Joulu on ja se menee kohta. Olen syönyt niin kutsuttuja jouluruokia, joita ostin kaupasta valmiina. Söin keittiön pöydän ääressä kynttilöiden palaessa. Poppana pöydällä on punainen. Kynttilät myös. Mitä varten joulun väri on muuten punainen? Joulupukin perinteinen asukin on punainen ja Petteri-poron kuono. Koristamassani pienessä kuusessa on punaiset pallot. Minulla on kynnet punaiset. Rosolli on punaista tai ainakin sinne päin. Pidänkö edes punaisesta väristä?
Katselin tv:stä Andre Rieun joulukonserttia. Pähkinänsärkijänkin. Kuuntelin joululauluja radiosta ja omilta cd-levyiltä. Eikö niihin ikinä kyllästy? Sylvian joululaulu itkettää vuodesta toiseen. Miten asennoitua henkilöön, joka lähetti joulutoivotuksen, vaikka minä en? Olenko vain pahoillani vai otanko yhteyttä? Tervehdysten lähettäminen, ja saaminenkin, on tarkkaa puuhaa. Miksi olla tekemisissä vain joulukorttien välityksellä? Ihminen voi kuolla, mutta kortit kulkevat.
Avasin Madeleine-pussin. Madeleinet eivät koskaan petä. Sama kuosi ja maku ja aina ranskalaisia. Kun olin vanhempieni kanssa Pariisissa, emme syöneet Madeleineja. Olisi voinut ottaa evääksi istuessamme Sacré-Coeurin rappusilla ja katsellessamme sieltä kaupunkia. Emme ottaneet, kun emme tienneet ottaa. Sen jälkeen en ole Pariisissa ollut. Muuten Ranskassa kyllä. Marseillessa hammaslääkäri otti puolisolta tikit niskasta, eikä ottanut toimenpiteestä maksua. Ehkä sen takia, koska mieheni pyörtyi.
Minulla oli laihemmat posket kauan ennen joulua. Mutta jouluherkut alkoivat ilmestyä kauppoihin ja minä olen heikko. Posket eivä ole enää laihemmat. Olen pettynyt ja vähän kiukkuinen itselleni. Kuulen jo lääkärin sanat vastaanotolla "sun pitää laihtua". Kukaan ei ole ollut potkimassa takapuolelle, niin olen saanut olla kuin ellun kana. Madeleinejakin on vielä. Myös erilaisia piparkakkuja. Vaikka eivät ne niin kovin erilaisia ole. Erään leipomon ovat nisseja ja nasseja ja nisseiltä menee aina pää poikki ennenkuin ehtii haukata. Ihmisen kuvia on aika ällöttävää syödä. Hannu, joka oli lapsuudenkaverini, väitti kivenkovaan syöneensä ihmistä. Me ei uskottu. Hannusta tuli lääkäri.
A kertoi jouluaatostaan. Oli ollut ystävien luona syömässä. Monissa maissa ei aatto ole pyhitetty perheen keskeiseksi. Aattohan ei ole vielä edes varsinaista joulua. Tänään joulupäivänä on joulu. Ahkera tv-katselu jatkuu. En ehkä jaksa "Ihmeellistä elämää", mutta "Chaplinin pojan" taatusti jaksan. Tulee tietysti muutakin kiinnostavaa. Otin pakastimesta vaihteeksi porkkana- ja bataattilaatikkoa. Kinkku on samaa kuin eilen. Salaatissakaan ei suurta vaihtelua. Alkaako jo kyllästyttää? Jos jääkaapissa on vielä hernekeittopurkki, siihen voi lisätä kinkun kappaleita huomisen jälkeen. Myös kinkkukiusaus kelpaisi. Mässäilyn jälkeen on alettava poskien kavennusoperaatio. Se on aina joulun ajan hinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti