ehkä tuleva kesä tuo ratikkamatkoihini enemmän väriä.Ainakin kaupungissa tapahtuu suviaikaan kaikenlaista mielenkiintoista,johon aiomme täysin sydämin osallistua.
Tänään aion viedä miehen ulkoilemaan.Ehkä samalla teen kukkalaatikossani pihalla pääsiäisliljojen sipulien jakamisen ja istutan ne uudestaan.Mies istuu pyörätuolissa ja katselee ahkerointiani.Pieni kuokka on peruja mökkiajalta,kun joskus innostuin siellä istutushommiin.Huonolla menestyksellä.Ryytimaan pitokaan ei onnistunut.Ainoa mikä kukoisti,oli uljas ruohosipulimätäs ja sekin siinä jo ennen meitä kasvanut. Valjuja ovat maultaan torin tuotokset verrattuna juuri maasta otettuun.Silti rakastan torikäyntejä,viikottainen ilo.Mieskin nauttii,vaikka tärisyttääkin nupukivillä.
Tähänpä tänään loruni lopetan.Hyvää päivän jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti