LÖRPÖTELMÄÄ

Semmoista lämpöä ilmassa,että meikäläisen se vähäinenkin järjenjuoksu kirjoittamisessa meinaa seisahtua.Mutta eipäs kitistä,Suomen kesä on niin lyhyt ja kun sitä pitkä ja pimeä talvi aina odotellaan,niin ottakaamme avosylin vastaan kaikki mitä annetaan sään puolesta.

Bussilakolta vältyttiin Helsingissä.Vuorossa se ruokapuolen lakko! Katsotaan,sano.Helsingin romanikerjäläisten ansiot kadun nurkissa ovat puolittuneet.Jokohan olisi niin,että tienistin takia ei kannata enää kyyhöttää,kun kansalaiset ovat kyllästyneet antamaan roposia pahvimukiin? Kerjäläiset kuulemma ovat alkaneet keräillä tyhjiä pulloja ja sehän sopii.Kannatan aina työtä ja siihen hyväksymiseen kuuluu katusoittajankin työ.Palkka pitää ansaita. Meillä täällä on noin 200 kerjäläistä Romaniasta pitkin ja poikin kaupunkia.Etupäässä tietysti juuri siellä,missä ihmiset liikkuvat.Kerjäämisen mahdollisesta vapaaehtoisesta lopettamisesta huolimatta toivon yhä,että kerjääminen kiellettäisiin lailla.Emme tule milloinkaan muulla tavalla pääsemään eroon tästä ansaitsemisen tavasta. Kerjääminen kaduilla ei kuulu meidän kulttuuriimme.

Pyysin eilen hätäpäissäni ystäväni Ilonan meille miestä vahtimaan.Mutta kaikki meni poskelleen.Mies ei ollut yhteistyöhaluinen ja pääasia,miksi Ilona tuli,jäi tekemättä.Kaupungille lähdin kuitenkin.Ainahan on asioita.Enkä tänään vienyt miestä päivähoitoon.Poikkeuksellisesti torstai kotona.Ilona lupasi tulla toistekin.Hän on hyvä ystävä.Ja siitä olen kiitollinen.

Illalla puuhastellessani taas kukkieni kanssa pihalla,pysähtyi luokseni ilmeisesti naapurimies toisesta rapusta.En tuntenut.Kehui kukkiani niin,että sydän oikein ilosta hypähti.Eikä ne hullummilta näytäkään,vaikka itse sanon.Kuusi metriä yhteensä kukkaa vieri vieressä ja sinivalkoinen on väri.Olisipa kaikkien rappujen vieressä olevat laatikot myös kukkien peittämät! Taloyhtiö ei juurikaan satsaa,eikä yksityinen ihminen moiseen ala edes yhteisen viihtyvyyden vuoksi.Ellen sitten olisi nyt esimerkkinä,sillä vielä mainiosti ehtii istuttaa.Kasvukausi vasta aluillaan.

Kun meret joidenkin vuosikymmenten jälkeen tyhjenevät kaikesta elämästä,joku lukee Ilpo Tiihosen runoa kaloista kaihomielin ja ajoista menneistä.Siksipä, kuin myös siksi,että pidän Tiihosen teksteistä,seuraavaksi hänen Fisut-runonsa,joka kuuluu näin:

"Kuhaparvi ui Kustaanmiekassa,
kulkee turskia Harmajan takaa
ja Villingin pohjahiekassa
kampelat laiskoina makaa

ja Sipoosta silakkapaatit
tuovat jo saalistaan.
Tori odottaa,arvailee ranta
mitä merestä tänään saa.

Pikkuahvenet Pihlajasaaressa
Hevossalmessa kenraalihauki.
Lohen kylki kuin sateenkaaressa,
on simpulle syvyydet auki

ja Hangosta hopeista siikaa
troolarit kuljettaa.
Voiko kaloja olla liikaa?
Meren kaupunki odottaa..."