RUNO

Nyt on ihan pakko kirjoittaa runo.Ei kuitenkaan oma.Meillä kotona luettiin paljon runoja.Minä kuuntelin niitä jo pienenä tyttönä.Vähän isompana ehkä 10v,kun osasin jo lukea, opettelin seuraavan ulkoa.Pidin siitä jostain syystä,vaikka en ollut aivan varma,mitä tarkoittaa "nuoruuden kiivaat lemmenyöt".Kun meillä oli iltaa viettämässä vanhempieni ystäviä,minua joskus pyydettiin runo lukemaan.Kumma kyllä,vieraita aina runon esitys hymyilytti.Minusta se oli vakava runo.Hiukan suruvoittoinen.

FAUNIT

"Neljä nuorta faunia
loikoi sinisillä rypälekasoilla.
Heidän yksinkertaiset silmänsä
olivat ajattelua täynnä.
He miettivät elämän salaisuutta
tuijottaen ankarasti kavioihinsa.

Metsässä oli hiljaista ja helteistä.
Aurinko paloi kuin tuliroihu.
Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitse
selvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.
Mutta vanha fauni nukkui
karvaiset jalat lähteessä
ja hymyili.
Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmenöistä.

Silloin ponnahti notkea nymfi
mietiskelijäin ylitse,
ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,
kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.
Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessaan.

Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoista
valui monta pientä tuoksuvaa puroa lähteeseen,
jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa".

(Katri Vala)