VALMISTA

 Olen saanut laitettua valot ikkunoihin ja kranssin oveen. Valoissa enemmän puuhaa. Tarvittiin lujaa tahtoa, jonkun verran tarkkuutta ja viitseliäisyyttä ja tikapuut. Kiipeilin kuin hiukan kankea orava tikapuilla edestakaisin ylös ja alas. Lonkka kuulutti välillä kiputilastaan ja piti mennä lepäämään. Yhdestä metallitähdestä räsähti polttimo eli lamppu paukahtaen käyttökelvottomaksi. Avasin tähden ja laitoin uuden. Ja taas kokeilua että toimii. Sitten tikapuille ja katon rajaan, missä verhotangot, joihin hellästi valot ripustin. Apuna kaikenlaisia asiaan kuulumattomia pidikkeitä nuppineuloista lähtien. Hätä keinot keksii. Lopulta kaikki oli valmista ja ulkona jo hämärsi. Tulihan tehtyä. Vielä ovikranssin kimppuun, mutta se oli helppo nakki. Sopan keitto jäi täksi päiväksi. Kantti ei venynyt enää eilen siihen. Illalla katselin tv:ssä Atlantiksen etsimisestä dokumentin. Eivät löytäneet. Olisikohan ihan täällä meidän Itämeressä?

A:n kanssa puhuttu kiivaasti joulunajasta, mitä kumpikin tahollaan tehnyt. Tahtoi myös tietää suomalaisesta lämmityspolitiikasta ja minä panin parastani kertomalla kauko- ja maalämmöstä, unohtamatta öljy- ja sähkölämmitystä. Hänen talonsa lämpiää kaasulla. Sitä itse säätelee kulloisenkin säätilan mukaan. Takuulla viileämpää kuin meillä sisätiloissa. Talotkaan eivät välttämättä aivan  talven kestäviä.

Ensi viikolla on änkeydyttävä Tuomaan markkinoille, jos sinne ylipäätään mielin. Ja mielinhän minä. Reippaasti vain metroon, josta siirryn nelosen ratikkaan ja pysäkiltä käppäilen piparkakkujen ostoon. Maski naamalle ja menoksi.

Varmaankin Kirkko ja kaupunki-lehden mukana tuli adventtikalenteri, josta olen avannut kolme luukkua. Eilen luki: "Asiat saavat olla jouluna yhtä kesken kuin aina muulloinkin". Lohduttavaa, kun minulla ovat jouluisin asiat aina noin olleet. En ole mikään joulukorea. Enkä tietystikään vieraskorea. En huudahda ovella meillä-nyt-on-vähän-sekaista-helinää. No, nykyisin ei ole vieraista mitään tunkua. Ystävien rivit syystä tai toisessta harvenneet. Viimeksi lähti viimeiselle matkalleen R:n puoliso.

Niin kuin aikaisemminkin: aamulatte juotu, sitten suihkuun ja sen jälkeen pilppuamaan juureksia keittoa varten. Pitäisi muuten hankkia rikki menneen tilalle pienenpuoleinen kone, joka tekisi työn puolestani. Kävin jo katsomassa, mutta ei ollut sopivaa. Ehkä palaan asiaan joulun jälkeen. Kaupoissa on tilaa silloin katsella. Manuaalisesti siihen asti.