On se vaan nyt niin kesää,niin kesää,että ei voi muuta kuin nauttia.Vaikka helteellä ainakin minä olen jokseenkin vetämättömissä,mutta menettelee tämä näinkin.Pakolliset kuviot pyöräytettävä joka tapauksessa oli kuuma taikka vari.Pihapiirissä viherpeippoja,joita tarkemmasti seurailin mökin pihalla.Pääskyset kirmaavat täälläkin taivaan sinessä ja ne,jos mitkä,ovat kesän airuita "pääskysestä ei päivääkään". Kaunista vihreää kaikkialla nurtsista ylöspäin.Vastapäistä taloa ei enää erota,ollaan kuin herran kukkarossa.
Yllyin kukkapuuhasteluni kanssa enemmänkin.Eilen kävimme taas invataksilla torilla ja toin uuden satsin margaretoja ja orvokkeja.Istutin ne toiselle puolelle piharappua.Nyt on hienoa kotiin tulla.Hupsumpi minä oli mukana teossa,sillä tänään on taloyhtiössämme pihatalkoot ja olen niin lapsellinen,että halusin kukat valmiiksi.Talkoisiin en mene.Mies ei enää illalla halua pihalla istua.Minäkin tuumin,että pitkin talvea "talkoilen" tarpeeksi pitämällä siistinä pihaa roskista ja tupakintumpeista.Panin taas lasipurkitkin esille,jos vaikka joku vaivautuisi.Yleinen piittaamattomuus ja roskien heittely pitkin ja poikin oli puheenaiheenamme,kun yhytin asukastoimikunnan puheenjohtajan tässä männäpäivänä muuanna.Talossa kolmen viime vuoden aikana on tämä välinpitämättömyys yleisestä viihtyvyydestä lisääntynyt ja se näkyy.Ei isännöitsijän vetoomuskaan ilmoitustauluilla auta innostamaan.Ennen vanhaan ei ihmisiä tarvinnut pyytää siisteyteen,se oli itsestään selvyys.Se iskostui jo kotikasvatuksen myötä mieliin.
Pilviä taivaalla,aurinko piilossa ja ehkä ainakin tähän aikaan himpun verran eilistä viileämpää.Sadekuuroja luvattiin jopa ukkosen kera.Kaupungissa olen aina pitänyt ukkosilmoista.Kerrostalossa tuntee olonsa turvalliseksi.Mökkiaikana oli toista.Kun ukkonen tuli järven yli kohti kotilahteamme ja jyrähti oikein pahan kerran,tärähti allamme oleva vankka kallio salamoiden valaistessa tienoot.Koirat pinkaisivat joko syliimme tai kauttaaltaan vavisten sängyn alle.Ne tiesivät ukkosen tulosta kauan ennen kuin siitä oli merkkejä meille ihmisille.Häntä pantiin koipien väliin,koirankroppa matalana liikuttiin ympärille pälyillen,sähköä ilmassa.Rauhoittava puhe ei auttanut.Sylikään ei lohtua tuonut.Sitten salama ulottui taivaankannessa melkein päästä päähän,hetken hiljaisuus ja tienoon täytti mahtava jylinä.Salaman ja jyrinän välistä voi laskea,missä ukkosen keskus on.Ulkona oli kaikki tummaa taivasta myöten.Vettä alkoi yleensä sataa kaatamalla.Siihen aikaan oli maalla vielä sähkötolppia ja yksi oli meidän pihapiirissämme.Se oli oivallinen paikka salamalle.Mitään ei koskaan vuosinamme kuitenkaan tapahtunut,mutta paikallinen kauppa koki kovia salaman iskettyä.
Täällä istun usein komean "pitkäisen" aikana parvekkeella ja ihailen näyttävää luonnonnäytelmää.Eripituisia salamia taivaalla taukoa pitämättä,upeampaa kuin ilotulitteet,valaisten koko kaupungin ja sitten jyrähtää.Komea kumu täyttää kaiken,tekisi mieli levittää kädet ja huutaa mukana.Kun ukonilma yltää Helsingin ylle,varsinkin yöllä,on se yleensä kuuntelemisen ja katselemisen arvoista.Miten pieni ja mitätön olento ihminen onkaan silloin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti