Mitä minä en hyväksy? Sitä esimerkiksi, että bussi seisoo suojatiellä. Bussin takana jättisuuri lätäkkö, edessä toinen bussi kiinni puskurissa. Miten pääsen kadun yli? Menen ihmettelemään bussin kuljettajalle (mies). Hän syyttää edessään olevaa bussia. En hyväksy syytä. Hän hymyilee minulle ja lähettää lentosuukon. Ärsyynnyn entistä enemmän. Seksuaalista häirintää? Naisrasismia? Vakavan asian aliarvioimista? Pihisin kiukkua. Sanoin muutaman valikoidun sanan. Edessä oleva bussi alkoi tehdä lähtöä. Liikennesäännöistä piittaamaton bussin kuljettaja sulki oven ja siirtyi eteenpäin. Pääsin kadun yli.
Olin postittamassa A:n kirjeen. Hän on toinen A. Sain häneltä joulukortin, mutta olin poistanut hänet lähetettävien joulukorttien listalta. Emme ole edes tavanneet sitten kouluaikojen. Hän putkahti elämääni C:n kautta, joka yhteinen luokkatoverimme. Samaan joukkoon kuuluvat myös S ja P. Olimme kaikki samalla luokalla. C kuoli, yhteys tyttöihin katkesi. Jäimme joulukorttiasteella. Saatuani nyt A:lta kortin, kirjoitin hänelle kirjeen. Laitoin hänet takaisin joulukorttilistalle.
Kastelevaa tihkua. Märkää. Seisovaa vettä kaikkialla. Taivas pilvinen ja harmaa. Lämpöasteita. Mitenkä Petteri Punakuono pääsee perille, jos sää ei muutu talvisemmaksi? Kuuntelen joululauluja. Enimmäkseen englanniksi. Bing Crosby, Frank Sinatra, Nat King Cole... Ainavihantia laulajia ja lauluja, vaikka esittäjät edesmenneet.
Luen Amerikka-fani Juha Itkosen kirjaa. Kuinka ollakaan, se kertoo Amerikasta. On Donald Trumpin vaalikampanja ja Itkonen pelkää kuulleensa USAn tulevaa presidenttiä. Me tiedämme, miten kävi. Itkonen rakastaa Amerikkaa. Enkä ymmärrä oikein, miksi. Itse en ole koskaan erityisemmin sinne tahtonut matkustaa, ellei oteta lukuun ajamista Route 66:lla. Se oli haaveeni. Ei ole enää. Puoliso oli New Yorkissa ja ainoa kommentti oli "iso".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti