Joulupuu on rakennettu... Ja joulukin kohta ovella. Koristelin pienen kuuseni ja nyt niin somasti palavat pikkuruiset sähkökynttilät sen oksilla. Puu loistaa punaisine ja kullanvärisine koristeineen, eikä hullummalta näytäkään. Kuinkahan monta vuotta se on minulla jo ollut? En muista. Ei tontumpi ostos aikoinaan. Jossain välissä pitäisi imuroida pois suurimmat pölyt lattioilta. Joulusuursiivous? Juu, ei. Pitkän harkinnan jälkeen päätin jättää Tuomaan markkinat käymättä. En viitsi kiusata nykyistä ja alituista seuralaistani nivelrikkoa. Pitäydyn kotikontuja lähempänä ja kampaajareissulla onnahtelen Hakaniemen evakkohalliin ostamaan piparkakkuja. Terveellisempi ja vähemmän lihottava ratkaisu, kun ei ole hollilla markkinoiden herkut.
A koki eräänä päivänä lievähkön maanjäristyksen. Talo tärisi, ei vahinkoja kaupungissa. Kerroin että on meilläkin näitä, mutta niin pieniä, että tuskin huomataan muualla kuin seismologian laitoksen laitteissa. En ole matkoillanikaan sattunut järistystä kokemaan. Eikä suoraan sanottuna ole väliksikään. Kivivyöryjä vuoristoissa siihen tapaan ollut kohdallani, että jos olisin ajellut sekuntia myöhemmin, olisi auto ja ehkä minäkin ruttaantunut käyttökelvottomaksi. Värisin jo pelkästä ajatuksesta.
Soitti ystäväni E ja kertoi lumesta ja pakkasesta sielläpäin. Konserttiin oli tyttärensä kanssa mennyt kuitenkin. Muusikkoperhettä kun on. Oulu on vireä mussiikkikaupunki. Jos ei ole esitettävää omasta takaa, niin otetaan vastaan vieraailijoita. Olin minäkin kerran siellä konsertissa.
Tänään pakkaspäivänä Helsingissäkin liehuvat Suomen liput. Vietämme itsenäisyyspäivää. Tosin tautitilanteen sanelemana ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Saa juhlavermeet jäädä kaappiin. Presidentin linnassa piti oleman pienimuotoinen vastaanotto, mutta sekin peruttiin. Juhlikoon kukin miten itselle sopii. Minä avaan lounaalla kuohuviinipullon. Sen verran pitää olla mukana 104-vuotiaan juhlinnassa.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ MEILLE KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti