APTEEKKIPALVELUA

 Olin apteekissa, joka kooltaan ei ole suuren suuri. Heti saatuani talvisaappaan peittämän oikean jalkani apteekin sisäpuolelle, hyökkäsi farmaseutti kysymään, tarvitsenko apua. Ei siinä vaiheessa voi sitä tietää vielä, ainakaan minä. Olin maskin peitossa, että hän ei nähnyt nyrpistystäni. "En tarvitse". Astelin peremmälle. Toinen henkilökuntaan kuuluva tuli tekemään saman kysymyksen. Näytänkö jotenkin tavallistakin avuttomammalta? Nyt vain ravistin päätäni ja jatkoin matkaa määrätietoisesti sen hyllyn luo, jossa tiesin puuteroimattomia suojakäsineitä olevan. Kolmas henkilö lähestyi, mutta ilmeisesti pelästyi hyvin torjuvia silmiäni, jotka lähettivät lähes kiukkuista signaalia, ja perääntyi. Menin kassalle. En sielläkäkään selvinnyt ilman kysymystä. "Onko kanta-asiakkuutta?"  Vastasin ykskantaan ettei ole. Kassa pääsi nippanappa kysymyksensä loppuun. Eivätkö asiakkaat todellakaan älyä kysyä henkilökunnalta, jos apua tarvitaan ja jotenkin ilmaista kassalla itse  kanta-asiakkuutensa? Minä kiusaannun tällaisesta ylenpalttisesta kysymysten tulvasta.

Tulin taas pahalle tuulelle ja marssin siitä pääsemään eroon Herkussa. Ostin juustoja, joita en tietenkään saisi edes katsella, saati syödä. Ostin kumminkin. Kysyin myyjältä, onko hän ollut katsomassa oikein juuston valmistamista jossain? Sanoin, että minusta se kuuluisi työn kuvaan. Myyjää hymyilytti ja sanoi, että ei heille sellaista suoda, mutta lehmätilalle hän kerran pääsi. Lehmätilalle!!?? Minusta se ei ollenkaan vastannut juuston valmistusta. No, tietysti lehmän maitoa tarvitaan juustoon, mutta tutustumiskäynti lehmätilalla oli kuitenkin aika kaukaa haettua, mitä tulee juuston valmistamiseen.Tämä on lehmä, se on juuston alku.

Aion  nauttia ostamiani Roquefortia, Manchegoa, Parranoa ja Bellavitanoa (Merlot-viinillä maustettua) vuoden viimeisenä päivänä. Myyjä sanoi  Bellavitanoan maistuvan hiukan Parmesanilta. Tämä juusto oli yhdysvaltalaista. Juustot kaipasivat kovasti punaviiniä, juustohilloja muun muassa ruusunterälehtihilloa, ja keksejä seurakseen ja niinpä ostin niitäkin. Juhlistan namikkaasti vuotta 2021! Ateriakokonaisuus tulee yleensäkin olemaan paljon parempi kuin jouluna. Jälkiruoka oli kuitenkin silloin ylellinen. Samppanjaa ja suklaata, joita sain L-ystävältäni ja oli siinä varmaankin hengessä mukana myös puolisonsa A.

Tilasin maanantaina Nespressosta kahvikapseleita ja seuraavana päivänä Posti ilmoitti niiden olevan noudettavissa. Hämmästyttävän nopeaa palvelua kun vertaa siihen kertaan, jolloin odottelin lähetystä kolmatta viikkoa. Sain  lohdutukseksi postimerkkejä. Posti kuittaa virheet aina postimerkeillä. Sainhan nytkin postimerkkejä ilmoitettuani Suomen Kuvalehden repaleisen kunnon postinjakajan tunkiessa sen väellä ja voimalla luukusta. Menen tänään hakemaan kapselit Postista. Toivon ettei ole mitään syytä saada lisää postimerkkejä.