21. toukokuuta 2010

TUIMISTELUA

Jo toukokuun alussa julistin sodan Helsingin kaupungille. Ja olen syvästi suivaantunut kiukkuinen akka.Helsingin säästötoimenpiteet potilaitten hoitotarvikkeista ovat kaikkea muuta kuin loppuun asti mietittyjä.Kaupunki päätti muuttaa ykskaks potilaiden tarvikkeiden määrän ja laadun oman mielensä mukaiseksi ottamatta huomioon potilaan käyttötarvetta.Jokainen on yksilö ja tarpeet erilaiset.Tätä ei voi yhdenmukaistaa.Sen kaupunki teki.

Olen viettänyt muutaman päivän puhelimessa soittelemalla eri instansseihin,kirjoittanut kirjeitä,jättänyt soittopyyntöjä.Jokaisessa asiassani kysyn perusteluja kaupungin mielivaltaisuuteen,eikä vastaukseksi kelpaa säästäminen.Helsingin Sanomissa oli Milka Sauvalan kirjoitus uusista kaupungin antamista hoitotarvikeohjeista.Sen luettuani äkämystyin lisää.Otin yhteyttä kirjeitse terveysasemien johtajaan, jolla Sauvalan kirjoituksen mukaan on sormensa vahvasti pelissä säästötoimenpiteen kanssa. Häneltäkin kysyn perusteluja tarvikkeiden määrien vähentämiseen,pois jättämisiin kokonaan,huonompiin ja käyttökelvottomiin vaihtoehtoihin.Omasta puolestani olisin valmis maksamaan jonkunlaisen näennäissumman tarvikkeista,kun ne vaan ovat niitä,jotka ovat potilaalle tarkoituksenmukaisia ja jotka ovat hyviksi havaittu monen vuoden kokemuksella."Säästämisestä" on tullut minulle kirosana!

Odottelen vastauksia,katsotaan,onko kenestäkään miestä/naista sen tekemään. Kuitenkin eduskunnan istuntosalissakin olemme moneen kertaan saaneet kuulla,mitenkä "arvokasta työtä omaishoitajat tekevät ja kuinka suuri summa säästyykään kunnille vuodessa,kun hoidettava on omaishoitajan vastuulla kotonaan,eikä laitoshoidossa".Kauniita sanoja,eikö? Arvostus ja meidän antamamme säästö palkitaan etuisuuksia vähentämällä tai jopa kokonaan poistamalla.

Säästötoimenpiteet näkyvät kaikkialla.Laitospaikkoja vähennetään,seniorikansalaiset saavat tulla omillaan toimeen kotonaan.Joku käy silloin tällöin tarkistamassa kunnan puolesta,hengittääkö ressukka vielä.Koko ajan huonokuntoisempia on kotona ja määrä lisääntyy.Mutta kunnat säästävät niin että ropina käy.Olemmeko todellakin ajautuneet siihen pisteeseen,että pitää kuolla pois ennen kuin meistä on liikaa vaivaa ja tulemme kunnille maksamaan? Terveisiä vaan Kaari Utriolle!

Meistä jokainen vanhenee,tämä on totuus.Nykyinen lääketiede pitää meidät pitempään hengissä kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Minun lapsuudessani ihminen muuttui vanhaksi paljon aikaisemmin kuin tänä päivänä.Nyt 70v harrastaa voimiensa mukaan,matkustelee,seurustelee ja niin pitääkin.Sitten on se toinen puoli samanikäisiä,joiden ruumista jäytää krempat ja hauraus.He ovat sitä ylijäämää,joista kunnat eivät tahdo pitää huolta.Heille ei ole paikkaa,omaisia,sukulaisia,ystäviä ei ole.He elävät unohdettuina kuka mitenkin kotonaan odottaen,että kuolema tulisi ja korjaisi.Heistä ei ole enää hyötyä,he ovat tehtävänsä tehneet.J silloinhan saa Mauri mennä.

On kulttuureja,joissa iäkkäitä ihmisiä kunnioitetaan.Heistä huolehditaan ja heitä arvostetaan,heidän neuvojaan kuunnellaan,sillä he ovat kokeneita."Kunnioita vanhusta,ellet muun vuoksi,niin ainakin siksi,että hän niin kauan on kantanut elämän kuormaa". (J.L.Runeberg)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti