Viimeinen englannin tunti ennen ensi vuotta takana. Opettaja sai suklaarasian ja minäkin kannoin korteni kekoon osallistumalla kustannuksiin. Parini J pyysi minut seuraavallekin kurssille parikseen ja olin vallan otettu tästä. Ja tietysti lupauduin. Alkoi pitkä joululoma, joka päättyy vasta reilusti tammikuun puolella.
Tänään laitan ikkunoihin jouluvalot sekä teen valinnan, mikä kranssi oveen. Pieni kuusi olohuoneen pöydälle saakoon jouluasunsa hiukan myöhemmin. Sopan keittokin ohjelmistossa. Ulkona reipas pakkaspäivä, mutta minullapa on glögiä, jota nautiskelen lämmikkeeksi kotona. Lumen kaipaajille on lunta sen verran maassa, että "on valoisampaa". Enemmästä ei väliä. Vaikka tuleehan sitä jossain välissä tykkään tai en. Palautin Shakespearen kirjastoon ja sekin oma temppunsa. Kun minulla muinoin oli kirjastokortti, palauttaminen tapahtui fyysisen henkilön kanssa. Nyt virkailija ohjasi minut henkilökohtaisesti seinässä ammottavan avonaisen luukun eteen ja pyysi sujauttamaan kirjan sinne.Se lähti vauhdilla kohti minulle tuntematonta päämäärää. Ihmettelin, miten saavat tiedon, että olen tunnollisesti kirjan palauttanut? Mies kertoi, että kohta eteeni pelmahtaa palautustosite. Näin tapahtui. Selvää kuin pläkki. Sanoin osaavani ihan itse seuraavalla kerralla ja kiitin ystävällistä opastajaani. Homma minulle uudenlaista nykyaikaa!
Therouxin kirjassa etenen vakaasti mutta hitaalla vauhdilla. Hän on nyt pyrkimässä maanteitse Etiopiasta Keniaan ja se tuntuu vaikealta alkaen jo viisumin saannista. Kestää kuulemma ainakin pari viikkoa, koska sen antajaa "ei saa häiritä". Onneksi kirjailija on tottunut matkailija, joka tietää että maassa maan tavalla nurisematta. Theroux lähti takaisin Addis Abebaan odottamaan.
Enköhän tästä ala päivän puuhiin. Kahvikin tuli jo juotua. Ensin suihkuun ja sitten jouluisten askareiden kimppuun. Kivaahan se on, jota taas kaiken purkaminen aikanaan ei ole. Se tehtävä ajoissa, ettei paha Nuutti pääse viemään pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti