Jos kiroilisin enemmän, sanoisin tässä ja nyt "shit", mutta suomeksi. Kello oli kolme aamuyöllä, enkä ollut nukkunut hiventäkään. Olin kuunnellut joululauluja cd:ltä, Elvis Presley, Dean Martin, Bing Crosby, Judy Garland... Lukenutkin olin Itkosen kirjaa, syönyt kaksi klementiiniä, tuijottanut pimeään. Pesin jopa nyrkkipyykkiä. No, olin minä tietysti vuoteessakin yrityksenä nukkua. Ei mitään, ei niin yhtikäs mitään. Tiesin, että tämä päivä on vaikea ja päänsärkyinenkin ja niin se onkin.
Illalla aikaisemmin soitti K ja juteltiin niitä ja näitä. Etupäässä aivan tyhjänpäiväisyyksiä, joista ei jää mitään mieleen.
Kolmaskin joulukortti tullut. Alkuperäinen kuva maalattu ilman käsiä, kertoo kortin takapuoli. Pääväri vihreä. Edesmennyt Kaino-täti rakasti vihreää, mutta inhosi punaista. Vihreästä tulee aina mieleeni Kaino-täti. Ei ollut ollenkaan "täti" minulle, vaan äitini lapsuudenystävä. Minun lapsuudessani kaikki aikuiset olivat joko "tätejä" tai "setiä". Eikä suinkaan heitä sinuteltu, vaan puhuimme kunnioittavasti kolmannessa persoonassa.
Tänään kotona, enkä jaksaisikaan lähteä kylille. Huomenna kyllä. Ajatella, joulu jo ensi viikolla. Aina se pääsee tulemaan melkein varkain, vaikka kaikenmoiset tingtangelit ovat kauan soineet ja joulua ripustettu näkyville pitkät ajat. Minäkin lähdin liikkeelle hyvissä ajoissa tänä vuonna. Joskus ollut niin myöhässä, että saanut melkein saman tien purkaa ja panna pois.Eräs joulu oli puolisolla ja minulla varsin mukava. Oikeammin joulua ei ollutkaan. Lähdimme Kyprokseen. Ei siellä joulua hössätty, eikä ollut näkyvästi esillä. Tuntui rauhottavalta ja mukavalta. Ei tarvinnut huikata "hyvää joulua", ei syödä lanttulaatikkoa tai joulutorttuja. Joulupäivän lounaan nautimme thaimaalaisessa ravintolassa. Emme kaivanneet suomalaisia joulutraditioita, emme joululauluja. Pidimme siitä joulusta. Se olikin viimeinen matka ennen puolison sairastumista. No, se todellinen viimeinen tuli 12 vuoden kuluttua.
Ei nukuta. Laitoin kahviakin jo. Saas nähdä, mitä tästä päivästä tulee. Olen vielä pirteä, mutta mitä olen muutaman tunnin kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti