Tänään poistettiin mieheltä luomi.Oli semmoinen,joita tuppaa vanhemmalle ihmiselle tulemaan.Vaarattomia,mutta joskus häiritsee kosmeettisesti.Tämä ei,mutta halusin pois,kun en ensialkuun tiennyt laatua ja ystävät alkoivat pelotella.Toimenpide oli pieni ja nopea,mutta kipuherkkä mieheni piti sen aikana meteliä.Vaikka puudutettiin.
Sitten mentiin torille ja ostin 20 orvokkia laatikkoon,joista kukista osan annoin alakerran Teresalle,kun tuli liikaa.Myöhemmin istutan varsinaiset kesäkukat orvokkien taakse.On tämä semmoista odottelemista,että saa kesän alkuun.Kaupunki näkyi jo tänään huseeraavan Espan puistossa samoissa puuhissa kuin minä.Nättiä tulee sinnekin.
Elintarvikelakon sovittelu tyssäsi taas.Mikään ehdotus ei ole sopiva.En tiedä.Kuten olen sanonut,alkaa jo kyllästyttää.Huomenna pääsen poikkeuksellisesti jälleen perjantaina katsomaan,mitä kaikkea ulkomaalaista herkkua ovat Stockmannille hankkineet Herkussa.Vaikka yleensä ja muutenkin pitäisi kotimaista suosia (ja se on ihan järkeen käypääkin),niin mielelläni ostan sellaista,jota en ole ennen maistanut.Sattuu usein olemaan vierailta mailta tuotettua.Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja haluan kokeilla.
Vaikka holotnaa on,niin kyllä jo sortseja näkyy miehillä ja naiset vilahtavat kesämekoissa.Ei anneta periksi,kun jo toukokuun kuudetta mennään.Tänään on muuten lapsuudenystäväni Railin syntymäpäivä.Eipäs olla vuosikymmeniin oltu yhteydessä,vaikka niin vannottiin ikuista ystävyyttä melkein verivalan kanssa.Niin vaan on,että elämä erottaa,polut vievät eri suuntiin ja "ikuinen ystävyys" on kaunis muisto.Muistan hyvin elävästi,kun Railin isä kertoi minulle tyttärestään ja tämän muuttamisesta takaisin Suomeen vietettyään sotalapsiaikoja Ruotsissa.Setä kertoi,että Raili ei puhu suomea.Pitää oppia.Raili tuli ja me muut lapset katselimme häntä kuin ihmettä,eikä kukaan puhunut mitään.Sitten sanoimme hei ja Raili sanoi hej.
Siitä se sitten alkoi,suomen opiskelu ja pian juttu luisti.Suomea puhuimme keskenämme yli 20 vuotta.Ja sitten tiet erkanivat.Me muutimme lapsuudentalosta pois kuka minnekin joko vanhempineen tai naimisiin.Mutta luulen meidän kaikkien yhä olevan ainakin sydämessämme tölikäläisia,vaikka asuisimmekin aivan muualla.
Jippii,saimaanorppia on syntynyt viime vuotista enemmän! Tämmöinen uutinen ilahduttaa.No,kalastajat eivät tykkää,kun väittävät norppien repivän verkkoja.Kolikolla on aina kaksi puolta.Mutta onhan se toki hienoa,että meillä on norppia! Yleensä vielä eläimiä,kun usein kuulee,että taas se ja se laji on kuolemassa sukupuuttoon eli viimeistä viedään.Ja usein siinä puuhassa on ihminen joko suoranaisesti tai toimenpiteillään.
Minulla on ystäväpiirissäni useita maailmanmatkaajia.Nyt tuli Ritvalta ja Raimolta kortti Andorrasta.Andorra on minulta jäänyt väliin,vaikka lähellä olen ollutkin.Olihan tuo toki toivelistalla ja olisi toteutunutkin,ellei miehen sairastuminen olisi muuttanut suunnitelmia.Nyt iloitaan toisten puolesta ja katsellaan postikortista kuvia ja tv:stä matkadokumentteja.Siunattu televisio.Semmoisia nojatuolimatkoja ettei tosikaan,paikkoja,joihin emme olisi kuuna kullan valkeana edes ajatelleet lähtevämme.Kyllä jokaiselle mökin akalle ja ukolle on urjennut tie sohvan nurkasta maailman kaikille kolkille näköradion mukana.Ja tänään mennään Amazonille poika Cousteaun kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti