Täällä taas minä läppärin äärellä ihmettelemässä. Blogin kirjoittajilla on yleensä joku mielenkiintoinen aihe mielessään, fiksu ajatuksia antava teema, keskustelua herättävä. Ei minulla ole. Tömähdän laitteen eteen ja mietin ankarasti. Ketään ei taatustikaan kiinnosta minun alituinen sopan keittämiseni tai missä kohdassa olen Therouxin kirjassa tai olenko valmistautunut jouluun.
No, näillä mennään. Selailin kevätlukukauden englannin oppikirjaa. Jälleen huomasin, että olisi pitänyt aikoinaan olla enemmän hereillä koulussa englannin tunnilla ja perehtyä kieliopinkin saloihin. Minkä taakseen jättää jne. Nyt kurssilla kun ei passaa puhua pläjäyttää vain sinne päin, vaan pitää olla jetsulleen oikein. Koronapassia ei ainakaan toistaiseksi tulla vaatimaan tunnille mennessä. Vielä en ole missään ollut, missä sitä tarvitsisi näyttää. Ehkä sekin aika tulee. Passistakin on purnattu. Totta kai on. Me olemme purnauskansaa.
Nyt kaupungilla purnataan, ehkä aiheestakin, rakennuksesta, jota aletaan joskus pykätä Helsinkiin Elielinaukiolle. Arkkitehtuurikisan kahdesta rakennuksesta ei ole vielä päätetty, Albero vai Klyyga. Mitä olen kuvia katsellut, niin saisivat olla hitusen verran pienempiä. Näyttävät todella valtavilta kumpikin. Niin sanottiin aikanaan myös Kelan pääkonttoritalosta, joka pykättiin ankarista vastaväitteistä huolimatta lapsuuteni kaltsille Töölössä. Liian massiivinen! Siinä se nyt vain kököttää, eikä kaltsista ole kuin pieni osa jätetty koristeeksi ja muistuttamaan paikasta, jossa lapsilla oli kesät ja talvet hauskanpitoa.
Saas nähdä, antaako nivelrikko polvessa sen verran myötä, että saan kontattua Kauppatorin markkinoille. Nyt polvi tuntuu kelpo polvelta, mutta tänään en ole lähdössäkään. Se vähän otti nokkiinsa äheltäessäni jouluvalojeni kanssa tikapuilla keikkuen. Seuraan tilannetta.
Panin broilerin/kanan/kananpojan palat itsekehitettyyn marinadiin. Tätä lihaa kutsutaan kaupoissa eri nimillä, vaikka tuote taitaa olla yhtä ja samaa pataan kasvatettua lajia. "Villiporopyörykät" saavat minut aina erään kaupan valmisruokatiskillä iloiseksi. MIKÄ on villiporo??? Onko se omistajansa tokasta karannut yksilö? Mistä tietää, mikä on karannut, kun vaeltavat alueilla vapaina ja huolettomina etelän ihmisten valokuvattavina? Katin kontit, minusta ei ole olemassakaan sellaista eläintä kuin "villiporo". No, nimitys kuulostaa tietysti erittäin eksoottiselta varsinkin helsinkiläisen korvissa. "Meillä syödään tänään villiporoa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti