Taatusti en ole tätä kirjaa lukenut, vaikka itse sen olen ostanut. Julkaistu vuonna 2017. Kertoo antiikin ajan matkustamisesta, kun tuhat tietä vei Roomaan. Ari Saastamoinen kirjoittanut ja tehnyt paljon tutkimustyötä. Rooman valtakuntahan oli laaja, eikä teiden kunnossa, jos niitä ylipäätään olikaan kaikkialla, hurraamista ollut. Pian kuitenkin paloi ihmismieli matkailemaan, teitä rakennettiin ja Välimerta riitti. Matkalaisille alettiin valmistaa tarvikkeita, esimerkiksi kannettavia aurinkokelloja sekä erillisiä matkavaatteita. No, missä yövyttiin? Ei hotelleja, ei hosteleita, mutta yömajaa sopi kysyä matkan varrella olevista taloista. Hevospeleillä kuljettiin ja ylinopeuttakin ajettiin. Teiden ollessa enemmänkin kinttupolkuja alussa, vaellettiin jalkaisin. Olen iloinen, etten silloin ollut olemassa. Sitä on sen verran jo mukavuudenhaluinen, vaikka tuon ajan ihmiset eivät osanneet vaatia lentokoneita, junia ja autoja. Suomessakin elettiin ja oltiin onnellisia ilman näitä nykyajan kulkupelejä. Mutta kävimmekö Roomassa asti?
Keisari Trajanuksen aikana historioitsija Cornelius Tacitus, valistunut mies, tiesi pohjoisen Euroopan olemassaolon. Tiesi "köyhästä kansasta, joka elää aivan maanpiirin pohjoisreunalla ja on nimeltään Fenni". Tämä on varhaisin historiallinen viittaus Suomen alueella asuneeseen kansaan, kertoo Ari Saastamoinen. Ja tässä kohdin suurin piirtein kirjaa olen. Siis jokseenkin alussa. Kirja on hyvää paperia ja erittäin raskas pideltävä. Jälleen yksi, joka vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä vuoteessa lukemiseen. Oi kuinka historian oppettajani olisikaan iloinen tietäessään kiinnostukseni historiaa kohtaan jatkuvan vielä kauan koulun jälkeenkin. Mitä me olisimme ilman tietämystämme menneisyydestä? Syvä kiitollinen kumarrus tutkijoille!
Taloyhtiö lähetti asuntoihin ohjeita, miten ja mihin joulunajan roskat ja muut jätteet pannaan. Esimerkiksi kinkun paistorasvaa ei saa laittaa viemäriin tai wc-pönttöön. Kuudella kielellä ohjeet. Ennen riitti vain suomi ja ruotsi. Arabiankieli, jota kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle, on alunalkaen ohjeeseen kirjoitettu käsin. Ei ole koneessa ollut arabian aakkostoa. Siis tässäkin talossa asuu eri kansallisuuksia. Eivätkä ole Suomeen tulleet jalkaisin tai hevosilla. Ovat olleet vahvasti tietoisia Suomen olemassaolosta "maanpiirin pohjoisreunalla". Tosin joku joskus kertoi, ettei ollut tästä maasta aiemmin kuullutkaan. Kun minä nuorena tyttönä olin Englannissa, oli sielläkin ihmisiä, joiden tietämys, tai oikeammin tietämättömyys, kiukutti. Ihmeteltiin, että onko siinä Venäjän, silloisen Neuvostoliiton, ja Ruotsin välissä joku maa? Olemmeko ihan itsenäisiä? Jääkarhuja? Näitä jälkimmäisiä kyllä vieläkin jossain päin maailmaa luullaan meillä tepastelevan kaduilla. Olisihan se söpöä! Sitä ei tarvitse edes ajatella, kun jäätiköt sulavat ja jäänalleilta loppuu ravinnonpyynti merien velloessa jäistä vapaana ympäri vuoden. Hyvin murheellinen skenaario.
Nyt unohdan paistinrasvat ja jääkarhut ja ryhdyn, koska jälleen kerran olen yön ollut nukkumatta, lukemaan kirjaa "Tuhat tietä Roomaan". Ennen sinne veivät kaikki tiet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti