Kyllä se niin on, että joulu meni jo. Kinkkukin loppui. Alan riisua joulua. Näyttää jo vähän kulahtaneelta. Uuden vuoden lupauksia en edes ajattele tekeväni. Ei niistä yleensä ole mitään tullut aiemminkaan. Kuka senkin asian keksinyt? Olen vuoden vaihtuman usein nukkunutkin viime vuosina. Ennen oli toisin. Oli ystäviä, tinan valantaa, rapuja ateriana ja saattoi aamukin tulla, eikä aina huomattu. Hauskaa niitä aikoja on muistella.
Nukkumattomuuteni tulee aina vaan hullummaksi. Valvon aamukuuteen, nukahdan joskus ja herään yhdeltä iltapäivällä. Mitä elämää se on? Kaikki menee sekaisin. Ja mistä tämä hulluus johtuu? Alkoi puolison kuoltua, mutta siitä on jo yli kuusi vuotta. En taida jaksaa kovin kauaa enää. Varaan rohkeasti ajan lääkäriltä, ruikutan unipillerireseptin ja alan nukkua normaalisti. Ihon kammottva harmaus häviää, pussit silmien alta, kuin myös öinen halu ahmia piparkakkuja. Onneksi nekin loppumassa.
Italiasta tupsahti kirje. Nyt matkasi Suomeen ennätyskauan, viisi viikkoa. Onko siinäkään laitaa? Ennen kesti vain muutaman päivän. Syytetäänkö taas koronaa? Mitä sillä on tekemistä postin kulun kanssa? Olen läpeensä väsynyt koko koronaan, viruksiin, maskeihin ja rokotusta vastustaviin ihmisiin. Mutta kun on porskutettava mukana, alistuttava sääntöihin ja määräyksiin ja koko ajan toivottava, että pääsemme tästä kurimuksesta joskus eroon. Vai pääsemmekö? Pikkuinen pessimismi nostaa päätään.
Olen ilahduttavasti saanut uuden lukijan. Ihan oikeasti riemastuin. Otan tulokkaan hurraa-huutojen kera vastaan.
Lukeminen ei ole oikein maistunut. Ihan helppoa kävellä Suomalaisen Kirjakaupan ohi. Silloin harvoin, kun pääsen liikkeelle. Olen nytkin tehnyt aikomusta lähteä kauppaan, mutta sitten tulee mieleen Scarlett O´Haran kuuluisa lausahdus "After all, tomorrow is another day". Siihen yhdyn ja jään väsymystä syyttäen kotiin. No, joskushan on lähdettävä. Ehkä se kuitenkin on tänään. Olen vireessä, vaikka en ole nukkunut taaaskaan. Lipitän tässä jo aamukahviani. Siivosin myös jääkaapin toisen vihanneslaatikon ja heitin nahistuneen lantun ja vetelöityneen varsisellerin pois. Yritin pesuosiossa olla herättämättä naapureita. Melskata saa vasta seitsemältä.
Enpä ole aiemmin kommentoinut, kun ei ole minulle ominaista kirjoitella oikeastaan koskaan yhtään minnekään, mutta käyn lukemassa blogiasi usein ja pidän kovasti tekstiesi tyylistä sekä sisällöstä. Hyvää tulevaa vuotta 2022 sinulle!
VastaaPoistaKiitoksia. Sanasi lämmittivät. Arvostan kommenttiasi. Olen iloinen, että tekstini kelpaavat. Hyvää ja mukavaa ensi vuotta sinullekin!
Poista